Kuvassa on ryhmä oppilaita, jotka istuvat pulpeteissa koulussa.
Kuva:
Bobby Neptune
USAID

Myyttejä kehitysyhteistyöstä

Kehitysyhteistyöhön liittyy voimakkaita mielipiteitä, jotka eivät aina kuitenkaan pohjaa todellisuuteen. Vastaamme sitkeimpiin kehitysmyytteihin.

"Kehitysyhteistyötä on tehty vuosikymmeniä eikä köyhyys ole poistunut – apu ei toimi."

Köyhyys on vähentynyt maailmalla reippaasti: äärimmäinen köyhyys onnistuttiin puolittamaan vuosien 1990 ja 2010 välillä. Tämä oli merkittävä saavutus, johon myös kehitysyhteistyö on vaikuttanut.

Kehitysyhteistyö ei kuitenkaan ole ainoa kehittyviin maihin vaikuttava asia. OECD:n mukaan kehitysyhteistyö on vain noin 0,3 prosenttia kehitysyhteistyötä tekevien maiden bruttokansantulosta. Monilla muilla tavoilla esimerkiksi kauppa- ja velkapolitiikassa rikkaat maat toimivat kehitysyhteistyön tavoitteita vastaan ja ylläpitävät köyhyyttä kehittyvissä maissa.

Lisäksi haasteet kehittyvissä maissa ovat suuria. Monissa maissa demokratia ei ole kehittynyt, ja vallan keskittyminen harvoille sekä korruptio vaikeuttavat köyhyyden vastaista taistelua. Kun lisätään vielä aids, malaria ja muut sairaudet sekä luonnonkatastrofit, on helppoa ymmärtää, että yksin kehitysyhteistyöllä köyhyyttä ei poisteta.

"Kehitysyhteistyön saavutuksista ei ole näyttöä."

Vaikka yleinen talouskehitys on pitkään toiminut kehittyviä maita vastaan, on kehitysyhteistyöllä saavutettu huomattavia tuloksia. Kansainvälisen ja suomalaisen kehitysyhteistyön saavutuksia on koottu Fingon Kehitysyhteistyön tulokset -sivulle.

Juhlimisen arvoista oli esimerkiksi äärimmäisen köyhyyden puolittuminen vuonna 2010 osana YK:n vuosituhattavoitteita. Tärkeää on silti alleviivata, että köyhyyden vähentyminen ei ole pelkän kehitysyhteistyön saavutus, sillä talouskasvu etenkin Aasiassa on näytellyt merkittävää osaa köyhyyden puolittumisessa. Pitkällä aikavälillä kehitysyhteistyön vaikutuksia onkin vaikea nähdä erillään muiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten prosessien vaikutuksista. Kokonaiskuva on joka tapauksessa kohtuullisen positiivinen.

Myös terveydenhoito on todistettavasti parantunut ja pelastanut lukuisia ihmishenkiä. WHO:n mukaan vuosien 1995 ja 2011 välillä yhteensä 51 miljoonaa tuberkuloosipotilasta sai hoitoa, ja nämä hoidot säästivät arviolta 20 miljoonaa ihmishenkeä. HIV-tartuntoja on YK:n Millennium Goals Report 2015 -selvityksen (pdf) mukaan onnistuttu vähentämään merkittävästi, ja HIV:n etenemistä ehkäisevä antiretroviraalilääkitys on nyt useamman ihmisen saatavilla. Vuonna 2014 lääkitystä sai 13,6 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa, kun vuonna 2000 sitä sai vain 800 000 ihmistä.  

Järjestöjen hankkeilla ja pitkäjänteisellä toiminnalla on ollut suuri merkitys paikallisella tasolla. Ulkoministeriö vuonna 2017 julkaisema riippumaton arviointi totesi, että järjestöjen tekemä kehitysyhteistyö tavoittaa ihmiset etenkin ruohonjuuritasolla ja vastaa juuri paikallisten tarpeisiin. Järjestöt toimivat tuloksellisesti jopa hyvin hauraissa ja kaukaisissa paikoissa, joihin valtioiden välinen kehitysyhteistyö ei välttämättä yllä, arviossa todettiin. Lue lisää saavutuksista Järjestöjen työn tuloksia -sivulta.

"Kauppa ja investoinnit poistavat köyhyyden, ei kehitysyhteistyö."

Maailman köyhimmät ihmiset hyötyvät harvoin kaupasta ja yritysten investoinneista. Taloudellisesti vahvoja maita suosivat maailmankaupan säännöt ovat olleet pitkään suuri syy sille, että kehittyvät maat eivät ole päässeet nousemaan köyhyydestä. Monikansallisilla suuryrityksillä on ollut valtaa minimoida veronmaksunsa ja suunnitella liiketoimintansa niin, että työntekijät, pientuottajat tai ympäristö ovat kärsineet.  

Yksityisellä sektorilla on parhaimmillaan potentiaalia luoda arvokkaita työpaikkoja, pääomaa, teknologiaa ja tietotaitoa kehittyviin maihin. Yritykset eivät tutkimusten valossa kuitenkaan ainakaan vielä tavoita kehittyvien maiden köyhimpiä ihmisiä. YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UCTADin selvityksen World Investment Report 2018 (pdf) mukaan tällä hetkellä alle kaksi prosenttia yritysten ulkomaan investoinneista suuntautuu vähiten kehittyneisiin maihin. Niissä maissa kehitysyhteistyöllä on edelleen tärkeä rooli.

Toisaalta monet yritykset ovat nykyisin vahvasti mukana kehitysyhteistyössä. Yritykset voivat tarjota eväitä innovatiiviseen yhteistyöhön, jonka avulla pystytään paremmin vastaamaan muutoksiin ja hyödyntämään uusia ratkaisuja. Fingo auttaa yhteistyöstä kiinnostuneita järjestöjä ja yrityksiä löytämään toisensa ja hyödyntämään uusia mahdollisuuksia köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen.

"Rahat päätyvät vääriin käsiin."

Kehitysyhteistyön historiaan mahtuu paljon korruptiota ja rahojen väärinkäyttöä. Nykyisin rahojen käyttöä kuitenkin seurataan tarkasti niin järjestöjen kuin valtioiden toiminnassa. Esimerkiksi Suomen tukema kehitysyhteistyö on tarkoin valvottua toimintaa, jossa tavoitteiden saavuttamista ja rahankäyttöä valvoo sekä ulkoministeriö että kansainväliset tahot.

Suomen kehitysyhteistyön seurannasta löytyy lisää tietoa ulkoministeriön sivulta Kehitysyhteistyötä valvotaan. Myös kansalaisjärjestöjen hankkeissa on tarkat seurantamekanismit, jotta väärinkäytöksiltä vältyttäisiin.

Lisäksi säännöllisesti toteutetuissa evaluoinneissa riippumattomat asiantuntijat arvioivat kehitysyhteistyötä. Asiantuntijat tutkivat, onko tehty työ ollut tehokasta ja onko siinä keskitytty oikeisiin asioihin. Ennen kaikkea arvioidaan, ovatko veronmaksajien kustantamat rahat päätyneet sinne, minne oli alun perin tarkoituskin. Tutustu viimeisimpiin arviointeihin ulkoministeriön sivulla Kehitysyhteistyön evaluointiraportit: Laajat evaluoinnit.

Kehitysyhteistyön avulla myös kitketään korruptiota kehittyvissä maissa. Erityisen tärkeää on tukea paikallisia kansalaisjärjestöjä, jotka valvovat oman maansa rahankäyttöä ja hallinnon avoimuutta. Esimerkiksi Botswanassa on saavutettu konkreettisia tuloksia korruption vastaisessa taistelussa kehitysyhteistyövaroin, kuten ilmenee Transparency Internationalin raportista Overview of corruption and anti-corruption in Botswana (pdf).

"Maapallo ei kestä, jos köyhät nousevat keskiluokkaan."

Maailman rikas vähemmistö käyttää jatkuvasti leijonanosan luonnonvaroista ja aiheuttaa edelleen suurimman osan päästöistä. Euroopan komission julkaisemien tietojen mukaan esimerkiksi Kiinassa päästöt olivat 7,5 tonnia henkilöä kohden vuonna 2016, kun suomalaisen hiilijalanjälki oli 9,3 tonnia.

Valtaosa kehittyvien maiden ihmisistä haluaa ennen kaikkea tyydyttää perustarpeensa, eli saada riittävästi ravintoa, toimivan terveydenhuollon ja koulutuksen lapsilleen. Perustarpeiden turvaaminen kaikille on mahdollista ilman merkittäviä ympäristöongelmia tai saastumista.

Sen sijaan ihmisten perustarpeiden laiminlyönti aiheuttaa monenlaisia ongelmia myös ympäristölle. Ympäristö vaarantuu, kun ihmiset yrittävät viimeisenä mahdollisuutenaan hankkia leipänsä viljelemällä maata kestämättömin menetelmin tai joutuvat hakkaamaan viimeiset metsänsä saadakseen polttopuuta. Kehitysyhteistyön avulla voidaan turvata ihmisten perustarpeet kestävällä tavalla.

"Määrän sijaan pitäisi panostaa kehitysyhteistyön laatuun."

Kehitysyhteistyön määrällä on merkitystä. Arvostettu kehitystutkija ja taloustieteilijä Jeffrey Sachs on laskenut, että äärimmäisen köyhyyden poistaminen 20 vuodessa maksaisi 175 miljardia vuodessa. Summa on vähemmän kuin yksi prosentti maailman rikkaimpien maiden tuloista, käy ilmi YK:n raportista No poverty: Why it matters (pdf).

Laadukkainkaan kehitysyhteistyö ei vähennä köyhyyttä, jos sen määrä ei riitä. Kehitysyhteistyön vaikutusta köyhyyteen lisää sekä määrän kasvu että laadun parantuminen. Suomi on sitoutunut YK:ssa maksamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön, mutta tällä hetkellä maamme yltää vain vajaaseen 0,4 prosenttiin.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä laadun parantamiseen on keskitytty viime vuosina erityisen voimakkaasti. Fingokin järjestää järjestöille vuosittain useita koulutuksia, jotka tähtäävät kehitysyhteistyön laadun parantamiseen.

"Apu ei päädy perille vaan menee hallintokuluihin."

Osa kehitysyhteistyövaroista kuluu hallintoon Suomessa ja kohdemaissa. Työtä täytyy suunnitella ja seurata tarkasti, jotta apu päätyy sitä eniten tarvitseville ihmisille tehokkaasti ja mahdollisimman toimivasti.

Hallinto syö lopulta kuitenkin vain pienen osan kehitysyhteistyövaroista. OECD:n selvityksen Development Co-operation Report 2018 (pdf) mukaan Suomen kahdenvälisen kehitysyhteistyön rahoituksesta seitsemän prosenttia meni ulkoministeriön hallintokuluihin vuonna 2016. Ulkoministeriön tukemien kansalaisjärjestöjen hankkeissa hallintokulut voivat olla enintään 10 prosenttia kokonaiskuluista.