Kuvassa neljä vammaista lasta harmaan puutalon seinustan edessä.
Fidan ja Kongon helluntaikirkon yhteinen hanke Kongon demokraattisessa tasavallassa tavoitti vuonna 2019 yli 20 000 haavoittuvassa asemassa elävää lasta. Koulua käyvien vammaisten lasten määrä nousi vuoden aikana hurjasti: jo 665 vammaista lasta käy koulua Fidan tukemissa kouluissa.
Kuva:
Fidan arkisto
Tuloksia

Itsenäisyyttä, koulutusta ja toimeentulomahdollisuuksia - Näin suomalaiset järjestöt työskentelevät vammaisten ihmisten aseman puolesta

Suomalaiset kehitysjärjestöt tekevät tärkeää työtä vammaisten ihmisten huomioimisessa maailman hauraimmilla alueilla. Erilaiset hankkeet ympäri maailmaa lisäävät vammaisinkluusiota ja vahvistavat paikallisten toimijoiden osaamista ja työskentelyvalmiuksia nyt ja tulevaisuudessa.
Doris Hakkarainen
10.7.2020

Köyhyyden, eriarvoisuuden ja humanitaaristen kriisien keskellä tietyt ihmisryhmät, kuten vammaiset ihmiset, jäävät monesti vaille tarvitsemaansa huomiota. Koulutus ja tiedon lisääminen vammaisten ihmisten tarpeista on oleellinen osa suomalaisten kehitysjärjestöjen toimintaa. Työllä tuetaan ja vahvistetaan myös paikallisia järjestöjä, jotta ne oppivat ajamaan oman maansa vammaisten ihmisten oikeuksia.

”Järjestöt edistävät vammaisten ihmisten itsenäistä elämää, mahdollisuuksia koulutukseen, työntekoon, perheen perustamiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Vammaisuuteen liittyy edelleen paljon ennakkoluuloja ja jopa taikauskoa. Kun vammainen ihminen ei saa mahdollisuutta itsenäiseen elämään, hänen ihmisoikeutensa eivät toteudu. Usein vammainen ihminen on myös taloudellinen taakka köyhälle perheelle”, kertoo toiminnanjohtaja Anja Malm Vammaiskumppanuudelta.

Suomen kehitysyhteistyön kaikessa toiminnassa on huomioitava läpileikkaavat tavoitteet, joita ovat sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, kiinnittäen huomiota erityisesti vammaisten ihmisten asemaan. Monella järjestöllä työn kantavana periaatteena on kansainvälisen vammaisliikkeen slogan Ei mitään meistä ilman meitä – Nothing about us without us. Työtä tehdään siis yhdessä vammaisten ihmisten kanssa.

Järjestöt kertoivat monipuolisen työnsä tuloksista.

Vammaisten ihmisten huomioimista avustustyössä

Vammaisten ihmisten huomioiminen eli vammaisinkluusio on tärkeässä osassa Suomen World Visionin kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa avustustyössä.

Koska vammaisten ihmisten mahdollisuus omaan toimeentuloon on lähtökohtaisesti usein heikko, kehitystyöohjelmissamme painottuu vammaisten ihmisten kutsuminen mukaan elinkeinokoulutuksiin, osuuskuntiin, oma-apu- ja säästöryhmiin”, humanitaarisen avun ja julkisen rahoituksen päällikkö Miikka Niskanen Suomen World Visionista kertoo.

Tällä hetkellä vuosittain noin 2 000 vammaista ihmistä hyötyy järjestön toiminnoista. Heistä on tullut taloudellisesti riippumattomampia perheenjäsenistään, mikä on vahvistanut heidän omanarvontuntoaan ja myös muuttanut muiden yhteisöjen jäsenten näkemyksiä ja asenteita heitä kohtaan tasa-arvoisemmaksi.

Toimeentulomahdollisuuksien lisäksi vammaiset ihmiset näkevät usein keskeiseksi puutteeksi sen, että puhtaan veden jakelupisteet ja sanitaatiotilat ovat heille esteellisiä. Järjestön kehitysyhteistyöohjelmien vesi- ja sanitaatiotyö huomioi koko ajan entistä paremmin vammaisten ihmisten tarpeet, mistä hyötyvät myös esimerkiksi vanhukset ja lapset.

Humanitaariset projektit, joita järjestö tällä hetkellä toteuttaa Ugandassa, Ruandassa ja Burundissa, keskittyvät vammaiset ihmiset huomioivaan vesi- ja sanitaatiotyöhön sekä toimeentulomahdollisuuksien vahvistamiseen pakolaisleireillä ja -alueilla. Vuosina 2014–2019 puhtaan veden ja sanitaation saatavuus on parantunut 310 000 ihmisen kohdalla. Heistä noin 15 000 on ollut eri tavoin vammaisia. Vuosien 2017–2019 aikana 4 500 vammaista pakolaista ja paikallisen vastaanottavan yhteisön jäsentä on saanut uuden toimeentulomahdollisuuden näiden projektien kautta.

Suomen World Vision tekee yhteistyötä paikallisten vammaisjärjestöjen kanssa, jotka yhteistyön myötä oppivat uutta, vahvistuvat ja voimistuvat. Se on tärkeää kestävyyden ja jatkuvuuden kannalta projektien päätyttyä.

”Olemme nähneet, että vammaisiin ihmisiin kohdistuva leimaaminen ja syrjintä on vähentynyt selvästi toiminta-alueillamme. Periaatteenamme on, että emme suhtaudu vammaisiin ihmisiin avuntarvitsijoina vaan yhteistyökumppaneina. Emme tee työtä vammaisille ihmisille, vaan heidän kanssaan”, kertoo Niskanen.

Projekteja edistämään vammaisten ihmisten oikeuksia ja osallistumista

Abilis-säätiö rahoittaa projekteja, joiden avulla edistetään kehitysmaiden vammaisten ihmisten oikeuksia, osallistumista, itsenäistä elämää, järjestötoimintaa, koulutusta ja työllistymistä. Vammaisten ihmisoikeuskysymykset ja heidän tukemisensa nähdään osana kestävää kehitystä, joka palvelee koko yhteiskuntaa.

Viimeisen kolmen vuoden aikana yhteensä noin 600 vammaisjärjestöä saanut tukea säätiöltä toimintakapasiteettinsa vahvistamiseen. Nyt yli 70 % vammaisjärjestöistä tekee yhteistyötä muiden kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten kanssa. Lisäksi viimeisen kolmen vuoden aikana yhteensä noin 70 000 vammaista ihmistä on päässyt mukaan toimintaan, jonka kautta he voimaantuvat.

”Syrjityistä yksilöistä on tullut omat oikeutensa tuntevia kansalaisia, joista osa on löytänyt työtä ja toimeentulomahdollisuuden, osa kouluttautunut ammattiin ja perustanut oman pienyrityksen. Osasta on tullut aktivisteja, joiden näkyvä työ yhteisöissä heijastuu syrjinnän vähentymisenä ja vammaisten ihmisten yhdenvertaisena kohteluna”, Abilis-säätiön tiedotussihteeri Katja Vis kertoo.

Hankkeet Nepalissa ja Etiopiassa edistävät vammaisten lasten oikeuksia

Myös Interpedia tekee työtä vammaisten ihmisten aseman puolesta. Järjestön päätarkoituksena on edistää lasten oikeuksien toteutumista. Interpedian, Loo Niva Child Concern Group:n ja Patan CBR:n Koulu kuuluu kaikille -yhteistyöhanke keskittyy kouluympäristön kehittämiseen Nepalissa. Vammaiset lapset, kastittomat ja tytöt ovat erityisesti hankkeen kohderyhmänä.

”Tavoitteena on tukea lasten oikeutta koulunkäyntiin ja tätä kautta osallisuutta koko yhteiskuntaan”, kertoo hankekoordinaattori Anu Karvinen Interpediasta.

Hanke on tuonut positiivista muutosta kouluympäristöön: melkein 90 % kohderyhmään kuuluvista lapsista on kertonut saavansa enemmän tukea ja parempaa kohtelua. Kaikki hankealueen vammaiset lapset on saatu hankkeen piiriin ja heidän tuen tarpeensa on kartoitettu. Vuonna 2019 66 lasta sai tukea koulunkäyntiin, 16 sai fysioterapiaa ja 12 sai lääkehoitoa. Valistustyön kohteena on ollut 359 yhteisön jäsentä.

Interpedian toinen hanke Etiopiassa tukee vammaisten lasten ja heidän perheidensä kokonaisvaltaista hyvinvointia ja integraatiota. Etiopiassa vammaisuus on edelleen syy sosiaaliseen ja taloudelliseen osattomuuteen. Suoria hyödynsaajia hankkeessa ovat yli 200 vammaista lasta ja heidän vanhempansa, taitokoulutuksiin osallistuvat lapset ja nuoret sekä koulut, hallinnon edustajat ja yhteisöt.

”Vammaisten lasten hyvinvointi ja koulutus ovat parantuneet alueella. Vanhempien ja yhteisöjen asenteet ovat muuttuneet positiivisemmiksi, kun tietoisuus vammaisuudesta ja vammaisten oikeuksista on levinnyt. Vammaisten lasten perheet ovat päässeet paremmin osaksi yhteisöään”, summaa Karvinen.

Molemmissa maissa on tällä hetkellä poliittisesti parempi tilanne kuin ehkä koskaan, joten edellytykset ihmisoikeusperustaiselle työlle on olemassa. Järjestön rooli vammaisten oikeuksien edistäjänä siirtyy yhä vahvemmin kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen ja yhteistyökumppanuuksien luomiseen päätöksentekijöiden kanssa.

”Kun vammaiset ihmiset tai vammaisten lasten vanhemmat järjestäytyvät ja alkavat vaatia yhdenvertaista kohtelua, ovat laki ja kansainväliset sopimukset heidän puolellaan, ja muutoksia käytäntöihin saadaan usein aikaan varsin nopeasti. Vammaisliikkeen vahvistaminen ja sen toimintaedellytysten parantaminen on jatkossa yhä tärkeämpää Interpedian työssä”, kertoo Karvinen työn tärkeydestä.

Yhteistyöllä vertaistukea ja suurempaa muutosta

Vammaiskumppanuus on kahdeksan suomalaisen vammaisjärjestön yhteistyöfoorumi kehitysyhteistyön alalla. Yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa edistetään vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumista ja vahvistetaan kehittyvien maiden vammaisjärjestöjä sekä tuetaan myös muita kehitysyhteistyön toimijoita vammaisten oikeuksien huomioimisessa.

Vuonna 2019 työ vammaisjärjestöjen vahvistamiseksi tavoitti yli 100 000 järjestöjen jäsentä. Käytännössä työn vaikutukset ulottuvat myös vammaisten ihmisten perheenjäseniin ja lähiyhteisöihin.

”Kun vammaisjärjestö oppii edistämään vammaisten ihmisoikeuksia muun muassa vaikuttamalla maan lainsäädäntöön, työn tuloksista hyötyy maan koko vammaisväestö”, kuvaa Anja Malm vammaiskumppanuudesta.

”Oikeus koulutukseen ja työhön ovat keskeisiä asioita jokaisen elämässä. Vaikka valtaosa maailman lapsista pääsee tätä nykyä kouluun, kokonaan koulun ulkopuolelle jäävistä iso osa on vammaisia lapsia. Jo ajatus vammaisen lapsen kouluttamisesta voi olla uusi sekä lapsen perheelle, lähikoulun rehtorille, että paikallisviranomaisille”, kertoo Malm.

Koululaisia Debre Birhanin kaupungin koulun pihamaalla.
HPDO eli Help for Persons with Disabilities Organisation on Näkövammaisten liiton kumppani hankkeessa, jonka tavoitteena on tukea näkövammaisten koulutusmahdollisuuksia ja inkluusiota. Näkövammaisia on Etiopiassa lähes 4 miljoonaa. Inkluusio on päivän sana Etiopian koulujärjestelmässä, mutta vielä on tehtävää.
Kuva:
Marika Mäkinen

Terveyspalveluja erityislapsille Libanonin pakolaisyhteisössä

Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry seuraa, miten jokaisen ihmisen oikeus psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin toteutuu. Yhdistys on tehnyt hanketyötä muun muassa Libanonissa, jossa UNRWA, Palestiinalaishallinto ja Libanonin valtio eivät pysty tarjoamaan lapsille ja perheille tarpeeksi intensiivisiä ja pitkäkestoisia mielenterveyspalveluja eivätkä erityislasten tarvitsemia palveluja. Hankkeen avulla Libanonin palestiinalaisyhteisössä on mahdollistettu erityislasten pääsy perheneuvolatutkimuksiin ja -hoitoon. Heille on järjestynyt erityisopetusta ja tarpeenmukaiset lääketieteelliset tutkimukset ja hoidot.

Myös vanhemmat ovat aktivoituneet osallistumaan lastensa kuntoutukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Erityiskoulujen kanssa, joihin palestiinalaisilla ei aiemmin ollut pääsyä, on aloitettu yhteistyö. Suomalaiset erityislasten kuntoutuskummit ovat sitoutuneet auttamaan ja perehtyneet vammaisten lasten oikeuksien toteutumiseen maassa, jossa palestiinalaisilla ei ole kansalaisoikeuksia.

Vammaisinkluusion lisääminen kaikessa toiminnassa tärkeää

Taksvärkki ry:n ohjelmassa vammaisinkluusion lisääminen on läpileikkaavana kehittämistoimintona kaikissa ohjelmamaissa. Sekä paikallisia kumppanijärjestöjä että hankkeiden toimijoita on koulutettu vammaisinkluusiosta. Samalla on kehitetty järjestöjen yhdenvertaisuusstrategioita.

”On huomionarvoista, että vammaisinkluusiokoulutusten myötä kumppanijärjestömme ovat tunnistaneet hyvinkin yksinkertaisia tapoja lähteä edistämään vammaisinkluusiota toiminnassaan”, toteaa Taksvärkki ry:n ohjelmasuunnittelija Veera Blomster meneillään olevasta kumppanijärjestöjen järjestökapasiteetin kasvattamistyöstä.

Malawissa maaseutukyliin on perustettu nuorten osallisuutta, tasa-arvoa ja tyttöjen kouluun pääsyä edistäviä nuortenryhmiä. Ryhmien jäsenet ovat kiertäneet ovelta ovelle kutsumassa vammaisia nuoria mukaan toimintaan, ja moni on rohkaistunut liittymään mukaan. Pula apuvälineistä kuten pyörätuoleista on Malawissa yleinen ja konkreettinen vammaisten nuorten elämää rajoittava tekijä etenkin maaseudulla. Nzothekan yhteisössä nuortenryhmien jäsenet ovat ratkaisseet tämän haasteen omalla tavallaan. Muut nuoret kyyditsevät vammaisia nuoria polkupyörällä ryhmän tapaamisiin. Vammaisten nuorten osallisuus ja vuorovaikutus ryhmässä on lisännyt nuorten tietoisuutta vammaisuudesta ja toisaalta antanut vammaisille nuorille tilaisuuden nostaa itse keskusteluun heitä koskettavia asioita.

Asennemuutosta vammaisuutta kohtaan Tansaniassa

Msingi-seura ry on tehnyt kehitysyhteistyötä Tansaniassa, Msingin kunnassa jo vuodesta 1991. Msingi on kolmesta kylästä koostuva maalaiskunta Keski-Tansaniassa, syvällä maaseudulla. Alueella on ollut lukuisia hankkeita, joista viimeisin hanke oli kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä elämän laadun parantamiseen tähtäävä Omatoimisuus-hanke vuosina 2012-2018.

Msingin alueella on tapahtunut merkittävää asennemuutosta vammaisuutta kohtaan. Kehitysvammaisuus on ollut alueella tabu, siihen on liittynyt paljon traditionaalisia asenteita ja toimintatapoja.

Hankkeen puitteissa rakennettiin Msingin kylälle koulu ja asuntola. Hankkeen alussa kehitysvammaiset lapset ohjattiin noin 100 kilometrin päähän kouluun ja kuntoutukseen, mikä aiheutti kustannusten lisäksi myös muita haasteita. Koulu aloitti toimintansa tammikuussa 2019 ja toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin.

”Kuuden vuoden aikana käytettiin paljon resursseja tiedottamiseen ja se kannatti. Pidettiin seminaareja ja järjestettiin tutustumiskäyntejä. Kehitysvammaiset lapset ovat nyt koulussa ja kaikille on tehty kuntoutussuunnitelma. Kyläläiset vierailevat koululla, juttelevat lasten kanssa ja yleisopetuksen oppilaat leikkivät heidän kanssaan ja auttavat päivittäisissä askareissa. Koulun rehtori kohtelee vammaisia oppilaita hyvin tasavertaisesti”, kertoo hankekoordinaattori Taina Salmela tehdystä työstä.

Nykyään vammaisten lasten hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita. Vammaisten lasten vanhemmat ovat perustaneet oman yhdistyksen ja ovat tekemisissä muiden perheiden kanssa. Asennemuutoksella on keskeinen merkitys saavutettujen tavoitteiden pysyvyydessä ja vakiintuvuudessa tulevaisuudessa.

Oppilaita koulun pihalla.
Yleisopetuksen oppilaat auttavat säännöllisesti kehitysvammaisten asuntolan väkeä muun muassa polttopuiden tuomisessa.
Kuva:
Msingi-seura ry

Koronan tuomiin haasteisiin vastattu monin tavoin

Korona-pandemian alussa esimerkiksi Msingin alueelle yhteydenpito katkesi hetkeksi lähes kokonaan. 

”Alun jälkeen yhteydenpito tekstiviestein sekä WhatsAppilla kuitenkin onnistui ja saimme ajankohtaista tietoa alueelta. Kartoitimme tarpeita ja eristystoimien päättymisvaiheessa lähetimme varoja kartoituksen ja yhdistyksen rahavarojen mukaan. Edelleen tilanne alueella on haparoiva, tukea tarvitaan toimintojen uudelleen käynnistämiseen”, kertoo Msingi-seuran puheenjohtaja Hanna Antila-Andersson.

Maaliskuussa World Vision käynnisti järjestön historian laajimman hätäapuoperaation. Lahjoittajien tuella järjestö auttaa tällä hetkellä ihmisiä yli 70 maassa esimerkiksi tukemalla paikallisia terveysviranomaisia viruksen leviämisen ehkäisyssä, tiedottamalla sekä lisäämällä käsienpesumahdollisuuksia. Koteihinsa eristäytyneille perheille jaetaan ruoka-apua ja hygieniapaketteja sekä lapsille opiskelu- ja askartelupaketteja.

”Koronaviruspandemia on osoittanut hyvässä ja pahassa sen, miten eri tavoin vammaisten ihmisen tilanne, tarpeet ja oikeudet huomioidaan ja miten ne toteutuvat. Koronapandemia on kriisi kriisin päällä ja se on tuonut esiin syrjinnän ja leimaamisen sekä saavutettavuuteen liittyvä ongelmat humanitaarisen avustustyön toteutuksessa. Esimerkiksi ruoka- ja raha-apu ei välttämättä tavoita eri tavoin vammaisia ihmisiä, koska he eivät saa tai heille ei välitetä tietoa sen saatavuudesta. Lisäksi koronaan liittyvä tieto ja valistus ei välttämättä tavoita esimerkiksi aisti- ja kommunikaatiovammaisia eikä kehitysvammaisia ihmisiä”, kertoo Niskanen.

Fida ja kumppanit kouluttavat huomioimaan vammaiset henkilöt koronavalistuksessa. Esimerkiksi aiemmin keväällä Tansaniassa viittomakieliset nuoret tuottivat viittomakielisen koronavalistusvideon ja Laosissa Savannakhetin nuorisokeskuksen nuorten järjestämä videoseminaari koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi tulkattiin myös viittomakielelle.

Abilis-säätiö kertoo saaneensa lisärahoitusta, joka on suunnattu erityisesti vammaisten COVID-19-projekteihin. Esimerkiksi Myanmarissa Abilis on rahoittanut Covid-19 torjuntaan liittyvää projektia, jossa ihmisille jaettiin tietoa, maskeja sekä desinfiointiainetta ja ruokaa. Eri tavoin vammaisille ihmisille on levitetty tietoa saavutettavalla tavalla, huomioiden myös sen, että kouluja käymättömille ihmisille voi olla vaikea ymmärtää, miksi sosiaalisia kontakteja tulee välttää ja miksi viranomaiset rajoittavat liikkumista julkisilla paikoilla.

Myös esimerkiksi Etiopiassa Näkövammaisten liiton kumppani HPDO on muun muassa alkanut toimittaa näkövammaisille nuorille ruokaa ja hygieniatarvikkeita. Keniassa FDUV:n kumppani KAIH tukee taas kehitysvammaisten ihmisten perheitä. Koronapandemiasta liikkuu monenlaisia luuloja, ja siksi KAIH tuottaa oikeaa tietoa kehitysvammaisille saavutettavassa muodossa.

”Koronapandemia on kirkastanut entisestään vammaisinkluusion peruslähtökohtia myös humanitaarisissa konteksteissa. Kaiken pohjana on se, että avustustoimijoilla on mahdollisimman tarkka ja kokonaisvaltainen tieto siitä, kuinka paljon eri tavoin ja eri ikäisiä vammaisia ihmisiä operaation alueella on. Lisäksi avustusoperaatioiden työntekijöiden on saatava riittävästi koulutusta vammaisten ihmisten huomioimisesta erilaisissa avustus- ja tukitoiminnoissa. Myös se on tärkeää, että vammaiset ihmiset osallistuvat avun suunnittelemiseen, toteuttamiseen ja monitoroimiseen”, huomauttaa Niskanen.

Durga Lamsal syöttää vuohia.
Lähetysseuran Nepalin hankkeessa Forward Looking -järjestö edistää vammaisten oikeuksia ja toimeentuloa. 358 henkilöä sai suoraa tukea toimeentuloa tai tulonhankkimista varten. Durga Lamsal on saanut vammaisten ryhmästä vertaistukea ja vuohen, jonka avulla perheen toimeentulo on parantunut.
Kuva:
Mimosa Hedberg

Työtä jatkettava myös tulevaisuudessa

Kehittyvien maiden vammaisten ihmisten tilanne on usein kaikista heikoin. Varsinkin vammaisten naisten ja tyttöjen tilanne on erityisen huono. He tarvitsevat tukea jatkossakin, koska koulutus ja toimeentulo voivat vähentää köyhyyttä.

”Kaikilla vahvoilla sivistysmailla on velvollisuus ja oikeus auttaa heikommassa asemassa olevia. Järjestöjen kattavat verkostot ja kehitysmaatuntemus on korvaamattomia. Monipuolinen yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa on mahdollista laajojen verkostojen ansiosta”, sanoo Vis Abiliksesta.

Myös Suomen World Vision painottaa yhteistyön tärkeyttä ja vammaisinkluusion kokonaisvaltaisuutta:

”Jos vammaisia ihmisiä ylipäätään huomioidaan kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa avussa, lähestymistapa on usein turhan yksilökeskeinen. Yhden perheenjäsenen vammaisuus vaikuttaa koko perheeseen, minkä takia haluamme suunnitella ja toteuttaa vammaisinkluusiotyötä yhä enemmän perhenäkökulmasta ja kaikki perheenjäsenet huomioiden. Myös yhteistyö kumppanimaiden paikallisten vammaisjärjestöjen kanssa on keskeistä ja sitä on syytä entisestään vahvistaa”, kertoo Niskanen työn tulevasta suunnasta.

Kaikkia yhteiskuntia hyödyttää se, että vammaiset ihmiset elävät aktiivista elämää ja ovat tuotteliaita kansalaisia”, summaa Malm Vammaiskumppanuudesta.