Kuvassa henkilö on kyyristynyt pyyhkimään aurinkopaneelin pintaa.
Kuva:
Abbie Trayler-Smith
DFID

Ilmastorahoitus

Maailman köyhimmät kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta. Me työskentelemme sen puolesta, että rikkaat maat täyttävät velvollisuutensa ja antavat niille riittävästi rahoitusta ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen.

Mikä ilmastorahoitus?

Rikkailla mailla on sekä varaa että velvollisuus kanavoida kehittyville maille ilmastorahoitusta, jota ne tarvitsevat ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Tämä ei ole hyväntekeväisyyttä vaan vahingonkorvausta siitä, että vauraat maat ovat hyödyntäneet yhteistä ilmakehää enemmän kuin niiden oikeudenmukainen osuus sallisi.  

Rikkaat maat ovat sitoutuneet kasvattamaan kehitysmaiden ilmastotoimia tukevan vuotuisen rahoituksen 100 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä ja jatkamaan samalla tasolla vuoteen 2025 asti. Jatkossa ilmastorahoituksen tarve tulee kasvamaan entisestään. YK:n ilmastosopimus UNFCCC on arvioinut vuotuisen rahoituksen tarpeeksi vuonna 2030 lähes 300 miljardia dollaria. Kun kansainvälisen ilmastorahoituksen tarve nousee, myös Suomen velvoitteet kasvavat.

Monien muiden vauraiden teollisuusmaiden tavoin Suomi on nipistänyt ilmastorahoitusosuutensa kehitysyhteistyövaroista. Tähän on tultava muutos. Köyhyyden vähentämiseen tarkoitetusta potista ei riitä myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen, vaan näihin tarpeisiin on ohjattava aidosti uutta rahaa.  

Mitä vaadimme?

Suomen pitää maksaa osuutensa kansainvälisestä ilmastorahoituksesta.  

Suomen ilmastorahoitus tippui 43 miljoonaan euroon vuonna 2016 edellisvuoden 115 miljoonasta eurosta, yhteensä 63 prosenttia. Vuoteen 2020 mennessä Suomen rahoituksen tulisi nousta 200 miljoonan euron vuositasolle.

Suomen pitää varmistaa, että ilmastorahoitus on erillistä kehitysrahoituksesta.  

Tällä hetkellä ilmastorahoitus otetaan kehitysyhteistyön kokonaisrahoituksesta, mikä on kestämätöntä.

Suomen pitää kohdentaa vähintään puolet ilmastorahoituksesta sopeutumiseen.  

Sopeutumiseen annetaan huomattavasti vähemmän rahaa kuin ilmastonmuutoksen hillintään, vaikka se on ensisijaisen tärkeää kaikkein köyhimmille ja haavoittuvimmille. Sopeutumisen rahoitus on vaikeutunut entisestään, kun myös Suomessa on siirrytty enemmän lahjamuotoisesta rahoituksesta sijoituksiin, jotka yleensä suosivat hillitsemiseen liittyviä hankkeita.

Mitä teemme?

Tapaamme päättäjiä henkilökohtaisesti.  

Näin pidämme heitä ajan tasalla ilmastorahoituksen muutoksista ja puolustamme ilmastorahoituksen tärkeyttä.

Annamme asiantuntemukseemme perustuvia suosituksia päättäjille.  

Vuonna 2016 vetosimme yhdessä Climate Action Network Europe -verkoston kanssa ministeri Petteri Orpoon riittävän ilmastorahoituksen puolesta.

Julkaisemme materiaalia ilmastorahoituksen tilasta.  

Asiantuntijoidemme tekemiä julkaisuja arvostetaan, ja ne vaikuttavat usein päättäjien käymään keskusteluun. Vuonna 2017 Suomen ilmastorahoituksen tilaa käsittelevä ajankohtaiskatsauksemme sai kiitosta päättäjiltä ja muutti poliittista keskustelua aiheesta.

Missä on menty eteenpäin?

Ilmastorahoituksesta puhutaan Suomessa aiempaa enemmän.  

Olemme lisänneet ilmastorahoituksen poliittisessa keskustelussa saamaa huomiota yhdessä jäsenjärjestöjemme kanssa. Monet eri mediat uutisoivat ilmastorahoituksen laskusta vuonna 2016 ja Suomen uudesta ilmastorahastosta vuonna 2017.

Päästökaupan tuloja ohjattiin ilmastorahoitukseen.

Jyrki Kataisen (kok.) hallitus toimi kansainvälisenä suunnannäyttäjänä, kun se alkoi ohjata päästöhuutokaupasta saatuja tuloja kehitys- ja ilmastotoimiin vuonna 2013. Nykyisin päästökauppadirektiivi kehottaa muitakin EU-maita toimimaan samoin. Juha Sipilän (kesk.) hallitus valitettavasti lopetti tulojen kanavoimisen kehitys- ja ilmastotoimiin, mikä on tehnyt vakavan loven rahoitukseen. Päästökauppatulot on ohjattava takaisin ilmastotoimiin ja kehitysyhteistyöhön, jotta ilmastorahoitus on riittävää.