Euroopan unionin komissio teki huhtikuussa 2016 esityksen julkisesta maakohtaisesta raportoinnista (country-by-country-reporting, CBCR). Se oli vain joitakin päiviä Panaman paperien julkistamisen jälkeen, mutta esityksen taustalla oli jo kesäkuussa 2015 käynnistynyt arviointi siitä, millaisia vaikutuksia koituisi, jos EU soveltaisi monikansallisiin yrityksiin julkista raportointia koskevia vaatimuksia.

Kehitysrahoituksen seuranta on viime vuosina monimutkaistunut. Perinteisen kehitysavun lisäksi entistä suurempi osuus kehittyville maille suunnatusta kehitysrahoituksesta on lainaa, sekarahoitusta, valtion takauksia tai muuta erityisesti yksityisen sektorin vahvistamiseen suunnattua tukirahoitusta. Virallinen kehitysapu on kuitenkin laskusuhdanteessa jo toista vuotta perätysten.

Politiikkaa tehdään edelleen bruttokansantuote edellä, vaikka se ei kerro meille mitään hyvinvoinnista.

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää, että materiaalien ja energian käyttöä vähennetään, Helsingissä vieraillut tutkija toteaa.

1. Aikataulutettu tiekartta 0,7 % tavoitteen saavuttamiseksi
2. Täytettävä sitoumus 0,2 % LDC-maihin
3. Turvattava kehitysjärjestöjen toimintaedellytykset
4. Kohdennettava ilmastorahoitusta sopeutumiseen

Fingon päätapahtuma Suomen EU-puheenjohtajakaudella kokosi eri maiden asiantuntijat keskustelemaan, kuinka talouden prioriteetit muutetaan kestävämmiksi.

Kansalaisjärjestöjen kirje ministeri Lintilälle EUn julkisesta maakohtaisesta veroraportoinnista

Paras vaihtoehto Agenda 2030 -tavoitteiden rahoittamiseen ovat valtioiden omat verotulot, mutta valtioiden veronkantokyky vaihtelee rajusti. Suomi voisi tukea nykyistä vahvemmin kehittyvien maiden veropolitiikan ja -käytöntöjen vahvistamista.

Onko media nykyisen talousparadigman säilyttäjä vai voiko journalismi myös haastaa ja uudistaa talousjärjestelmää? Kuuluisiko ilmastonmuutos sanomalehden taloussivuille? Entä miten talouskehitys heijastuu ihmisten hyvinvointiin?