Vieraskolumni

Sateenkaari tunnelin päässä

Jos pimenevään syksyyn kaipaa toivoa, kannattaa lukea Intian korkeimman oikeuden 495-sivuinen päätös homoseksuaalisen seksin laillistamisesta, ehdottaa Kepan vieraskolumnisti Kati Pietarinen.
Kati Pietarinen
17.9.2018

Puolisoni lähettämä viesti alkoi sanalla "vihdoin". Viestissä oli linkki ja saatteena lause: ”Miten siinä meni niin saatanan pitkään!”

Linkki johti intialaisen televisiokanava NDTV:n sivuille. Intian korkein oikeus oli  päättänyt dekriminalisoida homoseksin. Se totesi 6. syyskuuta yksimielisessä päätöksessään, että brittivallan aikana säädetty rikoslain 377 pykälä oli ristiriidassa Intian perustuslain kanssa. Lain rikkomisesta oli mahdollista langettaa jopa elinkautinen tuomio.

Tuomiot olivat maan miljardiväestöön suhteutettuna melko harvinaisia: The New Yorkerin mukaan vuonna 2015 lain perusteella pidätettiin noin 1500 henkilöä. Silti laki vaikutti miljooniin: se aiheutti pelkoa, ahdistusta ja häpeää.

Lain kumoamisen jälkeen intialaismediassa oli lukuisia kirjoituksia siitä, kuinka rikolliset, deittiappi-tuttavuudet ja entiset rakastajat kiristivät paljastusten uhalla seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta rahaa. Moni kertoi jättäneensä  ilmoittamatta raiskauksista poliisille kiristyksen pelossa.

Pykälän kaataminen toi Intian niiden 125 maan joukkoon, joissa homoseksuaalinen seksi on laillista. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavien järjestöjen kattojärjestön ILGA:n pysäyttävien karttojen mukaan on edelleen 71 maata – esimerkiksi Etiopia, Jamaika ja Myanmar – joissa kahden miehen välistä suhdetta pidetään rikoksena. Kahden naisen suhteen kieltää 44 maata.

***

Jäin miettimään näitä lainsäädäntöä kuvaavia karttoja ja listoja. Ne kun ovat havainnollisia, mutta myös jähmettävät todellisuuden. Kartat häivyttävät kontekstin: niistä ei ymmärrä, mistä lait johtuvat, eikä sitä, kuinka moni taistelee juuri nyt niiden muuttamiseksi.

Esimerkiksi Intian homoseksuaalisen seksin kielto säädettiin brittivallan aikana, vuonna 1861. Jotkut aktivistit painottivatkin kiellon kumoamisen olevan dekolonisaatiota: siirtomaavallan pitkälle ulottuvien jälkien purkamista.

“Sufien homorakastajista hindu-transnaisiin, Intian seksuaalinen ailahtelevaisuus oli aina likainen, barbaarinen käsite länsimaisille valloittajille”, kirjoitti brittiaktivisti Shahmir Sanni laajalle levinneessä twiitissään.

Homoseksusaalisen seksin laillistamista vastustivatkin Intiassa kuvaavasti katoliset piispat.

Dekolonisaatiotulkinnassa on tosin mukana aimo ripaus politiikkaa. Intialaistoimittaja ja -kirjailija Samanth Subramanian varoitti New Yorkeriin kirjoittamassa artikkelissa intialaisen yhteiskunnan homovastaisuuden ulkoistamisesta. Lain kumoaminen vei itsenäisessä Intiassa 71 vuotta, koska se ei ollut prioriteetti kenellekään.

Kun korkein oikeus edellisessä oikeudenkäynnissä vuonna 2013 päätyi pitämään kiellon voimassa, maan nykyinen sisäministeri Rajnath Singh kuvasi homoseksuaalisuutta luonnottomaksi. Viime viikkoina niin hindunationalistinen pääministeri Narendra Modi kuin hänen tärkeimpiin vastustajiin kuuluva Länsi-Bengalin osavaltion pääministeri, vasemmistolainen Mamata Bannerjee, ovat kieltäytyneet edes kommentoimasta oikeuden päätöstä.

Lain kaatuminen vaatikin suurta taisteluhalua. Laillistamisesta väännettiin oikeudessa nyt kolmatta kertaa. Aiemmilla kerroilla asiaa edistivät kansalaisjärjestöt, nyt yksityishenkilöt. Voitokkaan oikeuskeissin taustalla olivat julkkiskokki- ja ravintoloitsija Ritu Dalmia, vanhemman polven palkittu tanssitaiteilija Navtej Singh Johar ja hänen tunnettu toimittajamiehensä Sunil Mehra, kirjailija-hotelliyrittäjä Aman Nath, hotelliyrittäjä Keshav Suri sekä ryhmä nuoria, maineikkaan teknologiayliopiston alumneja.

***

Ratkaisevaa on, että poliitikkojen vaikenemisesta huolimatta he eivät olleet yksin: sen näkee ainakin Intian päälehtien otsikoista päätöksen jälkeen.

Vaikka vähemmistöjen asemaa kuvaavista masentavista listauksista sitä ei hahmota, moni myös Etiopiassa, Jamaikalla ja Myanmarissa odottaa päivää, jolloin voisi lähettää sanalla ”vihdoin” alkavan viestin. Toivottavasti myös moni tuomari haaveilee vielä kirjoittavansa yhtä juhlavan, runollisen ja kattavan julistuksen kuin korkeimman oikeuden tuomarit Intiassa.

Tuomio ei nimittäin käsitellyt vain samaa sukupuolta olevien seksin sallimista, vaan myös pyysi anteeksi LGBT-yhteisöltä sitä, että vuosisataisen kaltoinkohtelun ja eristämisen oikaisemiseen meni yhteiskunnalta näin pitkään. Se julisti, että seksuaalinen identiteetti on perusoikeus; että transsukupuolisten tulee nauttia samoista oikeuksista kuin muidenkin kansalaisten; että hallituksen vaihtuminen ei voi viedä näitä vähemmistöjen oikeuksia pois; että seksuaalivähemmistöihin kuuluvien itsemurhat on saatava vähenemään ja että heihin on osattava suhtautua myös terveydenhuollossa.

Tuomio alkaa saksalaisajattelija Johan Wolfgang von Goethen sitaatilla: “Olen kuka olen, ota minut tällaisena.”

Jos näin syksyn pimenevinä iltoina on luppoaikaa, se kannattaa käyttää 495-sivuisen tuomion lukemiseen. Teksti auttaa uskomaan, että tunnelin päässä todella on sateenkaari, kuten Intian asianajajaliitto bloginsa otsikoi.