Vieraskolumni

Kuolema on kokemuksia

Kepan vieraskolumnisti Haneen Jameel kertoo fiktiivisen tarinan siitä, miten monella eri tavalla kuolema voi Irakissa yllättää. Kaikki kolumnissa kuvatut kuolemat perustuvat tositapahtumiin.
Haneen Jameel
18.10.2018

Tapahtui jännitystä täynnä olleen elämän jälkeen rauhan pääkaupungissa Bagdadissa, siinä kauniissa kaupungissa, joka ei ole enää rauhallinen eikä yhtä kauniskaan kuin ennen.

Yhtenä elämää sykkivänä ja ihmisiä täynnä olleena iltana, kun oli ostamassa vaatteita Eid-juhlaa varten, äkillinen kuolema valitsi minut kohteekseen miinoitetulla autolla, joka oli pysäköity kauppakeskuksen lähellä Al-Karradan alueella.

Muutama tunti kuolemani jälkeen heräsin pienessä, pimeässä paikassa ja kuulin rakkaani huudot. Jumalani, missä olen? Mitä tapahtui? Kun ymmärsin, että paikka on ahdas, kostea hauta, päätin olla rauhallinen ja odottaa tulevaa. Kuten sanonta kuuluu: ”Elämä on kokemuksia”. No, minä käänsin tämän sen toisinpäin: ”Kuolema on kokemuksia”.

Kaksi enkeliä tuli luokseni vaatimaan minua tilille. Kun he tarkastelivat toimiani, he alkoivat taputtaa, sillä elämäkertani on erittäin hyvä. Palkinnoksi he antoivat minulle hengellisen oikeuden palata useita kertoja takaisin maanpäälliseen elämääni.

Tunsin puukon tunkeutuvan vatsaani ja jonkun huutavan: ”Kuole, sinä wahhabilainen!”

Kun palasin ensimmäisen kerran, päätin olla uskovainen kiitokseksi siitä, että olin saanut elämäni takaisin. Odotin rukouskutsua istuen matolla jo puoli tuntia ennen rukousaikaa. Ylistin Jumalaa ja pyysin Häneltä anteeksi. Ja koska halusin saada Jumalan hyväksynnän ja tulla vielä lähemmäksi Häntä, päätin käyttää niqabia.

Kerran, kun olin palaamassa töistä ja menossa kävellen moskeijaan pitämään lapsille ilmaisia oppitunteja, tunsin puukon tunkeutuvan vatsaani ja jonkun huutavan: ”Kuole, sinä wahhabilainen!”

Ajattelin, että nyt täytyy valita vähemmän vaarallinen elämä. Päätin palvella maatani jollain yksinkertaisella tavalla. Siksi ryhdyin toimittajaksi, joka kertoo uutiset uskottavasti ja avoimesti.

Eräänä päivänä sen jälkeen, kun olin kertonut uutisen suuresta aseistetusta ryhmästä, joka tunnetaan nimellä Al-Qaida, heille kuuluva auto seurasi minua ja kuvaajaa tappaakseen kuvaajan, siepatakseen ja teurastaakseen minut sekä esittääkseen teurastustapahtuman internetvideolla näyttääkseen, kuinka ylpeitä he ovat tästä suorituksesta.

Tällä kertaa puukon kaulaani aiheuttama kipu oli voimakkaampi kuin edellisellä kerralla. Mutta en ollut kovin surullinen, sillä vereni virtasi totuuden tiellä.

Kolmannessa elämässäni päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja elää kaunista elämää. Päätin palata kaunisvartaloisena ja sievänä ja osallistua Miss Irak -kilpailuun. Minusta ei tullut Miss Irakia vaan toinen perintöprinsessa. Sain runsaasti mainetta sekä tarjouksia mainostaa vaate- ja meikkituotemerkkejä. Minusta tuli rajat ylittävä malli.

Rakkauteni elämääni kohtaan sai minut unohtamaan, missä elän. Yhtenä päivänä ihmiset alkoivat solvata minua kaikenlaisilla solvauksilla ja mitä rumimmilla kuvauksilla. Jumalani, mitä pahaa olen tehnyt? Onko rakkaus elämään rikos? Minä elän itseäni varten enkä ole koskaan satuttanut ketään.

Viimeisimmän kuolemani jälkeen opin, että vapaus on elämän selkäranka.

Tunsin, kun kolme laukausta tunkeutui vartalooni, kaksi niistä rintaani ja yksi laukaus päähäni. Laukaukset rumensivat kauniita kasvojani ja vartaloani.

Kuolema oli tällä kertaa tuskallinen, koska en kuollut ensimmäisen luodin jälkeen, vaan jouduin laskemaan luodit, kunnes viimeinen päätti elämäni.

Lopulta, kaikkien näiden ristiriitojen jälkeen, päätin elää itseäni varten. Minusta tuli kuuluisa plastiikkakirurgi. Levitin kauneutta kaikkialle. Yritin olla rikas, jotta eläisin mukavasti. Kaikesta huolimatta tunsin, miten sisäelimeni repeytyivät ja elämäni päättyi tällä kertaa syytä tietämättä. Kun tiedustelin asiaa enkeleiltä, he sanoivat, että kuolinsyy on tuntematon.

Viimeisimmän kuolemani jälkeen opin, että vapaus on elämän selkäranka. Tällä kertaa valitsin ryhtyä siviiliaktiiviksi, joka vaatii takaisin niin itseltäni kuin koko kansaltani riistettyjä oikeuksia. Valitsin toimintapaikaksi Basran: kaupungin, jossa ei ole vettä eikä sähköä, vaan vain öljyn kirous, joka tekee siitä varkaiden turvapaikan.

Tällä kerta kuolin erittäin hyvin tuntemani ja arvostamani henkilön käden kautta. Hän lopetti elämäni ampumalla. Minua nauratti, kun sain tietää olevani kuulemma erittäin vaarallinen lahkolle ja uskonnolle. Siksi minun piti kuolla.

Tällä kertaa pyysin enkeleitä palauttamaan minut hautaan, jotta saisin levätä rauhassa.

Kyllästyin elämään kotimaassani. Päätin pakata matkalaukkuni ja lähteä Eurooppaan, kuten monet muut ennen minua olivat tehneet. Onnistuin pääsemään Turkkiin, tein sopimuksen salakuljettajan kanssa ja maksoin hänelle vaaditun summan etukäteen. Nousin veneeseen.

Olin hyvin onnellinen. Lopultakin pääsisin eroon kuoleman painajaisesta, joka seuraa minua kaikkialle. Mutta onni ei kuitenkaan ollut täydellinen, vaan kuolin tälläkin kertaa ja huomattavasti rajummin kuin ennen. Kuolin hukkuen mereen monen muun naisen ja lapsen kanssa.

Tämä kuolema särki sydämeni, sillä näin naisten ja lasten itkevän, huutavan ja lopulta kuolevan silmieni edessä, enkä voinut auttaa heitä millään tavalla. Silloin tunsin, että olen kirottu ihminen ja että kuolema tulee seuraamaan minua, minne ikinä menisin ja mitä tekisin.

Tällä kertaa pyysin enkeleitä palauttamaan minut hautaan, jotta saisin levätä rauhassa.

Enkelit nauroivat ja lähettivät minut Bagdadiin.