Vieraskolumni

Kehityspolitiikkaa tarvitaan myös alustatalouden sääntelyyn

Yhä useammat alustatalouden yritykset ovat löytäneet tiensä kehittyvien maiden markkinoille. Siksi alalle kaivataan kipeästi yhteisiä pelisääntöjä, kirjoittaa Matti Ylönen.
Matti Ylönen
2.9.2020

Kansainvälisen kehityksen historia on monessa suhteessa liiketoiminnan sääntelyn historiaa. Alustatalouden, eli internetin digitaalisten alustojen välityksellä toimivan talouden noustessa liiketoiminnan sääntelyä koskevat kamppailut saavat uusia muotoja.

Yhtäältä alustatalous vaarantaa verotuloja ja työntekijöiden asemaa. Toisaalta se voi tarjota mahdollisuuksia myös epävirallisen ja harmaan liiketoiminnan tuomiseen virallisen talouden piiriin.

Kehityspolitiikka ei voi jäädä sivuun tästä kehityksestä. Halpatyövoimaa ja korkeita voittoja tavoittelevia yrityksiä pitää pystyä verottamaan, ja työntekijöille täytyy turvata työolot ja riittävä palkka myös alustatalouden piirissä.

Tätä tavoitellessa on hyödyllistä pohtia myös sitä, miten näiden alueiden sääntelyä on historiallisesti saatu kehitettyä.

NYKYÄÄN on helppo unohtaa, että Suomenkin työmarkkinat ovat olleet aikoinaan villi länsi, jossa bussikuljettajat ja monet muut ammattiryhmät kamppailivat työtunneistaan ja esimerkiksi taukotiloja saadakseen.

Työelämän perusasioita saatiin osin ammattiyhdistysliikkeen voimalla kuntoon etenkin 1970-luvulla. Perusteiltaan toimiva valtio ja työelämän sääntely parantaa Suomen kaltaisten rikkaiden maiden mahdollisuuksia säädellä myös uusia alustatalouden toimijoita.

Globaalissa etelässä lähtökohdat sääntelyn skaalaamiseen alustatalouden tyyppisille uusille alueille ovat usein huomattavasti heikommat. Kuitenkin alustatalouden yritykset ovat löytäneet myös Afrikan ja muut kehittyvät alueet, mikä alleviivaa yhteisten pelisääntöjen tärkeyttä.

 

Kansainvälisen verosuunnittelun ja työelämän porsaanreikien hyödyntäminen ei katso yrityksen kotimaata



Bill and Melinda Gates -säätiön rahoittama Insight2Impact-aloitteen tietokanta Afrikassa toimivista 300 alustatalousyrityksestä osoittaa, että mantereen alustataloutta dominoivat määrällisesti kuljetusalan (135) ja vähittäiskaupan (109) yritykset.

Kuljetusalalla isoja toimijoita ovat Afrikassa esimerkiksi virolainen Bolt ja amerikkalainen Uber, mutta suuri osa tämän alan yrityksistä on afrikkalaisia. Monien liiketoimintamalli perustuu erilaisten työsuoritusten välittämiseen teknologisen alustan välityksellä. Taksiala on perinteinen esimerkki.

Alustalouden toimintalogiikassa paikallisuus ei kuitenkaan välttämättä johda hyötyihin yhtiöiden kotivaltioille. Esimerkiksi kansainvälisen verosuunnittelun ja työelämän porsaanreikien hyödyntäminen ei katso yrityksen kotimaata. Kansainväliset alustatalouden jätit ovat tulleet tunnetuksi myös verosuunnittelustaan.

Globaalien rahoitusmarkkinoiden puitteissa voittojen siirto verottajien ulottumattomiin on usein helppoa. Tässä suhteessa alustatalouden logiikka poikkeaa toisen maailmansodan jälkeisten vuosikymmenten teollisuushistoriasta – eli siitä aikakaudesta, jolloin esimerkiksi Suomi teollistui.

PARHAIMMILLAAN alustalouden yritykset voivat tuoda uusia palveluita kuluttajille. Esimerkiksi rahoitussektorilla mobiilipankkitoiminta on laajentanut alan palvelutarjontaa merkittävästi globaalissa etelässä.

Kuluttajanäkökulma peittää kuitenkin alleen merkittävämpiä rakenteellisia kysymyksiä. Valtioiden ja kansalaisten jokapäiväisen elämän näkökulmasta keskeisiä ovat muun muassa verotulot ja kestävät työpaikat. 

Rikkaissa maissa alustatalouden nousu on muuttanut aiemmin työsuhteissa useammin tehtyä työtä yrittäjätyyppiseksi työksi, jossa esimerkiksi sairastuminen iskee suoraan työntekijän toimeentuloon.

 

Toimivat verojärjestelmät tasaavat tuloeroja, ohjaavat talouden toimintaa sekä vahvistavat päätöksentekijöiden tilivelvollisuutta kansalaisille.

 

Monessa köyhemmässä maassa turvaverkot ovat jo valmiiksi heikot ja taloudesta suurempi osa toimii virallisen talousjärjestelmän ulkopuolella.

Parhaassa tapauksessa alustatalous voi kuitenkin tarjota mahdollisuuksia tuoda epävirallista ja harmaata taloutta virallisen talouden piiriin. Aktiivinen kehityspolitiikka voisi auttaa näissä ponnisteluissa.

Työ verotuksen parempien globaalien sääntöjen puolesta on puolestaan noussut globaalipolitiikan agendalle myös sen kehitysvaikutusten kautta. Toimivat verojärjestelmät tasaavat tuloeroja, ohjaavat talouden toimintaa sekä vahvistavat päätöksentekijöiden tilivelvollisuutta kansalaisille.

Verotuksen kehitysulottuvuudet ovat olleet viime vuosina näkyvä alue Suomen kehityspolitiikan linjauksissa. Työoikeudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle Suomen viime vuosina, kun painopistettä on reivattu investointien tukemisen suuntaan muun muassa Finnfundin pääomituksilla.

Tällainen toiminta perustuu kehitysnäkemykseen, jonka mukaan kehityksen keskeisenä tai jopa tärkeimpänä esteenä nähdään pääomapula ja ratkaisuna siten ulkomailta tulevien sijoitusten lisääminen.

Tälle kehityskäsitykselle ei löydy toimivia vertailukohtia kehityshistoriasta. Nykyiset rikkaat maat – Suomi mukaan lukien – ovat kehittyneet pikemminkin siksi, että valtio on toiminut aktiivisesti eri alueilla aina elinkeinopolitiikasta koulutuspolitiikkaan ja sosiaaliturvaan.

Pelkkä taloudellisen toiminnan kasvattaminen ei riitä, jos yhteiskunnan eri osa-alueiden kehitys ei tue toisiaan.
 
KANSAINVÄLISESSÄ veropolitiikassa tärkeintä on ottaa askeleita kohti järjestelmää, jossa verotusoikeuksia jaetaan kansainvälisesti todellisen liiketoiminnan perusteella. Tällöin voittojen keinotekoinen siirto alhaisen verotuksen maihin ei enää toimisi.

Viime vuonna tällä kentällä nähtiin isoja käänteitä, kun rikkaiden maiden yhteistyöjärjestö OECD esitti ensimmäistä kertaa siirtymää tällaiseen järjestelmään – mutta pian tämän jälkeen Donald Trumpin hallinto kyseenalaisti koko OECD:n laajemman aloitteen, jonka osana tämä esitys oli.

EU:ssa voitaisiin ottaa askeleita tähän suuntaan ajamalla yhtenäistä määritelmää yritysverotuksen veropohjalle.

Lisäksi on tärkeää tukea globaalin Etelän keskinäistä yhteistyötä. Tätä Suomi onkin tehnyt muun muassa tukemalla Afrikan veroviranomaisten yhteistyöjärjestöä sekä maiden verohallintojen työtä.