Tullin työvaatteita valmistettiin vuonna 2006 Thaimaassa. Vuonna 2010 tulli käytti tavarantoimittajaa Kuva: Tullin työvaatteita valmistettiin vuonna 2006 Thaimaassa. Vuonna 2010 tulli käytti tavarantoimittajaa

Virkapukuja tulee vieläkin hikipajoista

Julkisissa työvaatehankinnoissa on alettu noudattaa eettisiä hankintakriteereitä. Eettiset ostajat ovat kuitenkin vähemmistössä, eivätkä monet julkisen alan hankkijat ja yritykset halua kertoa, mistä työvaatteet tulevat.

Teksti: Esa Salminen Kuva: Timo Kuronen

Muiden muassa poliisit, sotilaat ja postinkantajat kantavat yllään veronmaksajien varoilla ostettuja vaatteita. Osasta tiedetään, mistä ne tulevat, osasta ei. Eettiset tekijät vaikuttavat julkisiin työvaatehankintoihin noin kolmanneksessa tapauksissa, selviää Finnwatchin tänään julkaisemasta tutkimuksesta.
Tutkimusta varten Finnwatch haastatteli julkisen hallinnon eri toimijoita, valtion yrityksiä sekä yrityksiä, jotka työvaatteita julkiselle hallinnolle hankkivat. Osa hankkijoista kertoi haasteista Finnwatchin toiminnanjohtaja Janne Sivosen mukaan hyvin avoimesti. Osa taas ei vastannut koko kyselyyn.
Mielenkiintoisin näkemys oli Helsingin Seudun Liikenteellä, jonka mukaan on liikesalaisuus, onko heillä käytössä eettisiä ohjeistuksia vaatehankinnoissa vai ei. Heidän käyttämällään Topper Tuotannolla ei ole käytössä eettistä ohjeistusta.
Virosta ja riskimaista
Poiketen muotivaatteista, suurin osa julkisen hallinnon työvaatteista tulee läheltä, etupäässä Virosta. Kuitenkin monet yritykset toimivat myös Aasiassa niin sanotuissa riskimaissa — joka on yritysslangia sellaisille maille, joissa on imagoriski. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Bangladesh, Intia ja Kiina, josta tulee kolmisenkymmentä prosenttia Suomen julkisen hallinnon työvaatteista.
Näissä maissa ei aina noudateta edes maan omaa työnlainsäädäntöä. 18-tuntiset päivät ja seksuaalinen ahdistelu ovat arkipäivää. Eikä sekään vielä takaa reilua kohtelua, jos lakeja noudatetaankin.
”Käytännössä laillinen minimipalkkakin voi tarkoittaa nälkäpalkkaa”, sanoo Janne Sivonen. Yritykset raportoivat Finnwatchille, että myös minimipalkan alittavia palkkoja on joiltakin tehtailta löytynyt.
Hyvät, pahat ja rumat
Tulokset eivät ole Janne Sivosen mukaan yllättäviä: on aika yleisesti tiedossa, että Aasian tekstiilitehtaissa työolot eivät aina vastaa kansainvälisiä standardeja.
”En missään nimessä halua erityisesti hakkua niitä yrityksiä jotka ongelmistaan raportoivat, vaan pikemminkin kehua siitä, että puhuvat näistä asioista avoimesti”, Sivonen sanoo. ”Se, että ongelmia raportoidaan, kertoo avoimuudesta ja olojen tuntemuksesta”
Puutteista Finnwatchille kertoivatkin eniten ne yritykset, joilla on eettiset ohjeet ja jonkinlaiset valvontamekanismit
”Tästä en tietenkään päättele sitä, että jos valvontaa ei ole, niin ei ole ongelmiakaan.”
Ne yritykset, jotka toimivat eettisemmin Aasiassa, vaikuttivat Finnwatchin tutkimuksessa kiinnittävän paremmin huomiota työoloihin myös Virossa ja muualla lähialueillamme.
Julkisista hankkijoista vain noin kolmasosa asettaa ostoilleen eettisiä kriteereitä. Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Kun Finnwatch teki vastaavan selvityksen vuonna 2006, yksikään työvaatehankkija ei asettanut minkäänlaisia eettisiä vaatimuksia ostoillensa.
Siksi Sivosen mukaan vuoden 2011 tilanne on myös hyvä uutinen.
Eettiset ohjeistukset: Kyllä

Helsingin kaupunki
Vantaan kaupunki
Puolustusvoimat – Maavoimien materiaalilaitos
Tulli
Finnair
Posti / Itella

Ei

Lahden kaupunki
Tampereen kaupunki
Turun kaupunki
Poliisin tekniikkakeskus
Rikosseuraamuslaitos

Ei vastannut

HSL (Liikesalaisuus)
Jyväskylän kaupunki
Oulun kaupunki
Rajavartiolaitos
Uudenmaan sairaalapesula
VR Yhtymä

Finnwatchin tiedote
Puhtaat vaatteet -kampanja