Keskusteluun osallistuivat juontaja Anni Valtosen (vas.) lisäksi kehittämisen asiantuntija Hannu Niemelä, tutkija Karen Pashby ja projektipäällikkö Riikka Lehtinen.
Keskusteluun osallistuivat juontaja Anni Valtosen (vas.) lisäksi kehittämisen asiantuntija Hannu Niemelä, tutkija Karen Pashby ja johtava asiantuntija Riikka Lehtinen.
Kuva:
Tuomas Tiainen
Uutinen

Uudenlainen oppiminen tarjoaa ratkaisuja viheliäisiin ongelmiin: ”Tarvitsemme syvällisempiä kysymyksiä”

Ilmastonmuutoksen ja kasvavan eriarvoisuuden kaltaiset globaalit ongelmat vaativat toimia yhteiskunnan kaikilta aloilta. Miten oppimista tulee uudistaa, jotta haasteisiin voidaan vastata ja ihmisiä saadaan kannustettua aktiivisiksi muutoksentekijöiksi? Tähän kysymykseen pureuduttiin Fingon ja Bridge 47:n keskustelussa Dare to Learnissa.
Mika Niskanen
20.9.2019

“Ihmiskunnan kohtaamia viheliäisiä ongelmia ei saada ratkaistua niillä samoilla tiedoilla ja taidoilla, jotka ovat aiheuttaneet ne. Me tarvitsemme uudenlaista oppimista ja myös poisoppimista todellisten ratkaisujen löytämiseksi”, alusti keskustelutilaisuuden juontaja, Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen.

Sali täyttyi pohjoismaiden suurimmassa kansainvälisessä oppimisen tapahtumassa Dare to Learnissa, kun Fingon ja Bridge 47:n keskustelussa haettiin ratkaisuja siihen, miten oppimista tulee uudistaa globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi. Tilaisuuteen osallistuivat Manchester Metropolitan Universityn tutkija Karen Pashby, HY+:n kehittämisen asiantuntija Hannu Niemelä ja Rauhankasvatusinstituutin johtava asiantuntija Riikka Lehtinen.

“Me tarvitsemme oppimista, joka on rehellistä, toiveikasta ja tarkkaa, mutta myös rohkaisevaa sekä aktivoivaa. Meidän tulee luoda tiloja, joissa kaikki ihmiset ovat valmiita ryhtymään toimeen ja olemaan aktiivisia yhteiskunnassa”, totesi Rauhankasvatusinstituutin Riikka Lehtinen.

”Emme voi välttää paradoksia”

Tietyt tavat oppia ovat tuoneet ihmiskunnan tilanteeseen, joissa haasteena on niin ilmastonmuutos kuin globaali eriarvoisuus, muistutti Niemelä. Erilaisia tuloksia on täten mahdollista saavuttaa, jos oppimista uudistetaan. Niemelä kannusti ihmisiä myös sukeltamaan syvälle omaan ajatteluunsa ja kyseenalaistamaan olettamuksia.

”Meidän tulee ajatella kriittisesti sitä, keitä me olemme, miten me näemme maailman, ja miten me voimme muuttaa itsemme ja maailmaa. Sellaista oppimista me tarvitsemme”, Niemelä sanoi.

Tutkija Karen Pashby painotti oppimiseen liittyvää paradoksia. Samalla, kun ihmiset haluavat toimia nopeasti ilmastonmuutoksen kaltaisten haasteiden ratkaisemiseksi, toiminnan keinot ja säännöt on määritelty sen mukaan, minkälaisessa järjestelmässä elämme. Pashby korosti, että sama järjestelmä on alun perin aiheuttanut ihmiskunnan kohtaamat haasteet.

”Emme voi välttää tätä paradoksia. Se tarkoittaa, että meidän pitää kasvattajina ensinnäkin kannustaa esimerkiksi toimintaan ja vaikuttamiseen, mutta samalla myös muistaa kriittisyys toimintaa kohtaan”, Pashby sanoi.

Transformatiivisella oppimisella kohti kestävää kehitystä
Kuva:
Tuomas Tiainen

Esitämme yksinkertaisia kysymyksiä

Tilaisuus rakentui transformatiivisen oppimisen ympärille. Termillä tarkoitetaan muutosta, joka vaikuttaa käänteentekevästi yksilön tapaan olla maailmassa - ymmärrys itsestä ja esimerkiksi yhteiskunnan valtasuhteista voi muuttua.

“Perinteinen oppiminen keskittyy niihin tietoihin ja taitoihin, joilla voimme toimia vallitsevassa järjestelmässä. Transformatiivinen oppiminen menee pidemmälle: siinä käsitellään sitä, mitä nuo vallitsevat järjestelmät ovat, miksi ne ovat olemassa ja ovatko ne oikeasti hyödyllisiä planeetalle ja ihmiskunnalle”, Niemelä havainnollistaa.

”Me esitämme usein yksinkertaisia kysymyksiä: mitä ja miten. Meidän pitää kuitenkin kysyä syvällisempiä kysymyksiä: miksi, miksi ei, mitä jos ja mitä sitten”, Niemelä jatkaa.

Muut keskustelijat olivat samoilla linjoilla. Pashby korosti, että transformatiivisessa oppimisessa korostuu sen tarkastelu, minkälaisessa järjestelmässä elämme, kun taas perinteisessä oppimisessa järjestelmää ei kyseenalaisteta. Lehtinen nosti puolestaan esiin, että transformatiivinen oppiminen on kokonaisvaltaista. Sen tavoitteena on lopulta omaksua uusia tapoja ajatella ja käyttäytyä.

Transformatiivisella oppimisella kohti kestävää kehitystä
Kuva:
Tuomas Tiainen

”Kuka hyötyy?”

Jokaisella sektorilla on keskustelijoiden mukaan annettavaa transformatiivisen oppimisen edistämiselle. Yksityisellä sektorilla työskentelevä Niemelä korosti, että yritykset ovat yhteiskunnan taitavimpia tarinankertojia – täten niillä on myös suuri vastuu siinä, miten ne vaikuttavat ihmisten ajatteluun. Yritysten tulisi Niemelän mukaan pohtia tiettyjä kysymyksiä.

 ”Jos yritys onnistuu tarjoamaan ratkaisun ongelmaan tai tuottamaan voittoa, kuka hyötyy? Mikä on sen vaikutus yhteiskuntaan ja ympäristöön? Nämä ovat tavanomaisia kysymyksiä yritysten vastuullisuudesta, mutta ne liittyvät myös transformatiiviseen oppimiseen. Niiden avulla voimme luoda tilaa kriittiselle itsereflektiolle”, Niemelä sanoi.

Rauhankasvatusinstituutin Lehtinen arvioi, että kansalaisyhteiskunnan vastuulla on vaikuttaa päättävässä asemassa oleviin henkilöihin, mutta myös opettajiin. Lisäksi hän korosti, että järjestöt kykenevät tuomaan yhteiskunnan toimijoita yhteen.

Tutkija Pashby korosti puolestaan pohtineensa viime aikoina henkilökohtaista vastuuta – mitä yksilö voi tehdä omista lähtökohdistaan käsin?

”Mikä on minun vastuuni, kun ajattelemme YK:n kestävän kehityksen tavoitteita ja niiden antamaa vastuuta toimia yksilön omissa puitteissa. Omalla kohdallani se tarkoittaa kysymyksiä siitä, mitä luokkahuoneissa tapahtuu, ja missä opettajat tarvitsevat tukea”, Pashby totesi.

”Voimme löytää ratkaisuja”

Pashby nosti keskustelussa esimerkin tilanteesta, jossa hän oli ollut opettamassa nuoria aikuisia Iso-Britanniassa. Opetustilanteessa ilmeni, ettei kukaan nuorista tiennyt, mitä sana ”alkuperäiskansa” tarkoittaa. Pashbyn mukaan jokin on vakavasti pielessä, jos nuoret eurooppalaiset eivät tiedä kyseistä käsitettä; ihmisten tulisi tuntea historiaa, esimerkiksi kolonialismia ja sen vaikutuksia, sekä ymmärtää myös nyt vallitsevia valtasuhteita.  

”Meidän kaikkien täytyy tunnistaa, kuinka olemme itse sisällä näissä järjestelmissä. Sillä tavalla – transformatiivisen oppimisen kautta – me voimme löytää todellisia ratkaisuja”, Pashby sanoo.

Transformatiivisella oppimisella kohti kestävää kehitystä
Kuva:
Tuomas Tiainen

Lehtinen nosti puolestaan esimerkkinä osallistumisena Transformative Learning Journey -kurssille. Siinä tarkoituksena oli Lehtisen mukaan lähteä omilta mukavuusalueilta ja löytää omat oppimisen alueet.

”Minäkin lähdin yrittämään itselleni mahdollisimman epämukavaa asiaa: julkista puhumista. Kirjoitin runoja ja menin lukemaan niitä yleisölle. Joku voi ajatella, että mikä tässä oli tarkka oppimiskokemus, mutta tarkoituksena oli nimenomaisesti tehdä jotain, mitä ei ollut aikaisemmin edes tiennyt pystyvänsä tekemään”, Lehtinen sanoi.

Keskustelutilaisuuden lopuksi yleisöä pyydettiin vastaamaan verkkosovelluksen avulla kysymykseen: mitä minä tarvitsen edistääkseni transformatiivista oppimista? Yleisö kirjasi ylös sanoja, kuten luottamus, rohkeus ja johtajuus.

“Luottamus on tärkeä asia ja yhdistäisin siihen vielä rohkeuden. Jotta voimme oppia transformatiivisesti, me tarvitsemme rohkeutta ja luottamusta”, Niemelä totesi.

”Ja nyt, kun olemme täällä Dare to Learn -tapahtumissa. Voisin kysyä, että uskallammeko oppia transformatiivisesti?”, Niemelä jatkoi.

Katso kuvia keskustelutilaisuudesta Fingon Flickr-tililtä.