Arabimaissa työskentelee arviolta kolme miljoonaa Aasiasta tai Afrikasta tullutta apulaista. Olot lähentelevät usein orjuutta. Kuva: Arabimaissa työskentelee arviolta kolme miljoonaa Aasiasta tai Afrikasta tullutta apulaista. Olot lähentelevät usein orjuutta.

Ulkomaiset kotiorjat yhä ahtaalla arabimaissa

Aasian ja Afrikan naisia värvätään väärillä lupauksilla, moni pakenee isäntäväen julmuutta.

Teksti: Simba Russeau Kuva: Wokka

IPS — Eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus ovat olleet pontimina arabimaiden kansannousuille, mutta kaikkein sorretuin ryhmä – ulkomaiset kotiapulaiset – ei ole vielä korottanut ääntään.
Arabimaissa työskentelee arviolta kolme miljoonaa Aasiasta tai Afrikasta tullutta apulaista, joista moni on riiston, raiskausten ja muun väkivallan kohteena.
He ovat kuitenkin ”näkymättömiä”, ja julmuudet tapahtuvat enimmäkseen yksityiskotien suojissa.
”Indonesian Jordanian-lähetystössä voi nähdä sadoittain työantajiaan paenneita naisia. Minäkin pakenin huonoa kohtelua. Haluaisin palata Indonesiaan, mutta lähetystöllä ei ole varaa kustantaa matkaamme”, kertoo Jordaniassa kotiapulaisena työskentelevä nainen, joka on siirtynyt keikkatyöhön.
Lait puuttuvat
Saudiarabialaisen Sayidaty-lehden selvitys paljastaa, että kotiapulaisten olot arabimaissa lähenevät orjuutta.
Sen mukaan esimerkiksi Kuwaitissa, Bahrainissa, Saudi-Arabiassa ja Libanonissa ei ole lakeja, jotka säätelisivät apulaisten ja työnantajien suhteita. Siksi väärinkäytökset saavat jatkua.
”Meillä ei ollut yön eikä päivän lepoa, koska vauvaa oli tyynnyteltävä aina, kun se itki. Päivän aikana ei ehtinyt edes syödä tai käydä suihkussa, ja sitä jatkui 2,5 vuotta”, Jordaniassa työskentelevä Potri-niminen filippiiniläisnainen kertoo.
Hänen kuukausipalkkansa oli 72 euroa, muta työnantaja verotti erikseen maksun ruoasta. ”Käytännössä raadoimme ilmaiseksi”, Potri sanoo.
Lentokentältä raiskattavaksi
19-vuotiaalle Dimalle kerrottiin kotona Madagaskarissa, että hän saisi Libanonista hyvän työpaikan ja palkan, josta riittäisi lähetettävää köyhälle kotiväelle. Todellisuus paljastui heti hyvin toisenlaiseksi.
”Perheen isäntä haki minut lentokentältä ja kotiin päästyämme kehotti minua menemään kylpyyn. Mies vaati, että jätän oven auki ja raiskasi minut”, Dima kertoo.
Muutamaa viikkoa myöhemmin tilanne paheni entisestään. Diman mukaan hänet sidottiin ja raiskaajiin liittyi kaksi miehen ystävää.
Kuukauden jälkeen Dima pakeni. ”Kun perhe oli nousemassa autoon, otin jalat alleni. En kestänyt enää.”
Palveluskunta luo statusta
Viime vuosien talouskriisi on ajanut Afrikan ja Kaakkois-Aasian perheitä etsimään epätoivoisia keinoja leivän hankkimiseksi.
”Värväysfirmat mainostavat hyviä työpaikkoja ulkomailla, mutta perillä valhe paljastuu”, Madagaskarista tullut Aimee sanoo.
Kotiapulaisten kysyntää kasvattaa arabinaisten siirtyminen työelämään. Lisäksi yhteiskunnallista asemaa mitataan sen mukaan, minkä verran palveluskuntaa perheellä on.
Monin paikoin siirtotyövoiman määrä ylittää roimasti kantaväestön. Kanadalaisen naistutkimuslaitoksen mukaan Qatarissa muualta tulleiden osuus on liki 90 prosenttia, Yhtyneissä arabiemiirikunnissa 85, Kuwaitissa 82 ja Bahrainissa sekä Saudi-Arabiassa 65 prosenttia.