”Vaikka maailma kaupungistuu vauhdilla, asuu maaseudulla edelleen ainakin kolme miljardia ihmistä”, muistutti maataloustutkimuksen professori Jun Borras Rotterdamin Erasmus-yliopistosta.
Borras oli puhumassa Kehitysseuran järjestämässä Development Days -seminaarissa Helsingissä eilen, 15. helmikuuta. Hän on paitsi tutkija myös maaoikeusaktivisti, joka toiminut muun muassa pienviljelijöiden perustamassa Via Campesina -liikkeessä.
Borrasin mukaan maaoikeuksiin liittyvät kysymykset ovat tällä hetkellä monimutkaisempia kuin koskaan aiemmin, sillä maaseudun tilannetta kurjistavat monet toisiinsa kietoutuneet ilmiöt.
Yksi keskeinen ongelma on viimeisen vuosikymmenen aikana kiihtynyt maakaappausbuumi, jota on lietsonut esimerkiksi ruoan hinnan kohoaminen ja biopolttoaineiden kysynnän kasvu. Kun valtiot, suuryritykset ja sijoittajat ovat haalineet miljoonia hehtaareja viljelysmaata, on varsinkin kehitysmaiden maaseutuväestö menettänyt oikeuden käyttää perinteisiä maitaan ja luonnonvaroja.
Maakaappauksista ei voi Borrasin mielestä kuitenkaan puhua irrallaan muista maaseutuväestön oloja heikentävistä tekijöistä, kuten muuttoliikkeestä, varallisuuden keskittymisestä, työttömyydestä, julkisen infrastruktuurin murenemisesta – ja ennen kaikkea ilmastonmuutoksen seurauksista.
Viiden R:n tiekartta: Tehokkuudesta kestävyyteen
Ongelmien moniulotteisuuden takia Borras ei usko, että maaseudun kriisiä voidaan ratkoa keinoilla, joita päättäjät tällä hetkellä tarjoilevat. Sekä maatalouden pelastamiseksi että ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ehdotetaan tuottavuuden lisäämistä, resilienssin eli kestokyvyn kasvattamista ja päästöjen vähentämistä.
Samaan aikaan perinteinen maanviljely leimataan taloudellisesti tehottomaksi tai ekologisesti tuhoisaksi – tai molemmiksi.
Borras esitti oman tiekarttansa kohti kestävämpää tulevaisuutta eli niin sanotun viiden R:n toimintasuunnitelman, jossa uudistukset vahvistaisivat syvällisesti koko maaseutuyhteisöä. R:t tulevat sanoista: redistribution, recognition, restitution, regeneration ja resistance eli uusjako, tunnustaminen, palauttaminen, elvyttäminen ja vastarinta.
Uusjaolla Borras viittaa siihen, että varallisuuden keskittyminen yhä harvempien käsiin heijastuu myös maaseudulle.
”Jos ei määritellä ylärajoja yritysten maaomaisuudelle ja toisaalta varmisteta väestölle minimitasoa luonnonvarojen hyödyntämiseen, mikään politiikka ei tule parantamaan tilannetta”, hän totesi.
Vanhojen ajattelumallien elvyttämistä
Tunnustaminen puolestaan tarkoittaa maaoikeuksien kuulumista yhtäläisesti kaikille ryhmille. Esimerkiksi alkuperäiskansat tai naiset ovat monin paikoin heikommassa asemassa kuin valtaväestön miehet. Palauttamisessa on kyse siitä, että ihmiset saavat takaisin perinteiset oikeutensa luonnonvarojen, kuten vaikkapa veden, käyttöön.
Vanhojen ajattelumallien elvyttäminen ja muovaaminen tämän päivän tarpeisiin on Borrasin mielestä erityisen tärkeää maailmassa, jossa luonnonvarojen ylenmääräinen kulutus ja jatkuvan kasvun tavoittelu ovat johtaneet ilmaston lämpenemiseen.
”Markkinoiden aiheuttamiin ongelmiin yritetään vastata markkinavetoisilla ratkaisuilla, kuten päästökaupalla”, Borras kritisoi.
Hänestä vastauksia pitäisi etsiä pikemmin periaatteista, jotka ovat vuosisatoja ohjanneet viljelijöitä: luonnonvaroja ja luonnon tasapainoa on kunnioitettava.
Populismilla populismia vastaan
Toimintaohjeen viimeisestä kohdasta eli vastarinnasta puhuessaan Borras tiivisti ajatuksensa siitä, mitä maaoikeuksia ajava liike kaipaisi kipeimmin: vastavoimaa ympäri maailmaa jylläävälle oikeistopopulismille.
”Maaseutuväestö on lopen kyllästynyt petettyihin lupauksiin, ja siksi se kääntyy yhä enemmän oikeistopopulistien suuntaan. Tämä on ironista, sillä oikeistopopulismin ratkaisut perustuvat uusliberaaliin politiikkaan, joka on syynä suureen osaan maaseudun nykyisistä ongelmista”, Borras totesi.
Hänen mielestään populismissa itsessään ei politiikan muotona ole mitään pahaa, jos kansan ääni saadaan suunnattua oikeasti hyödyttämään sitä itseään ja aktivoitua ihmiset apatiasta toimimaan.
”Uskon, että ainoa tehokas keino taistella oikeistopopulismia vastaan on toisenlainen populismi, joka toimii radikaalimmin oikeudenmukaisuuden puolesta”, Borras sanoi.
Hänen mukaansa uudenlaisesta, voimaannuttavasta populismista – joka mieluummin yhdistää kuin hajottaa voimia – on esimerkkejä paikalliselta tasolta, kuten Intiasta. Siellä edullisia viljelymenetelmiä edistävä Natural Farming -liike on suosittu ruohonjuuritasolla pienviljelijöiden joukossa, mutta samaan aikaan se on kerännyt kannattajia myös oikeistolaisten hindunationalistien riveistä.
Siihen, voisiko vasemmistopopulismin varaan rakentaa jonkinlaisen globaalin rintaman, professori suhtautui varovaisen toiveikkaasti.
”Ehkä yksi keino olisi luottaa enemmän massaliikkeisiin kuin poliittisiin puolueisiin.”
Kehitystutkimuksen seuran vuotuinen Devolopment Days -seminaari järjestettiin Helsingissä Tieteiden talossa 15.-16.2. Teemana oli ”The Politics of Sustainability: Re-thinking resources, values and justice”.