Oppilaita luokkahuoneessa.
Taksvärkin työpajoissa laajennetaan mielikuvia globaalista etelästä ja kannustetaan nuoria kriittiseen ajatteluun ja aktiiviseen toimijuuteen.
Kuva:
Pamela Arslan
Uutinen

Tietoa, toivoa ja toimintaa – nyt tarvitaan globaaleja kansalaistaitoja

Kehitysyhteistyö ja globaalikasvatus täydentävät toisiaan, kun tavoitteena on luoda aktiivisia maailmankansalaisia, sanoo Hanna Hjerppe Taksvärkki ry:stä. Järjestöjen globaalikasvatusverkostoon kuuluu jo lähes 120 jäsentä.
Sanna Jäppinen
11.11.2019

1960-luvun lopulla Suomeen rantautui Ruotsista uudenlainen liike, kun koululaiset ja opiskelijat päättivät itse ryhtyä ratkomaan edellisten sukupolvien luomia maailmanlaajuisia ongelmia, kuten räikeää eriarvoisuutta. Ensimmäinen Taksvärkki-keräys järjestettiin vuonna 1967, ja keräysrahoilla tuettiin lukutaitokampanjaa Perussa.

50 vuoden aikana liikkeestä on jalostunut järjestö ja toiminta on laajentunut, mutta perusidea on pysynyt samana: nuoria innostetaan rakentamaan oikeudenmukaista ja kestävää maailmaa.

”Viime aikoina nuorten muutosvoima on ollut jälleen paljon esillä, ja me haluamme valjastaa tämän mahtavan voiman toiminnaksi”, globaalikasvatuksen suunnittelija Hanna Hjerppe Taksvärkki ry:stä sanoo.

Nuoret pohtivat samoja kysymyksiä Suomessa ja Nepalissa

Nuoret otetaan Taksvärkissä mukaan jo kampanjoiden suunnitteluvaiheessa. Tiivistä yhteistyötä tehdään varsinkin kuuden kumppanikoulun eli Maailmankansalaisen koulujen kanssa.

”Kumppanikoulujen oppilaiden kanssa pääsemme työskentelemään läheisesti, he ovat meidän muutosagenttejamme”, Hjerppe kertoo.

"Nuorten itsensä kertomat viestit tavoittavat tehokkaammin muita nuoria."

”Ja kun teemme kehitysyhteistyötä, saamme kumppaniemme kautta myös eri maiden nuorten äänen kuuluviin ja voimme tuoda esille monenlaisia tarinoita. Nuorten itsensä kertomat viestit tavoittavat tehokkaammin muita nuoria.”

Taksvärkki-kampanjan kohteena on tänä vuonna Nepal, jossa keskitytään nuorten hyvinvointiin ja osallisuuteen. Mielen vapaus -kampanjan avulla teemaa tuodaan esille sekä nepalilaisten että suomalaisten nuorten kautta.

”Nepalilaiset oppilaskunta-aktiivit kertovat siitä, kuinka he vaikuttavat omaan ympäristöönsä. Näitä tarinoita kuullaan Suomessa järjestettävissä työpajoissa ja kouluvierailuilla, ja mietimme yhdessä suomalaisnuorten kanssa, kuinka he voisivat omassa elämässään osallistua ja tarttua toimeen”, Hjerppe sanoo.  

Nepalilaisia nuoria juttelemassa.
Taksvärkin Mielen Vapaus -kampanjassa nepalilaiset nuoret kertovat kuinka oppilaskunnassa voi vaikuttaa paremman kouluympäristön puolesta ja toimia syrjintää vastaan.
Kuva:
Pamela Arslan

Kasvatusta Agenda 2030:n hengessä: jokaisen toiminnalla on väliä

Vuotuisten Taksvärkki-kampanjoiden ohella järjestö tarjoaa kouluille ja nuorisotoimelle räätälöityjä työpajoja monista eri teemoista sekä tukee kasvattajia koulutusten ja menetelmäoppaiden avulla.

Globaalikasvatuksessa painopisteemme on lapsen oikeuksissa ja kestävän kehityksen sosiaalisessa ulottuvuudessa. Haluamme edistää yhdenvertaisuutta, pyrimme nostamaan esille stereotypioita globaalista etelästä ja kannustamme nuoria toimimaan aktiivisina kansalaisina”, Hjerppe sanoo.

Omien hankkeidensa ohella Taksvärkki edistää globaalikasvatusta osana järjestöjen globaalikasvatusverkostoa. Verkosto perustettiin 2000-luvun alussa Fingon edeltäjässä Kepassa, ja nykyään mukana on jo noin 120 järjestöä.

Järjestöt tekivät toki aiemminkin kansainvälisyyskasvatusta – kuten toimintaa silloin nimitettiin – mutta eivät niin järjestelmällisesti ja tavoitehakuisesti kuin nykyään, verkoston vetäjä, Fingon asiantuntija Sanna Rekola kertoo.

”Tänä päivänä globaalikasvatus ymmärretään tärkeäksi muutoksen välineeksi paitsi järjestöissä, myös laajemmin yhteiskunnassa. On aivan selvää, että maailma ei parane vain sillä, että tehdään kehitysyhteistyötä jossain Suomen ulkopuolella, vaan meidän täytyy muuttaa myös omaa käytöstämme”, Rekola toteaa.  

”YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelma on tähän erinomainen työkalu: se muistuttaa, että ei riitä, jos kehitystavoitteita toteutetaan vain globaalin etelän näkökulmasta.”

Tavoitteena aktiivinen maailmankansalainen, iästä riippumatta

Rekolasta globaalikasvatuksen ytimessä on tarve herättää ihmiset huomaamaan, että toimillamme on aina myös globaaleja vaikutuksia. Kun seuraukset tiedostaa, on myös helpompi välttää tekoja, jotka pahimmillaan vain vahvistavat eriarvoisuutta.

”Tavoitteena on saada aikaan yhteiskunnallista muutosta, ja siihen tarvitaan aktiivisia maailmankansalaisia”, Rekola sanoo.

Globaalikasvatuksen kohderyhmänä ovat kaikenikäiset.

Hanna Hjerppe tiivistää globaalit kansalaistaidot kyvyksi toimia maailmassa, jossa kamppaillaan yhteisten, viheliäisten haasteiden kimpussa – ja tarvitaan yhteisiä ratkaisuja.

”Maailmankansalaisen konkreettisista taidoista tärkeitä ovat esimerkiksi kyky kriittiseen ajatteluun ja dialogiin, tunnetaidot, jaettu asiantuntijuus, elinikäinen oppiminen ja joustavuus”, Hjerppe sanoo.

Rekola muistuttaa, että vaikka kasvatus-sana ohjaa ajatukset helposti pelkästään kouluun, ovat globaalikasvatuksen kohderyhmänä kaikenikäiset.

”Kaikki, mikä laajentaa ihmisten ymmärrystä maailmasta ja avartaa ajattelua ja maailmankuvaa on globaalikasvatusta. Ja kaikille iästä riippumatta pitäisi tarjota eväitä kasvaa aktiivisiksi maailmankansalaisiksi”, hän toteaa.

Post-it lappuja fläppitaululla.
Taksvärkin globaalikasvatuksen kouluttajat ohjaavat toiminnallisia työpajoja, joissa käsitellään mm. lapsen oikeuksia ja yhdenvertaisuutta.

Kuva:
Elina Tiensuu

Järjestöt tukevat opettajia – maailmankansalaisuus osaksi koulujen toimintakulttuuria

Taksvärkissä globaalikasvatusta suunnataan erityisesti yläkouluikäisille, joten opettajat ovat tärkeitä kumppaneita.

”Viestimme opettajille on, että globaalikasvatus ei ole mikään ylimääräinen lisä, vaan osa opetussuunnitelmaa. Samalla muistutamme, ettei maailmankansalaisuuteen kannustaminen ole mitään erityisen suurta ja ylevää, vaan kyse on koulun toimintakulttuurista”, Hjerppe – itsekin taustaltaan opettaja – sanoo.

Taksvärkin tuorein menetelmäopas opettajien käytännön työn tueksi on ”Maailman äänet”, jossa rohkaistaan nuoria tarkastelemaan kriittisesti median välittämiä sisältöjä ja stereotypioita globaalin etelän maista ja ihmisistä.

”Juuri tulleen väitöstutkimuksen mukaan vielä vuonna 2019 Suomen nuorilla on vahvoja ajatuksia tietyistä maista ja mantereista. Esimerkiksi Afrikkaan liitetään edelleen tosi vahvasti mielikuva pelkästä auttamisesta”, Hjerppe toteaa.

"On helppo kertoa vain ongelmista, mutta jos halutaan valjastaa nuoret oikeasti toimimaan, niin tarvitaan positiivisia esimerkkejä."

Oppaan avulla herätellään myös opettajia huomaamaan stereotypioita omassa työssään: opetuksessa käytetyt esimerkit ovat aina valintoja tietynlaisesta maailmankuvasta.

”Olemme saaneet kasvattajilta palautetta oppaasta, ja tarvetta mediakriittiseen keskusteluun selvästi on. Sillä, miten maailman eri kolkista puhutaan, on merkitystä. Opas soveltuu eri aineisiin ja samalla koko koulun toimintakulttuurin muutokseen: sen miettimiseen, millaista tarinaa me maailmasta kerromme ja miten tätä tarinaa voisi monipuolistaa.”

Kriittisyyden rinnalle tarvitaan toivoa

”Maailman äänet” painottaa vahvasti myös toivon merkitystä. Oppaassa ohjataan nuoria esimerkiksi miettimään sitä, millaista rakentava journalismi voi parhaimmillaan olla eli miten mediat voivat kritiikin ohella etsiä myös ratkaisuja.

”On helppo kertoa vain ongelmista, mutta jos halutaan valjastaa nuoret oikeasti toimimaan, niin tarvitaan positiivisia esimerkkejä. On kerrottava siitä, miten paljon hyvää olemme saaneet aikaan vaikkapa tiettyjen vuosituhattavoitteiden suhteen – joten miksi emme voisi onnistua tulevaisuudessakin”, Hjerppe toteaa.

”Eli kuten Greta Thunberg sanoo: näyttäkää meille toiminta, niin toivo seuraa perässä.”