Seminaari säätytalolla, PowerPointissa seminaarin otsikko Minkä täytyy kasvaa ja kuinka paljon?
Fingon vaikuttamistyön asiantuntija Senja Väätäinen-Chimpuku toivotti osallistujat tervetulleeksi
Uutinen

Tavoitteena yhteinen ja kirkas visio yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta

Yhteiskunnallisen kehityksen tavoitteet ja mittaaminen tulee uudistaa entistä oikeudenmukaisempaan ja kestävämpään suuntaan. Mutta minkä siis tulee kasvaa ja kuinka paljon?
23.11.2018

Valtionhallinnon, kansalaisyhteiskunnan, päätöksenteon ja tutkimuksen edustajat etsivät yhteiskunnallisen kehityksen tavoitteisiin ja mittaamiseen yhdessä ratkaisuja Fingon ja Suomen kestävän kehityksen toimikunnan seminaarissa 21. marraskuuta.

IPCC:n tuore raportti toteaa, että ilmastonmuutos on mahdollista pysäyttää 1,5 asteeseen, mutta tämä vaatii suurta muutosta kaikilla yhteiskunnan aloilla. SYKE:n ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja ja Kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin puheenjohtaja Eeva Furman yhtyi tähän visioon. Furmanin ja seminaarin panelistien mukaan yhteisen muutosvision löytyminen on välttämätöntä. Näin voidaan ehkäistä ilmastokaaos ja vastustaa helppoja vastauksia antavien populististen tahojen synnyttämiä yhteiskunnallisia juopia.

Visiona esitettiin yhteen ääneen Oxfordin ja Harvardin yliopistoissa toimivan ekonomisti Kate Raworthin kehittämää donitsitalouden mallia. Tässä mallissa yhteiskuntien tulee toimia donitsin rajojen sisällä eli kehällä, joka tarjoaa perustarpeet ja hyvinvoinnin kansalaisilleen planetaaristen rajojen sisällä nyt ja tulevaisuudessa. Taloudesta tulee väline, joka auttaa toteuttamaan sosiaaliset ja ekologiset tavoitteet. Talouskasvun rooli ensisijaisen yhteiskunnallisen kehityksen tavoitteena väistyy.

Vision lisäksi tarvitaan kuitenkin selkeitä välitavoitteita, joihin poliittiset päättäjät voivat vaikuttaa jokapäiväisessä päätöksenteossa, vaativat seminaarin panelistit ja kommenttipuheenvuoron esittäneet kansanedustajat Lenita Toivakka ja Pilvi Torsti. Paneeliin osallistuivat Suomen sosiaali ja terveys ry SOSTE:n pääekonomisti ry Jussi Ahokas, Greenpeacen maajohtaja Sini Harkki, Suomen Lähetysseuran taloudellisen oikeudenmukaisuuden asiantuntija Niko Humalisto, Demos Helsingin vanhempi asiantuntija Satu Lähteenoja sekä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sosiaalitieteiden yksikönjohtaja Aila-Leena Matthies.

Panelistit pyysivät päättäjiä seuraamaan ennen kaikkea mittareita, jotka kertovat niin hiilipäästöjen ja -nielujen, osallisuuden, hyvän elämän edellytyksien, globaalin yritysvastuun kuin kasvun ja ympäristövaikutusten välisen irtikytkennän muutoksesta.

Olennaista on myös missä sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia ja muutoksia seurataan. Seurannan ei tulisi olla erillinen harjoitus, vaan seurantaa ja tavoitteiden päivittämistä tulee tehdä jatkuvasti. Valtioneuvoston kanslian johtava erityisasiantuntija Ulla Rosenström toivoi, että seurannasta tehtäisiin osa hallitusneuvottelujen ja kehysriihien kaltaisia prosesseja, joissa kaikki hallinnonalat voivat tehdä yhteistä tarkastelua pitkän aikavälin tavoitetta vasten.

Iltapäivän keskustelussa korostettiin myös, että muutosta ei tule nähdä vain hankala, kalliina ja nykyisiä oikeuksia riistävänä muutoksena. Kestäviä sosiaalisia ja ekologisia ratkaisuja etsivä yhteiskunnallisen kehityksen polku voi hyvinkin johtaa entistä merkityksellisempään ja turvallisempaan tulevaisuuteen, kunhan se tehdään yhdessä. Olemme uuden edessä, mutta liikkeelle on lähdettävä, visio kirkkaana.

Keskustelua yhteiskunnallisen kehityksen tavoitteista ja niiden mittaamisesta jatketaan ensi vuonna Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella, kun Fingo järjestää aiheesta kansainvälisen konferenssin.