Tanska suurin eteläisen Afrikan tukija Pohjoismaista

Tanska on suunnannut Pohjoismaista vahvimmin kehitysapunsa Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Norjan suhteellinen panostus on heikoin, Suomen apu puolestaan nopeimmassa kasvussa, ilmenee Development Today -lehden selvityksestä.

Teksti: Lauri Haapanen

Kehitysavun antajat ja vastaanottajat allekirjoittivat maaliskuussa 2005 niin sanotun Pariisin julistuksen, joka pyrkii muun muassa avun tehostamiseen ja keskittämiseen.
Myöhemmin samana vuonna G8-maat lupasivat kaksinkertaistaa apunsa Saharan eteläpuoliselle Afrikalle, jossa mantereen köyhimmät maat sijaitsevat. Muut avunantajat sitoutuivat tavoitteeseen.
Development Today (DT) -lehti selvitti, missä määrin Pohjoismaat ovat sopimusta seuranneet.
Tilastoista selviää, että Tanska on toteuttanut suunnitelmaa parhaiten. Tanska nimittäin suuntaa lähes puolet kahdenvälisestä avustaan Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, kun muiden Pohjoismaiden apu kyseiselle alueelle jää kolmannekseen tai sen alle.
Taulukko: Pohjoismaiden apu Saharan etelänpuoliselle Afrikalle (miljoonaa euroa)                             Lähde: OECD
            
2005      
2008    
Muutos %
%-osuus 2-väl.avusta
Tanska
473
571
+21%
47%
Suomi
115
153
+33%
34%
Norja
581
639
+10%
30%
Ruotsi
628
667
+6%
31%
Tanskan kehitysyhteistyöministeri Ulla Tørnæs on kertonut tähtäävänsä siihen, että jopa kaksi kolmasosaa Tanskan avusta suunnattaisiin Afrikkaan. Tørnæs on myös vaatinut, että kehitysapu kohdennetaan nykyistä enemmän työpaikkojen luontiin ja yksityiselle sektorille. Nämä painotukset näkyvät esimerkiksi Tanskan vuoden 2010  kehitysyhteistyöbudjetissa.
Suomen kahdenvälisestä kehitysavusta reilu kolmannes menee Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Suomen tuki Afrikalle on kasvanut Pohjoismaista nopeiten, joskin DT arvioi, ettei tahti tule jatkumaan samanlaisena enää tulevina vuosina: Vaikka Suomen kehitysapu on taloustaantumasta huolimatta kasvamaan päin, Afrikan osuuden kasvun päasiallinen peruste on, että Suomi on ryhtynyt laskemaan pakolais- ja turvapaikanhakijakuluja aiempaa enemmän osaksi kehitysapubudjettiaan.
Niin Ruotsilla kuin Norjallakin avun keskittäminen Afrikkaan on varsin löyhää. Erotuksena näiden maiden välillä kuitenkin on se, että Ruotsin kehitysyhteistyöministeri Gunilla Carlsson on ottanut vuoden 2008 (jolta käytetyt tilastot ovat) jälkeen eteläisen Afrikan ykkösprioriteetikseen. Norja ei ole tällaisesta painotuksesta ilmoittanut.
Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kaikkien Pohjoismaiden kahdenvälinen tuki Saharan eteläpuoliselle Afrikalle on laskenut. Pienintä lasku on ollut kuitenkin Tanskassa: 20 vuotta sitten Tanskan tuesta 57 prosenttia meni eteläiseen Afrikkaan, nyt osuus on 47 prosenttia.
Suurimman pudotuksen on tehnyt puolestaan Norja, jonka vastaavat luvut ovat 56 prosenttia ja nykyinen 30 prosenttia.
Tanska hyvä myös avun kohdentamissa
Tanska nousee vertailun kärkeen myös Pariisin julistuksessa mainittua avun maantieteellistä keskittämistä tarkasteltaessa. Tanskan kahdenvälisestä tuesta neljännes menee viidelle suurimmalle avunsaajamaalle: Tansanialle, Ugandalle, Mosambikille, Nigerialle ja Vietnamille.
Kun mukaan vertailuun otetaan 20 eniten tanskalaisapua saavaa kohdemaata, niiden osuus kokonaisavusta on jo 62 prosenttia.
Myös Suomi pärjää kohdentamisvertailussa varsin hyvin: 23 prosenttia avusta menee viidelle suurimmalle avunsaajalle: Tansanialle, Mosambikille, Vietnamille, Afganistanille ja Nicaragualle. 20 suurimmalle Suomen avusta menee lähes puolet. Kaikkiaan Suomi tekee kehitysyhteistyötä vajaan 60 valtion kanssa.
Norjalla ja Ruotsilla keskittäminen on toistaiseksi vähäisempää. Ruotsin viisi suurinta kohdemaata saavat vain 14 prosenttia kahdenvälisestä avusta, Norjassa 19 prosenttia.
On kuitenkin syytä pitää mielessä, että euromääräisesti tarkasteltaessa Ruotsin (3,22 miljardia euroa vuonna 2008) ja Norjan (2,79) kehitysapu on Tanskaan (1,91) ja erityisesti Suomeen (0,76) verrattuna omaa luokkaansa. Niinpä Ruotsin, Norjan ja vieläpä Tanskankin 10:nneksi suurin kohdemaa saa enemmän avustusta kuin Suomen ykkönen.
”Vaikka Suomi on hitaasti viitoittamassa tietään merkittäväksi pohjoismaiseksi avunantajaksi, sen kokonaisapu vuonna 2008 oli vain neljännes Ruotsin summasta”, DT muistuttaa.
Taulukko: 5, 10, ja 20 suurimman saajamaan osuus kahdenvälisestä kehitysavusta (keskiarvo 2007/2008).

5 kärkimaata
10 maata
20 maata
Tanska
25%
41%
62%
Suomi
23%
35%
48%
Norja
19%
29%
41%
Ruotsi
14%
23%
33%
Vertailtaessa Pohjoismaiden tämänhetkisiä kohdemaalistoja pitkällä aikavälillä yksi piirre osoittautuu pysyväksi: Tansania oli 20 vuotta sitten kuten tänäkin päivänä kaikkien neljän maan suurin avunsaaja.
Ruotsilta, Norjalta ja Tanskalta Tansania saa kultakin 70-80 miljoonaa euroa vuosittain, Suomelta noin 30 miljoonaa. Tansanian suhteellinen osuus Pohjoismaiden kehitysavusta on kuitenkin vuosikymmenten kuluessa laskenut.
Merkittävin tulokas kohdemaiden joukossa on Afganistan, joka oli vuonna 2008 Norjan listalla kolmanneksi ja Ruotsin ja Suomen listalla neljänneksi suurin avunsaaja. Mainitsemisen arvoista lienee, että Tanskan listalla Afganistan ei mahtunut kymmenen kärkeen.
Mitä tarkoittavat monenkeskinen ja kahdenvälinen kehitysapu?
Kahdenvälinen eli bilateraalinen kehitysapu tarkoittaa avun antaja- ja kohdemaan välistä yhteistyötä, joka tähtää kohdemaan taloudellisen kehityksen ja
hyvinvoinnin edistämiseen.Tavallisin kahdenvälisen yhteistyön muoto on kohdemaan kanssa sovitut hankkeet.Hieman yli puolet kaikesta kehitysavusta on
kahdenvälistä.Erotuksena kahdenvälisestä puhutaan monenkeskisestä kehitysyhteistyöstä. Siinä varat siirretään maksajamaasta monenkeskiselle yhteisölle (yleensä YK:lle tai kansainvälisille
rahoituslaitoksille). Päätökset avun suuntaamisesta tekee monenkeskinen yhteisö, ei maksajamaa.Tarkempaa tietoa kehitysyhteistyötä ja sen terminologiasta.