Agenda 2030 logo
Leave no one behind -logo lanseerattiin tämän vuoden yleiskokouksen alla.
Uutinen

Mitä YK:n yleiskokouksesta jäi käteen?

Ilmasto nousi kärkiteemaksi YK:n yleiskokouksen korkean tason viikolla. Yksittäisten kestävän kehityksen tavoitteiden kehityskaarista iloittiin, mutta merkittävät suuret ehdotukset jäivät tälläkin kertaa toiveen tasolle. Kokonaisuutena Agenda 2030-tavoitteiden saavuttaminen vaatii vielä muutosta koko järjestelmän ja kaikkien sen toimijoiden toiminnassa.
Enni Saikkonen
2.10.2019

Valtioiden päämiehet kokoontuivat viime viikolla New Yorkiin vuosittaiseen YK:n yleiskokouksen avausistuntoon. YK:n päämajassa järjestettiin muun muassa ilmastokokous, kestävän kehityksen kokous ja kehitysrahoituskokous.

Ilmastonmuutos nousi koko viikon kärkiteemaksi osittain ruotsalaisen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin ansiosta – häntä seurattiin New Yorkissa tarkemmalla silmällä kuin yhdenkään valtion päämiestä. Thunberg on tuonut ilmastonmuutokselle näkyvyyttä, mutta valtionjohtajat eivät onnistuneet vastaamaan konkretialla hänen esittämiinsä vaatimuksiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

“YK:n yleiskokouksessa olisi ollut mahdollisuus kuulla vahva poliittinen viesti ja sitoutuminen näihin asioihin, mutta tälläkin kertaa tämä jäi vain toiveeksi. Rohkeus käynnistää todellisia muutoksia loisti poissaolollaan”, sanoo Fingon kehityspolitiikan asiantuntija Niina Tenhio.

“Sekä Global Sustainable Development Report (GSDR) että United in Science -raportti toivat vahvasti esille, että maailman valtioiden sitoumukset päästöjen vähentämiseksi täytyy kolminkertaistaa nykyisestä, jotta lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna jäisi alle kahden asteen. Lämpenemisen rajaaminen 1,5 asteeseen vaatisi tavoitteiden kiristämistä viisinkertaiseksi. Yleiskokouksessa ei esitetty näihin tietoihin nähden tarpeeksi vaikuttavia muutosehdotuksia”, Fingon vaikuttamistyön johtaja Rilli Lappalainen sanoo.

“Ilmaston osaltakin oli nähtävissä yksittäisiä hyviä avauksia. Esimerkiksi Iso-Britannia kertoi nostavansa ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sopeutumiseen tarkoitettua rahoitusta 1,6 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla. Ilmastonmuutos vaatii satsausta, mutta yleisesti huolena on, että ilmastonmuutokseen sopeutumisen laitetut rahat ovat pois varsinaisesta köyhyyden vähentämisestä”, Tenhio jatkaa.

Tavoitteet eivät toteudu ilman järjestelmän muutosta

Kun valtiot sitoutuivat YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin vuonna 2015, sovittiin samalla, että maailman johtajat kokoontuvat kerran neljässä vuodessa seuraamaan tavoitteiden etenemistä. Viime viikolla oli ensimmäinen kerta, kun maailman johtajat saapuivat YK:n päämajaan keskustelemaan kestävän kehityksen kokouksessa siitä, mitä neljässä vuodessa on saatu aikaan, ja mihin suuntaan maailma on matkalla Agenda 2030:n suhteen.  

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet vuodelle 2030 ovat kunnianhimoiset: esimerkiksi äärimmäinen köyhyys sekä nälkä on lopetettava ja ilmastonmuutos saatava kuriin. Päämääriä on yhteensä 17 ja niiden alla on 169 alatavoitetta. Yhdistävänä ajatuksen kaikille tavoitteille on, ettei ketään saa jättää kehityksestä jälkeen.

Tiettyjen kestävän kehityksen tavoitteiden kohdalla juhlintaan löytyi aihetta: äärimmäinen köyhyys ja lapsikuolemien määrä jatkavat laskuaan ja sukupuolten tasa-arvossa on otettu selkeitä ja konkreettisia askelia. Myös uusia konkreettisia ehdotuksia tavoitteiden saavuttamiseksi nousi esille.

“Positiivista oli terveyden nouseminen vahvasti esille korkean tason viikolla. Terveydenhoito on universaali oikeus, johon kaikilla tulisi olla mahdollisuus. Se vaatii onnistuakseen riittävää resurssointia. Kehitysrahoituksen osalta valtiot eivät kuitenkaan tehneet suuria konkreettisia avauksia, sen sijaan keskustelun fokus on siirtynyt selvästi esimerkiksi verojärjestelmän kehittämiseen ja korruption kitkemiseen. Kehittyvillä mailla on selkeä halu kehittää omaa hallintoaan niin, että ne voivat itse ottaa suurempaa vastuuta myös maansa taloudellisesta kehityksestä”, Tenhio sanoo.

”Kestävän kehityksen tavoitteita pitää tarkastella yksittäisten kysymyksien lisäksi myös suurina kokonaisuuksina. Ilman perusteellista systeemistä muutosta päättäjien tavoissa ajatella ja ihmisten tavoissa toimia ei tapahdu todellista muutosta. Tiedemaailma on hienosti oppinut puhumaan kansankieltä, ja se on avannut monille suuria muutoksia, jotka ovat paraikaa käynnissä”, Lappalainen sanoo.

Valtioilta vaadittiin konkretiaa

Myös presidentti Sauli Niinistö totesi puheessaan, ettemme ole lähelläkään saavuttaa niitä päämääriä, joista olemme yhdessä sopineet. Valtioiden toivottiin esittelevän yleiskokouksessa konkreettisia toimia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suomi esitti konkreettisena esimerkkinä valtiovarainministereiden koalitiota ilmastotoimien puolesta. Kun esimerkiksi verotus ja julkiset hankinnat laitetaan toimimaan ilmastotoimien tueksi, tulevaisuutemme näyttää presidentti Niinistön mukaan jo paljon nykyistä valoisammalta.

“Yleisesti ottaen yleiskokous osoitti, että monenkeskinen järjestelmä natisee liitoksissaan. Suomi haluaa olla edelläkävijä ja johtaa esimerkillä. Se on varmasti tässä tilanteessa hyvä ratkaisu. Toivoisin silti näkeväni maailman johtajilta suurempaa yhteistä vastuuta meitä kaikkia koskevista asioista”, Tenhio summaa.

Siitä huolimatta, että yleiskokousviikko ei tällä kertaa saanut suuria käänteitä aikaan, Tenhio ja Lappalainen pitävät tärkeänä, että maailman johtajilla on foorumi, jossa yhteisiä ratkaisuja voidaan hakea. 

”UNGAn kaltaisten tapahtumien rooli korostuu, koska monenkeskistä yhteistyötä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan”, Lappalainen sanoo.  

Haasteet ovat isompia kuin yksikään valtio tai yritys pystyy yksin ratkaisemaan. Siksi tarvitsemme myös yhteisiä pelisääntöjä, kuten kehityksen mittaamista muutoinkin kuin bruttokansantulon avulla. Yhteistyö eri toimijoiden välillä on välttämätöntä.

Suomen Agenda2030-tavoitteiden tilanteesta kerrotaan ensi vuoden heinäkuussa kestävän kehityksen tavoitteiden seurantakokouksessa, jossa Suomi raportoi edistymisestään toisen kerran.