Maapallo ja verot
Uutinen

Miksi #430miljoonaa-kampanja on tärkeä suomalaisten kehitysjärjestöjen työn näkökulmasta?

#430miljoonaa-kampanja edistää ihmisten ja valtioiden välistä taloudellista tasa-arvoa. Eriarvoisuuden lisääntyminen puolestaan heikentää talouskasvua ja vaikeuttaa YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 -ohjelman tavoitteiden saavuttamista, joihin kaikki maailman maat ovat sitoutuneet. Suomalainen kehitysyhteistyösektori ei voi olla irti keskusteluista, joissa etsitään keinoja ratkaista aikakautemme suurimpia haasteita.
22.5.2020

Miksi järjestöt ovat mukana kampanjassa?

Kampanja toimii sateenvarjona erilaisille toimijoille, joilla on kampanjan sisältöihin omat tulokulmansa.

1) Suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt ovat mukana kampanjassa, koska haluamme nostaa esiin globaalin vero-oikeudenmukaisuuden näkökulmaa, jonka parissa järjestöt ovat tehneet työtä jo pitkään[1]. Parhaiden aihetta koskevien arvioiden mukaan verovälttely aiheuttaa 200−500 miljardin dollarin aukon valtioiden verotuloihin[2]. Eniten verotettavia tuloja suhteessa bruttokansantuloonsa menettävät köyhimmät valtiot.

2) Verovälttelyn kitkeminen kuuluu myös Suomen virallisen kehityspolitiikan tavoitteisiin, joita kampanjassa mukana olevat Ulkoministeriön ohjelmatukijärjestöt ovat sitoutuneet noudattamaan. Ministeriön ‘Verotus ja kehitys’ -ohjelma toteaa veronkierron ja -välttelyn olevan universaaleja ongelmia, jotka “heikentävät hallitusten mahdollisuuksia tarjota niitä palveluja ja hyödykkeitä, jotka toteuttavat väestön taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia”.

3) Vero-oikeudenmukaisuuden toteutuminen edellyttää politiikkajohdonmukaisuutta ja toimia myös Suomelta. Kehitysjärjestöt haluavat erityisesti painottaa seuraavien 430 miljoonaa -kampanjan esiin nostamien toimenpiteiden tärkeyttä:

  • Väliyhteisölain korjaaminen
  • Julkisen maakohtaisen veroraportoinnin edistäminen
  • Kehittyvien maiden veronkantokyvyn vahvistaminen


4) Paineet julkisen sektorin rahoitukseksi ovat merkittävästi lisääntyneet erilaisten yhteiskuntaamme kohtaavien kriisien seurauksena. YK:n Agenda 2030 (tavoite 2) nostaa esiin valtioiden tarpeen vahvistaa ja kehittää verojärjestelmiään voidakseen kerätä riittäviä resursseja kestävän kehityksen edistämiseen[3].

YK:n tilaama riippumaton asiantuntijaraportti Agenda 2030 -tavoitteista alleviivasi vuonna 2019, että tavoitteista ollaan jäämässä jälkeen ja että ilmasto- ja biodiversiteettikriisi liittyvät keskeisesti myös taloudellisen eriarvoisuuden kasvuun. Raportin mukaan tehokkaalla veropolitiikalla tulisi paitsi kerätä verotuloja valtiolle, myös vähentää taloudellista eriarvoisuutta.[4] Raportti alleviivaa, että toimia tarvitaan kaikilta valtioilta[5].

Lue lisää: 430.fi

______________________________

[1] Ks. esim. Save the children, Tax and child rights guide https://resourcecentre.savethechildren.net/node/12128/pdf/tcr_guide_dec_2016_ver_3_0.pdf; Zacceus tax campaign, https://www.cwmission.org/cwm-launches-zacchaeus-tax-campaign-in-new-york/

[2] IMF (2019). Coroparate Taxation in the Global Economy https://www.imf.org/~/media/Files/Publications/PP/2019/PPEA2019007.ashx / Cobham, A., Jansky, P. (2019) Global Distribution of Revenue Loss from Corporate Tax Avoidance: Re-estimation and Country Results, Journal of International Development  30, 206–232 (2018)

[3] Countries must also strengthen and increase the effectiveness of their tax systems to generate the domestic resources for funding the government contribution to meeting the SDGs.

[4]  The Future is Now: Science for Achieving Sustainable Development, is the first quadrennial Global Sustainable Development Report, https://sustainabledevelopment.un.org/content/documents/24797GSDR_report_2019.pdf?fbclid=IwAR3YsPtFEnTIP5SzOKC1ZJv9ogWosoA1qrPWmTzsxPkYs7ZmgcTYpRvQD7Q

[5] The Future is Now: Science for Achieving Sustainable Development, is the first quadrennial Global Sustainable Development Report, s. 59, “In general, more can be done to improve tax progressivity in all countries. In OECD countries, the top personal income tax rate fell from an average of 62 per cent in 1981 to 35 per cent in 2015.”