Yhdysvallat on esimerkiksi tukenut Sudanissa mikrolainoilla maatalousyrittämistä. Kuva: Yhdysvallat on esimerkiksi tukenut Sudanissa mikrolainoilla maatalousyrittämistä.

Mikrolainoja käytetään kulutukseen

Pienlainoja käytetään enemmän jokapäiväiseen elämään, kuin mitä suurin osa selvityksistä väittää, sanoo ekonomisti Dean Karlan. Niillä voi olla hyviä vaikutuksia silti, mutta lainanantajat eivät uskalla kertoa totuutta lainoittajilleen tai tutkijoille.

Teksti: Esa Salminen

Pienlainojen tai mikrolainojen vastaanottajat kehitysmaissa eivät aina innovoi ja kehitä yrityksiään, vaan moni käyttää ylimääräistä rahaa ruokaan tai kulutustavaroihin kuten television hankkimiseen. Tämä selvisi Yalen yliopiston taloustieteen professori Dean Karlanille, kun hän ruoti kollegansa Jonathan Zinmanin kanssa lainojen käyttöä.

Johtopäätös kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta se voi yllättää monia, jotka ovat lukeneet aiempia tutkimuksia mikrolainojen käytöstä: niissä yleensä hyvin pieni osa vastaanottajista sanoo käyttäneenä lainarahaa muuhun kuin siihen, mihin se on selkeästi tarkoitettu, eli yleensä yritystoimintaan.

Nimettömyydellä rehellisempiä vastauksia

Karlan ja Zinman tutkivat lainojen käyttöä satunnaismenetelmällä (list randomization), joka takaa haastatelluille varmemman nimettömyyden: edes kysyjä ei saa tietää, mitä kukakin on vastannut. Vastaavalla menetelmällä on selvitetty piilossa olevia asenteita ja teinien ongelmakäyttäytymistä Yhdysvalloissa.

”Jos joku tulisi kadulla kysymään, oletko salaa rasisti, oletko varastanut jotain, harrastanut suojaamatonta seksiä tai tehnyt jotain muuta arveluttavaa, kuinka todennäköisesti puhuisit totta?” Karlan kysyy Freakonomics-blogissa.

Kun lainansaajat vastasivat nimettömämmin, osuus kulutukseen rahoja käyttäneistä hyppäsi alle 10 prosentista 20 ja 30 prosentin väliin.

”Selvästi lainanottajat kokevat, että heidän täytyy teeskennellä lainanantajille ja jopa itsenäisille selvitysten tekijöille, että he käyttävät enemmän rahaa yritykseensä sijoittamiseen kuin he oikeasti käyttävät”, Karlan tulkitsee.

Ei silti huono asia

Karlan haluaa tehdä selväksi, että pian ilmestyvässä artikkelissaan hän ja Zinman eivät halua tuomita ihmisiä siitä, miten he käyttävät rahansa tai verrata lainankäyttöä rikollisuuteen. Sen sijaan he peräänkuuluttavat tutkijoilta, lainanantajilta ja kehitysohjelmien rahoittajilta realismia lainaohjelmiinsa ja niiden ehtoihin.

Muut tutkimukset ovat Karlanin mukaan osoittaneet, ettei mikrolainoilla ole järin suurta merkitystä yritysten tuottavuuteen. Suuri osa niiden hyötyä on, että ne helpottavat elämää epäsäännöllisten tulojen ja jokapäiväisen kulutuksen kanssa.

”Mikrolainoilla voi olla positiivisia vaikutuksia vaikkei niillä luotaisi uusia investointeja tai dynaamista yrittämistä”, Karlan kirjoittaa. ”Yrittäminen on seksikästä Yhdysvalloissa. Kehitysmaissa, suurimmalle osalle, se tarkoittaa samaa kuin ’olen työtön’.”

Freakonomics: What Percentage of Microfinance Loans Actually Go to Business Investment?
Dean Karlan & Jonathan Zinman: List Randomization for Sensitive Behavior: An Application for Measuring Use of Loan Proceeds (pdf)