Kuvassa palkittu meksikolaistoimittaja Elva Narcía Cancino keväällä 2017 vierailulla Helsingissä.
Kepa tapasi Elva Narcía Cancinon tämän vieraillessa Helsingissä puhumassa sananvapaudesta ja Meksikon ihmisoikeustilanteesta Vikesin kutsumana. Kuva: Kepa tapasi Elva Narcía Cancinon tämän vieraillessa Helsingissä puhumassa sananvapaudesta ja Meksikon ihmisoikeustilanteesta Vikesin kutsumana.

Meksikolaistoimittaja kouluttanut journalisteja Afganistanista Etelä-Sudaniin

Media voidaan valjastaa myös kehitysyhteistyöhön. Palkittu meksikolaistoimittaja Elva Narcía Cancino pelastaa maailmaa hanke kerrallaan.

Teksti: Mimosa Hedberg Kuva: Mimosa Hedberg

Meksikolaistoimittaja Elva Narcía Cancino vieraili vastikään Suomessa. Hän on luonut kansainvälistä journalistin uraa BBC:llä jo 15 vuoden ajan, mutta on ehtinyt käyttää ammattitaitoaan myös kestävän kehityksen eteen.

Narcía on kouluttanut toimittajia Etiopiassa, Afganistanissa ja Pakistanissa. Todellinen tulikoe tuli vastaan uralla vuonna 2013, kun hän muutti Etelä-Sudaniin nuoren maan itsenäistyttyä vain puolitoista vuotta aiemmin.

Narcía sijoitettiin pikkukaupunkiin nimeltä Abyei, joka sijaitsee kiistanalaisella ja konfliktin repimällä alueella Sudanin ja Etelä-Sudanin välissä. Kaupunki tuhottiin miltei kokonaan vuoden 2011 taisteluissa.

”Siellä ei ollut kouluja, ei sairaaloita, ei vettä, ei mitään. Monet joutuivat lähtemään kodeistaan. Kun minä saavuin sinne, Abyei oli kuin aavekaupunki”, Narcía kuvailee.

Narcían vetämän projektin tarkoitus oli perustaa alueelle humanitaarinen radiotoimitus. Ihmisiä haluttiin tiedottaa alueelle palaamisen edellytyksistä.

”Aloimme kouluttaa paikallisia, jotka eivät olleet ennestään journalisteja. Monet heistä eivät osanneet kirjoittaa tai lukea, mutta he olivat loistavia tarinankertojia.”

Samalla toimituksella oli syvempi rooli rauhan edistämisessä.

”Koulutimme miehiä ja naisia, joista suuri osa oli nuoria. Ideana oli myös kehittää heimojen välistä kommunikointia, liennyttää konfliktia ja saada nuoremmat sukupolvet puhumaan keskenään. Saada heidät ymmärtämään, että he eivät olekaan niin erilaisia, vaikka heillä onkin eri uskonnot.”

Haastavat olosuhteet

Eri heimojen edustajia ei ollut helppo osallistaa toimitustyöhön. Jos yksilöt suostuisivat mukaan, oma yhteisö saattoi alkaa hylkiä heitä, Narcía kuvailee.

Silti, nuoria saatiin lopulta mukaan projektiin ja ensimmäiset ohjelmat nauhoitettiin teltassa. Paikalliset journalistinalut toivat tarinat ja tekivät lähetykset, ja nauhoitteet ajettiin läheiseen kaupunkiin, josta ohjelma saatiin lähetettyä lähialueille ja Abyeista paenneille.

Abyeieen palaajien joukossa oli paikallisen dinka-heimon johtaja 13 vaimonsa ja lapsiensa kanssa.

”Hän halusi lähettää viestin yhteisölleen, että nyt on aika palata.”

Johtajan paluu päättyi kuitenkin traagisesti, kun mies surmattiin. Sen jälkeen projektin vetämisestä tuli yhä vaikeampaa.

”Ihmiset eivät enää luottaneet meihin, sillä me aloitimme projektin, jossa puhuttiin kaikille konfliktin osapuolille. Tässä kaikessa kyse oli luottamuksesta. Ja jos heimojohtaja tapetaan, se luottamus menee.”

Surman jälkeen yksi Narcían kouluttamista toimittajista pidätettiin. Myös Narcía otettiin kiinni ja häntä kuulusteltiin.

Kehitysprojektin opit

Abyei on edelleen riidanalainen alue, ja Etelä-Sudanin demokratia on hyvin hauras. Silti vaikeuksista huolimatta paikalliset jatkavat yhä sinnikkäästi projektin parissa, jo neljättä vuotta.

”Minä lähdin, mutta toinen otti paikkani projektissa ja paikalliset toimittavat jatkavat ohjelman tekoa. Ennen lähetys oli viikoittainen, nyt se on jo päivittäinen. Minusta se on iso saavutus”, puoli vuotta Etelä-Sudanissa viettänyt Narcía sanoo.

Mitä Narcía sitten oppi Etelä-Sudanin ajastaan?

”Vaikka olinkin ollut Afganistanin sota-alueella – eikä sekään ollut helppo paikka olla – Etelä-Sudanissa olosuhteet olivat äärimmäiset. Siellä on aktiivinen konflikti, jossa epäluottamus on aina läsnä.”

Narcían mukaan heti projektin alusta on tärkeää haalia paikallista osaamista. Suurin oppi kiteytyykin juuri tähän: kehitysprojektin pointti ei ole se, miten hienosti se saadaan aloitettua, vaan se, miten projekti selviää, Narcía kiteyttää.

”On kyse siitä, kuinka paikalliset ihmiset, joita sinä yrität auttaa, tuntevat, että projekti kuuluu heille. Loppujen lopuksi me olemme siellä vain helpottamassa asioita. Me ohjaamme heidät prosessin läpi, mutta he vastaavat omiin tarpeisiinsa. Niin sen pitää olla.”

Sosiaalisen muutoksen on tapahduttava paikallisella tasolla, eikä sitä ei voida tuputtaa länsimaisilla ajatuksilla tai länsimaisella tavalla tehdä asioita, Narcía alleviivaa. On kyse paikallisista ja miten he ymmärtävät muutoksen tarvetta.

”Heille voidaan antaa esimerkkejä, miten asiat on tehty muissa maissa, mutta he lopulta päättävät, miten asiat toteutetaan heidän näkökulmastaan.”

Lue Elva Narcía Cancinon koko haastattelu ja elämäntarina Maailman Kuvalehden verkkojutusta.