”Maassamme on annettu yli 1,6 miljoonaa hehtaaria maata yritysten käyttöön kymmeniksi vuosiksi hyvin halvalla, vain 2–6 dollarin vuosivuokralla per hehtaari. Paikallisyhteisöt ovat menettäneet keräilymetsänsä ja ruokaturvansa ja heille on maksettu korvauksia hyvin vähän”, Laosissa toimivien kansalaisjärjestöjen maa-asioiden työryhmän Ounkeo Souksavanh jyrisi maanvaltauksia käsitelleessä AEPF-työpajassa 18. lokakuuta Laosin pääkaupungissa Vientianessa.
”Teolliset puuplantaasit antavat matalapalkkaista kausittaista työtä vain yhdelle hengelle perhettä kohden. Jos ihmisillä ei ole maata elinkeinoja ja ruokaturvaa varten, miten Laos voi nousta köyhyydestä vuoteen 2020 mennessä?”, Ounkeo kysyi yleisöltään.
Yleisössä olleet maanmiehet kommentoivatkin hanakasti. Xayaburin maakunnasta tullut Bouachanh sanoi, että Laosin hallitus tukee teollisen kokoluokan viljelmiä sen vuoksi, että ne tuovat maahan tuloja ja parantavat ihmisten elinoloja.
”Meidän maakunnassa kaikki ovat saaneet kunnon korvauksen maistaan. Jos meillä ei olisi kumipuuviljelmiä, pysyisimme edelleen köyhinä”, kuljetusyrittäjänä toimiva Bouachanh sanoi.
Viisi muutakin työpajassa ollutta laosilaista puhui hallituksen maa- ja investointipolitiikan puolesta, kukin hieman eri näkökulmasta. Osa heistä edusti valtiollisia nais- ja viljelijäliittoja, jotka Laosissa lasketaan kansalaisyhteiskunnan toimijoiksi.
Ennalta arvatun väittelytilanteen muutti bru-vähemmistökansaan kuuluva Phonkeoksi esittäytynyt nainen, joka kertoi yhteisönsä uskoneen hallituksen lupauksiin paremmista oloista. Metsäyrityksen tultua yhteisö kuitenkin menetti metsiin perustuvan elinkeinonsa ja perinteisen kulttuurinsa. Tauon aikana valtion edustajat pitivät puhuttelun Phonkeolle.
Yksipuoluemaa Laosin oloissa harvinaisen kriittisen esitelmän pitänyt Ounkeo vastasi puolueen lähettämille maanmiehilleen vakuuttavasti: ”Jos plantaasit eivät aiheuta ongelmia, miksi sitten pääministerimme määräsi äskettäin kiellon uusille teollisille puuviljelmille ja kaivosvaltauksille?”
Laosilaisten välisen väittelyn ohella työpajassa keskusteltiin muun muassa Kambodzhassa sijaitsevista kymmenien tuhansien hehtaarien sokeriviljelmistä, joiden tuotanto myydään Eurooppaan EU:n ”kaikkea muuta paitsi aseita” -kauppasopimuksen alla. Thaimaalaisten yritysten sokeriviljelmät on perustettu paikallisyhteisöjen käyttämille maille Kambodzhan asevoimien tukemana.
Voiko yritysvastuusta olla apua investoinneissa?
Laosin reilun kaupan verkoston järjestämässä työpajassa puolestaan puhuttiin yritysvastuusta ja talouspolitiikasta. Verkoston puheenjohtajan Vorasone Dengkayaphichithin mukaan Laosin talous on perustumassa entistä enemmän kaivosteollisuuden ja vesivoiman hyödyntämiselle. Niiden osuus Laosin vientituloista on jo noin 60 prosenttia ja ulkomailta tulevista investoinneista 80 prosenttia.
”Talouskasvu ei jakaannu tasaisesti, vaan tuloerot kaupungeissa ja maalla asuvien ihmisten välillä kasvavat nopeasti. Uudelleenasutus ja ruokaturvan heikentyminen on aiheuttanut monin paikoin köyhyyden lisääntymistä”, Vorasone sanoi. Hän kysyi, voisiko yritysvastuu parantaa tilannetta, jos yritykset tai maan viranomaiset eivät nytkään noudata Laosin suhteellisen hyvää investointilainsäädäntöä.
Vietnamin työläisten keskusliiton varajohtaja Chau Nhat Binhin mukaan ulkomaiset yritykset eivät Vietnamissakaan pidä lupauksiaan, vaan maksavat työläisille huonoa palkkaa ja menevät sieltä, missä aita on matalin. Maassa on viitisensataa työoloihin liittyvää lakkoa vuodessa.
”En usko, että vapaaehtoisuudelle perustuva yritysvastuu toimii Aasiassa. Yritysvastuun ei pitäisi olla yrityskuvan kiillottamista, vaan se pitäisi saada lainsäädännöllä pakolliseksi”, Chau Nhat Binh sanoi.
Eurooppalaisen yritysvastuukonseptin esitellyt CSR Asia -keskuksen Leena Wokeck yhtyi näkemykseen vapaaehtoisten järjestelmien puutteellisuudesta, mutta painotti samalla myös jo olemassa olevien lainsäädäntöjen noudattamista.
Muutamana lisäkeinona hän toi esille kuluttajien aktiivisuuden, pakollisen yritysvastuuraportoinnin, yritysten kilpailun parhaiden käytäntöjen (eikä vain hinnan) avulla, sekä valitusmekanismien luomisen. Laosin kaltaiseen maahan tarvittaisiin valtion ja investoijien välinen yritysvastuusopimus sekä kansalaisten valituksia vastaanottava ja käsittelevä taho.
Kahden vuoden välein vuoroin Aasiassa ja Euroopassa järjestettävä AEPF-tapahtuma (Asia Europe People’s Forum) seuraa hallitusten välisten ASEM-huippukokousten pitopaikkoja. Laos järjestää ASEM-kokouksen marraskuussa.
Noin tuhat osallistujaa keränneessä nelipäiväisessä Vientianen AEPF-kokouksessa puhuttiin maa- ja ruokaturvakysymysten lisäksi sosiaaliturvasta ja peruspalveluista, kestävästä energiantuotannosta sekä oikeudenmukaisesta työstä ja elinkeinoista.
Kepa.fi: Laosin kansalaisyhteiskunta kokeili rajojaan AEPF:ssä
www.aepf-suomi.net