Sonja Vartiala, Antti Häkkänen, Heli Kurjanen
Finnwatchin Sonja Vartiala, oikeusministeri Antti Häkkänen ja Luneten Heli Kurjanen.
Kuva:
Hanna Vaittinen
Kepa
Uutistausta

Kuka kantaa vastuun ihmisoikeuksista?

Yrittäjät, poliitikot, järjestöt, ay-liike ja kansalaiset ovat yksimielisiä siitä, että Suomessa myytävien tuotteiden valmistuksessa, kuljetuksessa ja myynnissä on noudatettava vastuuta ihmisoikeuksista.
Hanna Vaittinen
31.10.2018

Kuka vastaa siitä, että Suomessa myytävät tuotteet on valmistettu ihmisoikeuksia kunnioittaen? Tätä kysymystä mietittiin torstaina 25. lokakuuta Reilu kauppa ry:n järjestämässä Yritysten ihmisoikeusvastuu – mikä, missä? -seminaarissa Helsingissä.

Paikalla oli poliitikkoja sekä hallituksesta että oppositiosta, järjestötoimijoita, ammattiliittojen edustajia ja muita asiasta kiinnostuneita.

Kaikilla osallistujista tuntui olevan sama tavoite: yritystoiminnassa on varmistettava ihmisoikeuksien toteutuminen jokaisessa tuotannon vaiheessa. Keinot siihen, miten tämä tehdään, vain vaihtelevat tahosta riippuen.

“Vastuu on sillä, jolla on valta”, tiivisti Reilun kaupan toiminnanjohtaja Janne Sivonen tilaisuudessa.

Sivosen kanssa on helppo olla yhtä mieltä, mutta se ei kuitenkaan täysin vastaa kysymykseen. Lisäksi avoimeksi jää, minkälaista valtaa tarkoitetaan: kuluttaja valitsee lompakollaan, yritykset valitsevat tuottajat ja valtiot päättävät lait, joiden puitteissa yritykset toimivat.

Pitääkö kuluttajan ottaa selvää olosuhteista, joissa tuote on valmistettu? Pitääkö yrityksen olla vastuussa alihankkijoidensa toimista? Vai pitäisikö valtion asettaa yhteiset säännöt ja valvoa niiden noudattamista?

Keskustelutilaisuudessa mukana ollut Finlaysonin luova johtaja Jukka Kurttila kannatti jälkimmäistä vaihtoehtoa.

“Me Suomessa olemme maailman reunalla, melkein tipumme sieltä. Minä haluan yhteiset pelisäännöt kaikille”, Kurttila sanoi.

Vastuullisuuden mallimaaksi

Keskustelutilaisuuden taustalla on Ykkösketjuun-kampanja ja #tunneketjusi –vetoomus, joka vaatii Suomeen lakia, joka velvoittaa yritykset huolehtimaan tuotantoketjunsa ihmisoikeuksista.

Kun laki velvoittaisi kaikkia toimimaan samoilla pelisäännöillä, ei ihmisoikeuksien rikkomisesta saa kilpailuetua. Samalla kuluttaja voisi luottaa siihen, että tuote on vastuullisesti tuotettu.

Lakia ei tarvitsisi luonnostella Suomeen tyhjästä, sillä esimerkkejä vastaavista laeista löytyy jo muualta maailmasta. Lait vaihtelevat maasta riippuen, mutta käytännössä ne kaikki noudattavat YK:n periaatteita liiketoiminnan ihmisoikeusvastuusta. YK linjaa, että valtioiden on suojeltava ihmisoikeuksia, yritysten on kunnioitettava niitä ja kansalaisilla on oltava keino vaatia korvauksia, jos oikeuksia on loukattu.

Tuotantoketjut voivat olla hyvinkin pitkiä, ja ihmisoikeusloukkauksia voi tapahtua myös sellaisissa vaiheissa, joita ei ole otettu huomioon. Esimerkiksi tietokoneita valmistaessa jo raaka-aineiden hankinnassa on usein loukattu ihmisoikeuksia.

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) oli seminaarissa huolissaan siitä, aiheutuisiko laista lisäbyrokratiaa yrityksille. Hän kuitenkin näki vastuullisuuden ennemminkin suomalaisten yritysten etuna kuin haittana.

Vihreiden kansanedustajan Ville Niinistön mielestä on Suomen valtion ja yritysten vastuu huolehtia myös muiden maiden ihmisoikeustilanteesta.

“Kunnolla tekeminen on hyvää talouspolitiikkaa”, Niinistö sanoi.

Muutenkin paikallaolijat näkivät yritysvastuussa asian, jossa Suomen olisi hyvä olla edelläkävijä, joka innostaa muita maita mukaan.

Ensimmäinen askel

Seminaarin osallistujilla oli yhtenäinen näkemys yritysvastuun tärkeydestä, vaikka syyttävä sormi osoittikin välillä kuluttajaa, välillä yrityksiä ja välillä valtiota. Kaikilta osapuolilta tarvittaisiin lisää resursseja ja rahaa.

“Monet yritykset sanovat olevansa mukana, mutta se viimeinen askel jätetään ottamatta. Siksi tarvitaan laki”, sanoi SAK:n hallituksen puheenjohtaja Jarkko Eloranta.

Tunnelma seminaarissa oli toiveikas. Kaikilla on valtaa ja vastuuta, vaikka ne liikkuvatkin eri mittakaavoissa. Nyt jonkun olisi vain uskallettava ottaa se ensimmäinen askel.

Ykkösketjuun -kampanjasta kuullaankin varmasti lisää vaalikampanjoinnin kiihtyessä.

“Poliitikkojen tarkoitus on pelastaa maailma, ei ajatella yksittäisen yrityksen etua”, summasi Kurttila.