Eva Christina Nilssonin mukaan kehitysyhteistyössä ei saa ruveta tuijottamaan vain tilastoja. (Kuva: Ilona NIinikangas)
Kysykää kansanedustajaehdokkailta, miten he aikovat edistää eri politiikan alojen välistä johdonmukaisuutta, kehottivat sekä eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén että eurooppalaisten kehitysalan kansalaisjärjestöjen katto-organisaation Concorden varapuheenjohtaja Eva Christina Nilsson.
Vilén ja Nilsson puhuivat Helsingissä 2. lokakuuta pidetyssä seminaarissa, jonne oli kokoontunut lähemmäs 300 osanottajaa eri puolilta Euroopan unionia pohtimaan kehityspolitiikan yhdenmukaisuutta. Seminaari oli osa kaksipäiväistä "Call for Coherence" -tapahtumaa, joka on suurin EU:n kehityspolitiikkaan keskittyvä konferenssi Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella.
"Koko kansalaisyhteiskunta pitää saada liikkeelle", korosti Nilsson puheenvuorossaan. "Julkista painetta tarvitaan, että poliitikot saadaan ymmärtämään johdonmukaisuuden merkitys."
Järjestöt vahtikoirina
Nilssonin mukaan järjestöjen tehtävänä on näyttää esimerkkejä siitä, miten politiikan eri alojen välinen epäjohdonmukaisuus syö pohjaa köyhyyden vastaiselta taistelulta. Miksi EU esimerkiksi tukee Välimeren maita? Auttaakseen ihmisiä vai turvatakseen eurooppalaisten tulevaisuuden?
Jotta johdonmukaisuutta voidaan lisätä,
asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. "Koko ajan on
pidettävä mielessä, mikä on hallituksen
kehityspolitiikan tärkein tavoite ja pyrittävä sitä
kohti. Kyse on viime kädessä oikeudesta elää
ihmisarvoista elämää. Meidän on muistettava se ja
vältettävä eksymästä tilastoihin", Nilsson totesi.
Osa EU:n jäsenmaista on vasta aloittamassa työtään johdonmukaisuuden parissa, toiset ovat jo pitkällä. Esimerkiksi Ruotsin hallitus julkaisee vuosittain eduskunnalle raportin eri politiikan alojen välisestä koherennssista.
Ruotsalainen Nilsson on tyytyväinen kotimaansa paperiin
eikä halua enää lisää dokumentteja.
"Nyt on hallitusten ja EU:n aika pukea sanat teoiksi. Asiat täytyy ottaa esillä jokaisella tasolla kansalaisyhteiskunnasta Euroopan komissioon. Pääministerien on puhuttava asiasta, virkamiehiä on ohjeistettava ja luotava sellaiset mekanismit, joita kaikki voivat noudattaa."