Viljapelto
Kuva:
Danny Nicholson
Flickr
Uutinen

Kestävä ruoantuotanto vaatii muutoksia maanviljelyssä, kauppapolitiikassa ja kuluttajien asenteissa

Fingon Maailma kylässä -festivaalilla järjestämässä Ruoka vaarassa! -paneelikeskustelussa pohdittiin, miten maailman ja Suomen ruoantuotannosta saataisiin kestävämpää.
Ruut Tolonen
26.5.2019

Ihmiskunta voi olla pian tilanteessa, jota emme ole joutuneet kohtaamaan satoihin vuosiin: maailman ruoan kokonaistuotanto saattaa alkaa vähentyä. Tällä dramaattisella tiedolla BIOS-tutkimusyksikössä työskentelevä Ville Lähde avasi sunnuntaina 26. toukokuuta Fingon Ruoka vaarassa! -paneelikeskustelun Maailma kylässä -festivaalilla.

”Se, toteutuuko tämä tulevaisuudenkuva, riippuu meistä itsestämme. Yhteiskunnat pystyvät sopeutumaan tuleviin ympäristöhaasteisiin, mutta se vaatii kansainväliseltä yhteisöltä panostuksia köyhyyden vähentämiseen ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseen”, Lähde sanoi.

Tilanteen taustalla vaikuttavaa vahvasti ilmastonmuutos. Totutun kaltainen maanviljely alkaa olla monin paikon jo mahdotonta. Fingon paneeliin osallistunut Jenna Kettunen Solidaarisuudesta kertoi, että järjestön kohdemaassa Somaliassa sadekausien sykli on ollut viimeiset viisi vuotta poikkeuksellinen. Sateet ovat toisinaan jääneet väliin, toisinaan tulleet hirmumyrskyinä.

Sään ääri-ilmiöt vaikuttavat siihen, että sadot joko menetetään kokonaan tai ne pienenevät. Samaan aikaan viljelyn tuotantokustannukset kasvavat, minkä seurauksena maatilojen kannattavuus laskee.

”Somalialaisnuoret eivät enää näe ruoantuotantoa houkuttelevana alana. Ihmisten pitäisi alkaa viljellä eri kasveja ja kasvattaa eri eläimiä kuin nyt, mutta resurssit menevät katastrofeihin reagoimiseen”, Kettunen kertoi.

Maanviljely mullistuu Suomessakin

Ilmastonmuutos ei ole vain kehitysmaiden viljelijöiden ongelma, vaan myös Suomessa maanviljely tulee olemaan tulevaisuudessa erilaista kuin nyt, Lähde huomautti.

Tämä ei tarkoita siirtymistä tehotuotannosta luomuun, vaan paljon suurempaa muutosta.

”Meidän pitää kehitellä viljelykäytäntöjä, jotka sitovat hiilidioksidia ja tukevat biodiversiteettiä. Tämä vaatii viljelijöiltä valtavasti kehitystyötä. Lisäksi tarvitaan muutoksia maataloustukiin ja maailmankaupan pelisääntöihin, sillä viljelijä tarvitsee aiempaa isomman siivun maatalouden tuotoista. Kuluttajien pitää puolestaan opetella syömään uudenlaisia kasveja”, Lähde sanoi.

Kun puhutaan kestävästä suomalaisesta ruokajärjestelmästä, pelkän tuotannon lisäksi täytyy katsoa myös ruoan ympäristövaikutuksia ja sitä, kuinka kestäviä kauppasuhteemme ovat. Lähde muistutti, että Suomen ja EU:n tulee omalla kauppapolitiikallaan tukea kestävää kehitystä.

Esimerkkinä toiminnasta, joka ei kestä kriittistä tarkastelua, Lähde mainitsi eurooppalaisten troolarien Afrikan länsirannikolla harjoittaman kalastuksen, joka sallitaan rantavaltioiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten nojalla.

”Se, että ryöstökalastamme rahaa vastaan näiden valtioiden kaloja, on tuhoisinta mahdollisinta tuotantoa. Viemme elannon lukuisilta ihmisiltä, mikä puolestaan aiheuttaa siirtolaisuutta, ja toisaalta meidän omat, paikalliset kalamme eivät mahdu markkinoille.”

Kuluttamalla voi vaikuttaa joka päivä

Vaikka ruoantuotannossa kuluttajilla ja pienviljelijöillä on niukasti valtaa verrattuna niihin suuryrityksiin, jotka tällä hetkellä sanelevat sen mitä ruokaa maailmassa tuotetaan ja mihin hintaan, ruokapolitiikkaa voi muuttaa myös yksilötason teoilla.

”Me jokainen ostamme tai vähintään syömme ruokaa joka päivä. Voimme ostaa reilun kaupan sertifikaatin saaneita tuotteita, vaatia kotikunniltamme sitä, että ne tekevät kestäviä valintoja ruokaa ja vaikuttaa äänestämällä vaaleissa siihen, millaista ruokajärjestelmää politiikka tukee”, Eetti ryn vaikuttamistyön koordinaattori Maija Lumme muistutti.

”Kahvin ilmastovaikutuksista kaksi kolmasosaa syntyy viljelyvaiheessa. Luomutuotannossa viljelijän pitää ottaa huomioon luonnonmetsät ja kahvi viljellään varjokasvien alla, mikä monipuolistaa tuotantoa”, Kettunen puolestaan vahvisti luomutuotannon edut.

Suora keino varmistaa, että lautaselle päätyvä ruoka ei aiheuta haittaa missään päin maailmaa, on liittyä ruokaosuuskuntaan tai viljellä ruokaa itse.

”Vaimoni kanssa kasvatamme tilallamme vuosittain 50 eri kasvilajiketta. Sään vaikutuksen näkee siinä selvästi, sillä joka vuosi joku epäonnistuu ja joku taas menestyy aiempaa paremmin”, Lähde kertoi.

Ruokaosuuskuntaan kuuluva Lumme on puolestaan oppinut, että viljelyssä pitää huomioida se, että yhtä tiettyä kasvia kasvattaessa täytyy miettiä, mitkä muut lajikkeet vaikuttavat sen hyvinvointiin.

”Kaikille olisi terveellinen harjoitus kokeilla ruoan viljelyä. Kun näkee, etteivät tuotteet kasva itsestään vaan työn tuloksena, alkaa arvostaa maanviljelijöitä.”