Suomalainen matkapuhelinjätti Nokia vaatii kongolaisia alihankkijoitaan todistamaan kirjallisesti, etteivät ne osta mineraaleja ”Kongon konfliktialueilta”. Paikalliset järjestöt pelkäävät boikotin vaikeuttavan tuhansien pienkaivajien toimeentuloa ja heikentävän alueen talousvakautta. Boikotti saattaa pahentaa myös Itä-Kongon aseellista konfliktia, kun kaivoksilla työskentelevät miehet liittyvät työnsä menetettyään alueella toimiviin aseellisiin ryhmiin.
Näin todetaan Finnwatchin ja sen ruotsalaisen sisarjärjestön Swedwatchin tuoreessa raportissa, johon on tutkittu Kongon demokraattisen tasavallan kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä.
Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa kaivetaan muun muassa kännyköissä käytettäviä mineraaleja, kuten tinaa ja tantaalia. Finnwatchin mukaan elektroniikka-ala ajautuu kohti itäkongolaisten mineraalien täysboikottia imagoriskin pelossa. Kukapa haluaisi veritinaa puhelimeensa?
Vaihtoehtona läpinäkyvyys
Finnwatchin tutkijan Päivi Pöyhösen mukaan käytännössä kaikki suuret elektroniikkayhtiöt ovat jossain vaiheessa rahoittaneet Itä-Kongon konfliktia käyttämällä tuotteissaan paikallisia konfliktimineraaleja.
”Käsien peseminen vetäytymällä vain pahentaisi asioita, joten Nokian ja muiden yhtiöiden on toimittava alueella aktiivisesti tilanteen parantamiseksi”, Pöyhönen sanoo Finnwatchin tiedotteessa.
Monet kansainväliset organisaatiot, valtiot ja teollisuus ovat Finnwatchin mukaan käynnistäneet Kongossa mineraaliketjun puhdistamiseen ja sertifiointiin tähtääviä hankkeita. Selvityksen mukaan paikallisen kansalaisyhteiskunnan edustajat toivottavat uudet aloitteet tervetulleiksi, kunhan he saavat osallistua niiden suunnitteluun ja toimeenpanoon.
Paikallisten järjestöjen mukaan kehitteillä olevat jäljitysmekanismit ovat kuitenkin vasta testivaiheessa, eivätkä ne huomioi kaivosalueiden sosiaalisia ongelmia kuten maakiistoja, pakkotyötä ja seksuaalista väkivaltaa.
Lisää tietoa aiheesta
Finnwatchin tiedote
Finnwatchin raportti: ”Voices from the Inside: Local views on mining reform in Eastern DR Congo” (pdf)