Kansalaisjärjestöt etsivät itselleen hyviä toimintaedellytyksiä globaalissa harjoituksessa. ”Tuloksellisuusprosessiksi” nimetyssä prosessissa (engl. CSO Development Effectiveness) kansalaisjärjestöt etsivät reunaehtoja ja mittareita kehitysyhteistyölleen kansallisella, alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla.
Kansallisia ja alueellisia papereita käsitellään kesäkuussa tuloksellisuusprosessin maailmanlaajuisessa yleiskokouksessa, ja ne on tarkoitus hyväksyä ennen seuraavaa avun tuloksellisuutta käsittelevää OECD:n huippukokousta, joka pidetään syksyllä 2011 Soulissa.
”Kevään aikana on tarkoitus koota suomalaisten järjestöjen näkemykset tuloksellisesta ja tehokkaasta järjestöjen kehitysyhteistyöstä ja toimittaa ne Euroopan tasolle kesäkuussa”, kertoi Kepan järjestökoordinaattori Pauliina Saares tiedotustilaisuudessa 15. helmikuuta.
Saareksen mukaan kyseessä on järjestöille hyvä mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Suurin yksittäinen työponnistus järjestöille ovat tuloksellisuustyöpajat Kepassa 9. ja 10. huhtikuuta.
Suomalaisjärjestöille arvokeskustelut ja laatukriteerit ovat monesti ennalta tuttuja, joten olemassa olevaa tietoa päästään käyttämään hyväksi.
”Näitä teemoja on mietitty vuosikaupalla, eikä ole tarkoitus keksiä pyörää uudestaan”, Saares sanoo.
Valvonnan ristipaine
Prosessin taustalla on tuloksellisuuden ristipaine: toisaalta kansalaisjärjestöt haluavat vahtia, että virallinen kehitysyhteistyö on tehokasta ja toimivaa, ja toisaalta länsimaiden hallitukset haluavat, että kansalaisjärjestöjen itsensä työ on tehokasta – ja säädeltyä.
”Avunantajat itse asiassa halusivat, että järjestöt olisivat allekirjoittaneet Pariisin julistuksen”, sanoo Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen. ”Mutta se on koettu kovin tekniseksi paperiksi, joka määrittelee sitä, miten isot rahasummat päätyvät tehokkaasti Etelään.”
Valtioiden kehitysyhteistyön periaatteiden toteutumista arvioitiin viimeksi vuonna 2008 teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:n huippukokouksessa Accrassa, Ghanassa. Kokouksessa tunnustettiin ensi kertaa myös kansalaisjärjestöjen rooli itsenäisinä kehitysyhteistyön toimijoina ja kannustettiin järjestöjä mahdollisimman laajasti määrittelemään oman työnsä tuloksellisuuden kriteerit.
Suomenkin ulkoministeriö on tukenut järjestöjen kansainvälistä tuloksellisuusprosessia 400 000 eurolla.
Osaksi establishmenttia?
Järjestöjen on kuitenkin oltava tarkkana, sillä ministeriöt ympäri maailman ajattelevat helposti, että järjestöjen monimuotoinen työ on yksinkertaistettavissa yksiin sääntöihin ja alistettavissa yksien mittarien mitattaviksi.
Kepan tiedotustilaisuuteen kokoontuneet järjestöt esittivät huolensa siitä, että prosessissa saattaa hukkua ajatus siitä, että pienissä hankkeissa tuloksellisuutta voi löytyä muualtakin kuin absoluuttisten köyhyyslukemien vähentymisestä. Ei myöskään ole selvää, että kovin eri tavalla toisistaan toimivat järjestöt onnistuvat löytämään sellaiset mittarit, jotka kohtelevat kaikkia tasapuolisesti – tai ovat edes kaikille käyttökelpoisia.
Kepan Timo Lappalaisen mukaan etenkin anglosaksisessa maailmassa tuloksellisuusprosessia on arvosteltu siitä, että sillä hallitukset koettavat ajaa kansalaisyhteiskuntia tiukempaan liekaan, osaksi virallista järjestelmää, jotka konsulttien tapaan toteuttavat virallista agendaa. Jotkut järjestöt ovat vedonneet, ettei kansalaisyhteiskunta kävelisi tästä symbolisesta ovesta ja antaisi pirulle pikkusormea.
”Näemme kuitenkin, että juna liikkuu jo, ja paras tapa puolustaa kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä on kävellä siitä ovesta ja olla prosessissa mukana”, Lappalainen arvioi.
Lieneekin todennäköistä, että tuloksellisuus ui yhä tiukemmin osaksi Suomenkin kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä, viimeistään ulkoministeriön uudistaessa linjauksiaan.
”Sen tähden on tärkeää toimia ja olla aktiivinen nyt”, Lappalainen sanoo.
Lisää tietoa aiheesta
Kepa.fi 5.11.2009: Mitä kehitysyhteistyöllä saadaan aikaan?
Tuloksellisuusprosessi Kepan sivustolla
CSO Effectiveness: kansainväliset verkkosivutKepan jäsenjärjestökoordinaattori Pauliina Saares, puh. (09) 5842 3241, pauliina.saares@kepa.fi