IMF: Kreikan lainaohjelma osoittaa omistajuuden merkityksen

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF julkaisi 6.6. huomiota herättäneen väliarvionsa Kreikan tilanteesta. IMF vakuuttaa oppineensa aiemmista rakennesopeutusohjelmista sen, että kestävät uudistukset syntyvät vain kansan tuella. EU:ta rahasto kritisoi kokemattomuudesta.

Teksti: Matti Ylönen

Helsingin Sanomien taloussivuilla oli lauantaina 8. kesäkuuta äänessä tuohtunut talouskomissaari. Olli Rehn oli lukenut IMF:n torstaina julkaiseman itseruoskinnan velkojien troikan, eli IMF:n, EU-komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) Kreikka-politiikasta.”Ei ole reilua, että IMF yrittää pestä kätensä ja heittää likaista vettä eurooppalaisten niskaan”, Rehn totesi HS:n mukaan perjantaina 7. kesäkuuta Helsingin Säätytalossa järjestetyssä paneelikeskustelussa.EU:n ja IMF:n pitäisi Rehnin mukaan ”mennä yhdessä sisään ja tulla yhdessä ulos” autettavasta maasta.IMF:n raportti sisältää harvinaisen kovaa ja suoraa puhetta, koska se oli tarkoitettu vain valuuttarahaston sisäiseen käyttöön. Raportti oli pakko julkistaa, kun sen sisältö vuodettiin Wall Street Journal -lehdelle.Vitkuttelua velkajärjestelyissäIMF venytti Kreikan lainaohjelmaa laatiessaan omia sääntöjään: lainoja pitäisi myöntää vain ehdoilla, joilla velkataakka voidaan saada kestäväksi. Kreikan tapauksessa tämä oli vähintäänkin epävarmaa.Lainaohjelma alkoi vuonna 2010, mutta erityisesti eurooppalaiset osapuolet halusivat IMF:n mukaan sysätä tällöin tietoisesti sivuun kaiken puheen velkajärjestelystä. Velkajärjestely tehtiin lopulta vuonna 2012. Odottelu tuli kalliiksi, ja ratkaisu jäi IMF:n mukaan puolitiehen.Toisaalta Rehn syytti HS:ssa IMF:ää siitä, että sekään ei pitänyt vuonna 2010 ääntä velkajärjestelyjen puolesta.Kansan tuki takaa menestyksenKehitysmaanäkökulmasta IMF:n raportin kiinnostavimmat osat käsittelevät kansallisen tuen merkitystä lainaohjelman menestykselle.”Kreikkalaiset kokivat hyvin vähäistä omistajuutta lainaohjelman uudistuksiin. Henkilökuntamme oli tietoinen eri ryhmien laajasta muutosvastarinnasta menneitä uudistushankkeita kohtaan. He kuitenkin rohkaistuivat poliitikkojen vakuutuksista sitoutua uudistuksiin”, raportti kertoo.Toisin sanoen velkojien troikka teki Kreikassa saman perusvirheen, jonka IMF oppi karvaasti tuntemaan jo 1980- ja 1990-luvun lainaohjelmissaan kehitysmaissa. Uudistusten teho jää heikoksi, jos niiden taakse ei saada kansan tai edes päätöksentekijöiden ja virkamiesten enemmistöä.Esimerkiksi käy IMF:n sisäisen arviointiyksikön Independent Evaluation Officen (IEO) vuonna 2008 julkaisema arvio valuuttarahaston lainaohjelmista vuosina 1995-2004.”Velallismaan neuvottelijoiden ja ministeriöiden omistajuus oli välttämätön ehto lainaohjelmien onnistumiselle ja uudistusten jatkumiselle”, IEO linjasi.Samaan aikaan IEO totesi monien lainaehtojen olevan hyökkääviä ja kansallista omistajuutta heikentäviä.”Jos uudistuksilla on paikallinen tuki takanaan, ne toteutuvat ilman rakennesopeutusehtoja. Jos tätä tukea ei ole, on rakennesopeutuksesta vain vähän hyötyä”, IEO:n raportissa todetaan.Liikaa ehtojaToinen IMF:n väliraportissaan esiin nostama ongelma on lainaehtojen määrä. IMF on viime vuosikymmeninä siirtynyt lainaohjelmissaan kohti yhä harvempia ehtoja, jotta uudistusten toteuttamiseen saataisiin kokoon tarvittava tuki ja resurssit.Kreikan eri lainaohjelmat ovat tuoneet maalle IMF:n laskujen mukaan lähes 50 ehtoa työmarkkinoiden mullistamisesta keskuspankkipolitiikkaan ja eläkejärjestelmän uudistukseen.Lukuun on syytä suhtautua varauksella, sillä kansalaisjärjestöjen tutkimusten mukaan IMF:llä on usein tapana niputtaa useampia ehtoja yhteen. Luku on joka tapauksessa ainakin kolminkertainen IMF:n tavanomaiseen lainaohjelmaan verrattuna.”Itsenäisen rahapolitiikan puute lisää painetta kasvattaa kilpailukykyä rakenteellisilla uudistuksilla. Tästä huolimatta talouspoliittisten ehtojen määrä oli jo lainaohjelman alussa suuri, ja se kasvoi yhä suuremmaksi kun lainaohjelma eteni”, IMF:n raportti toteaa.Erimielinen troikkaRaportti tuo aiempaa selvemmin esiin erimielisyydet velkojien troikan sisällä. Epävirallisemmin niistä on puhuttu jo pitkään.”IMF:n näkökulmasta Euroopan komissio keskittyy uudistuksissaan niiden yhteensopivuuteen EU-lainsäädännön kanssa sen sijaan, että tutkittaisiin uudistusten vaikutusta talouskasvuun. Tämän vuoksi komission panos kasvun luomisessa jäi laihaksi”, raportti syyttää.Lisäksi IMF nostaa esiin sen, että komissiolla ei ole mitään kokemusta talouskriisien hoitamisesta.Hyödyttääkö jälkiviisaus?Mitä olisi voitu tehdä toisin? Ei välttämättä kovin paljoa, toteaa IMF, sillä komission, EKP:n ja IMF:n takana oli suuri määrä eri suuntiin vetäviä voimia.”IMF:n suurimpia haasteita Kreikassa oli toimia maailman toisiksi suurimman talousalueen muodostaman rahaunionin kanssa samalla, kun rahaston säännöt velvoittavat sitä kohtelemaan tasapuolisesti kaikkia jäsenmaita”, IMF linjaa raportissaan.Euroopan komission taustalla vaikuttivat omalta osaltaan jäsenmaat, joista monet – Suomi mukaan lukien – ajoi Kreikkaan tiukkaa talouskuria.Samalla Rehnin syytöksissä IMF:n ”käsien pesusta” voi myös olla perää.IMF:n johtajan Christine Lagarden puheissa ja tutkimusosaston raporteissa puhutaan nykyään aiempaa enemmän tulonjaosta, elvytyksestä ja muista aiemmin IMF:lle vieraista tavoitteista.Samaan aikaan IMF on ajanut monissa vuoden 2008 jälkeisissä omissa lainaohjelmissaan budjettikuria EU:n ulkopuolisiin velallismaihin.IMF: Greece: Ex Post Evaluation of Exceptional Access under the 2010 Stand-By Arrangement