Hiv-positiivinen pastori muuttaa omalla esimerkillään kirkon asenteita

”Etelä-Afrikassa on kuusi miljoonaa hiv-positiivista, eikä meihin enää kohdistu samanlaisia ennakkoluuloja kuin ennen”, kertoo pastori Phumzile Mabizela.Mabizela on yksi hiv-positiivisten uskonnollisten johtajien INERELA+  -verkoston perustajista ja nykyinen johtaja. Vuonna 2002 Afrikassa perustettu verkosto on nykyään laajentunut kansainväliseksi, 10 000 jäsenen aktiiviseksi toimijaksi.Prosessi kohti hiv-positiivisten hyväksyntää on ollut hidas, erityisesti konservatiivissa kirkoissa. ”Aluksi oli hyvin vaikeaa rekrytoida verkostoomme jäseniä, koska kirkko piti hiviä jumalan rangaistuksena ja tuomitsi tartunnan saaneet”, sanoo Mabizela.”Asenteiden muuttaminen on vaatinut paljon aikaa ja työtä.”Nykyisin kirkot tukevat yleensä Mabizelan mukaan niin hiv-positiivisia jäseniään kuin johtajiaankin, vaikka suhtautumisessa onkin edelleen suuria eroja uskontokunnittain ja maittain.”En suostunut uhriksi”Mabizelan vanhemmat olivat tehdastyöläisiä, joilla ei ollut varaa kouluttaa tytärtään.”Menin yliopistoon kolmekymppisenä yksinhuoltajana ja tein samaan aikaan kolmea osa-aikatyötä.” Valmistuttuaan Mabizela aloitti työt yliopistolla ja haki henkivakuutusta.”Sain tietää olevani hiv-positiivinen. Olin aivan kauhuissani. Onneksi työskentelin jo siinä vaiheessa hiv-positiivisten parissa, joten minulla oli tietoa aiheesta.”Mabizela sai diagnoosin vuonna 1999, meni naimisiin vuonna 2001 ja synnytti seuraavana vuonna terveen tyttären. Itse hän ei ole kohdannut ennakkoluuloja.”En suostunut uhriksi. Tein tietoisen päätöksen kertoa avoimesti tartunnastani ja olla esimerkki siitä, että hiv-positiivisenakin voi elää täyttä elämää. En tosin silloin uskonut, että eläisin näin kauan.” Hiv-positiiviset kärsivät rahoituksen vähenemisestäINRELA+ haluaa tuoda esiin myös hiv/aidsin kytkökset muihin globaaleihin kysymyksiin. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttama ruokapula on erityisen kohtalokas hiv-positiivisille huonomman vastustuskyvyn vuoksi ja sukupuolten välinen epätasa-arvo altistaa varsinkin naisia tartunnoille.”Ja vaikka monia ikääntymisen tuomia haasteita pohditaan, harvemmin tuodaan esiin sitä, että parantuneen hoidon takia on yhä enemmän myös hiv-positiivisia ikäihmisiä, joilla on omat erityistarpeensa”, Mabizela toteaa.Pohjoisessa ei hänen mukaansa aina ymmärretä näitä kytköksiä ja siksi hiv-työn rahoitus on vähenemässä. Hän toivoo kuitenkin myös jatkossa yhteisvastuuta ja solidaarisuutta – myös suomalaisilta.”Yksi keino on vaikuttaa lääketehtaisiin, etteivät ne nostaisi hiv-lääkkeiden hintoja.”Radikaalia valistusta homoseksuaalisuudestaINERELA+:n uusin työsarka on vieläkin haasteellisempi, homoseksuaalisuuden hyväksyminen. Mabizelan mukaan seksuaalisuus ylipäätään on tabu monessa kirkossa, ja homoseksuaalisuus on sitä monin verroin.”Annamme seksuaalikasvatusta uskonnollisille johtajille ja rohkaisemme heitä levittämään tietoa omissa yhteisöissään. Homopelko on usein silkkaa tietämättömyyttä. Tabujen poistuminen lisää myös rohkeutta mennä hiv-testiin ja hankkia tarvittaessa lääkitystä.””Viestimme on, ettei homoja saa sulkea pois yhteisöistä. He ovat Jumalan luomia ihmisiä siinä missä heterotkin ja meidän täytyy tukea heitä.”Näkemys on hyvin radikaali Afrikassa, jossa homoseksuaalisuus on ankarien rangaistusten uhalla kielletty useassa maassa. ”Jotkut lait vaativat jopa, että ihmisten pitää paljastaa homoiksi epäilemänsä rangaistuksen uhalla. Emme voi suostua siihen.”Viime syksynä verkosto järjesti aiheesta kolmipäiväisen työpajan.”Sen jälkeen suurin osa osallistuneista oli valmiita hyväksymään homot seurakuntaansa, muttei vielä ajamaan heidän oikeuksiaan.”Vaikeiden asioiden ajaminen on Mabizelan mukaan välillä uuvuttavaa.”Tämä on kuitenkin kutsumukseni. Jonkun täytyy pitää ääntä, että suhtautuminen hiv-positiivisiin ja homoihin muuttuisi Afrikassa. Etunani on se, että olen itsekin afrikkalainen, uskonnollinen johtaja, heteronainen ja isoäiti.”Inrela.org