Nadia El Fanin piti tehdä elokuva ramadaniin valmistautuvien muslimien viinan hamstrauksesta ja salaa herkuttelevista ihmisistä. Aihe vaihtui demokratiaa vaativien mielenosoittajien ja aktivistien kokoontumisten dokumentointiin. Kuva: Nadia El Fanin piti tehdä elokuva ramadaniin valmistautuvien muslimien viinan hamstrauksesta ja salaa herkuttelevista ihmisistä. Aihe vaihtui demokratiaa vaativien mielenosoittajien ja aktivistien kokoontumisten dokumentointiin.

Elokuvaohjaaja: Tunisian vallankumous ei ole päättynyt

Helsingissä vierailleella Nadia El Fanilla ei ole tällä hetkellä asiaa kotimaahansa Tunisiaan. Hän uskoo, että demokratia voittaa lopulta, sillä ajattelu maassa on muuttunut.

Teksti: Johanna Latvala Kuva: Johanna Latvala

Tunisialais-ranskalaisen elokuvaohjaajan Nadia El Fanin mielestä nyt vallassa olevat islamistit eivät voittaisi Tunisian vaaleja, jos ne pidettäisiin tänään.
”Ihmiset ovat pettyneitä islamistien kyvyttömyyteen hoitaa taloutta tai sosiaalisia ongelmia”, Suomessa Helsinki African Film Festivalilla vieraillut El Fani sanoo.
Hän kertoo, että niin sanotun arabikevään aloittanut Tunisian kansannousu tuli yllätyksenä.
”Tunisia oli arabimaiden joukossa monella tavalla edistyksellinen, esimerkiksi koulutuksen ja naisten aseman osalta. Toisaalta maassa oli myös yksi maailman pahimmista diktatuureista ja ihmiset olivat tyytymättömiä.”
Kansannousu ei tuonut maahan vapauksia ja demokratiaa — ainakaan vielä. El Fanin mukaan tilanne Tunisiassa on tällä hetkellä hyvin kaoottinen, ja siihen on välillä vaikeaa suhtautua optimistisesti.
”Vallankumous ei todellakaan ole päättynyt, vaan prosessi on yhä käynnissä”, hän toteaa. Sananvapausaktivistiksi tunnustautuva El Fani kertoo olevansa vakuuttunut siitä, että demokratia kuitenkin voittaa lopulta, koska ajattelutapa maassa on kansannousun myötä muuttunut.
”Monet ajattelevat Tunisiassa nykyään kuten minä: Jos vapautta ei anneta, se täytyy ottaa.”
Vallankumouksen dokumentoija
El Fani asui Tunisiassa nelikymppiseksi. Kymmenen vuotta sitten hän katsoi parhaaksi muuttaa äitinsä kotimaahan Ranskaan, koska Tunisiassa eläminen alkoi käydä liian vaikeaksi.
”Mielestäni taiteilijoilla ei pitäisi olla sensuuria mielessään eikä heidän pitäisi miettiä sitä, mitä muut ajattelevat”, toteaa El Fani. Hän haluaa, että perustuslaista poistetaan määritelmä, jonka mukaan Tunisian uskonto on islam.
”En ole kuitenkaan kieltämässä islamia sinänsä, vaikka islamistit yrittävätkin antaa sellaisen vaikutelman, että kaikki demokratiaa ajavat ihmiset vastustavat uskontoa.”
El Fani oli kameroineen paikalla, kun itsensä tuleen sytyttäneen vihannesmyyjän Mohammed Bouazizin kohtalo käynnisti Tunisiassa kansannousun, joka levisi ensin Algeriaan, sitten Egyptiin ja lopulta useisiin muihin arabimaihin.
El Fani oli tekemässä dokumenttia ramadaniin valmistautuvien muslimien viinan hamstrauksesta ja paastokuukauden aikana salaa herkuttelevista ihmisistä. Aihe vaihtui nopeasti demokratiaa vaativien mielenosoittajien ja aktivistien kokoontumisten dokumentointiin. Syntyi elokuva ”Neither Allah nor Master”, joka esitettiin Helsingissä viime viikolla.
Ei asiaa Tunisiaan juuri nyt
Suorapuheinen ohjaaja ei ole Tunisian valtaapitävien suosiossa — eikä kaikkien maanmiestensäkään. Vuosi sitten häntä vastaan hyökättiin elokuvan ensi-illassa Tunisiassa, ja hän kertoo saaneensa useissa maissa vieraillessaan tunisialaisilta vihaisia kommentteja. Helsingissäkin pidetyssä yleisötilaisuudessa tunnelma oli ajoittain kiihtynyt ja järjestysmiehet olivat valvomassa sitä, kuten elokuvanäytöstäkin.
El Fani ei ole käynyt entisessä kotimaassaan vuoteen, vaikkei häntä ole suoranaisesti kielletty menemästä sinne.
”Olen saanut uhkauksia ja epäilen, että minut pidätettäisiin jo lentokentällä. En myöskään usko maan oikeuslaitoksen toimivan tällä hetkellä puolueettomasti, joten en halua ottaa turhia riskejä.”
Tunisian sijaan El Fani on mennyt moneen muuhun maahan. Dokumentin valmistuttua hän on kiertänyt maailmalla puhumassa arabikeväästä ja elokuvastaan.
”Se on ollut kiinnostavaa, mutta kieltämättä vähän väsyttävää”, hän hymyilee.