CIVICUS-järjestön vuosiraportin kansi

CIVICUS: 9 trendiä vuoden 2018 tilasta

Kansalaisyhteiskunnan tila jatkaa kaventumistaan, mutta ilmastomarssit, LGBTQI-yhteisöjen ja naisten oikeuksien puolustaminen olivat tärkeitä globaaleja liikkeitä ja mielenilmaisuja vuonna 2018.

Teksti: Pauliina Savola Kuva: CIVICUS

Kansainvälisen Civicus-verkoston juuri julkaistu The State of Civil Society 2019 -raportti tarjoaa katsauksen kansalaisyhteiskunnan tilaan vuonna 2018.

Kansalaisyhteiskunnan tila jatkaa kaventumistaan maailmanlaajuisesti ja toimintatilaa rajoitetaan merkittävällä tavalla 111 maassa – reilusti yli puolessa maailman valtioita.

Vain neljä prosenttia väestöstä asuu maassa, jossa perusoikeudet – yhdistymis-, kokoontumis- ja sananvapaus toteutuvat. Jokaisella mantereella, Eurooppa mukaan lukien, on maita, joissa kansalaisyhteiskunnan tila on uhattuna.

Raportti peräänkuuluttaa ennen kaikkea myötätunnon ja inhimillisyyden paluuta yhteiskunnalliseen keskustelun ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan ytimeen.

Näistä kansalaisyhteiskunnan muutoksen trendeistä keskustellaan myös Kaisa-talon Kahvi ja kirja -kahvilassa järjestettävässä Kansalaisyhteiskunta ja demokratia -vaalitentissä torstaina 28.3.2019 klo 16-18.  

Vuoden 2018 trendeiksi Civicus nostaa yhdeksän kehityskulkua:

1. Humanitaaristen toimijoiden ahdinko

Jo aiempinakin vuosina raportoitu maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kanssa toimivien järjestöjen uhkailu, mustamaalaus ja väkivalta lisääntyivät entisestään vuonna 2018.

2. Vähemmistöjen kapeneva tila

Maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kanssa toimiviin järjestöihin ja aktivisteihin kohdistuva vihapuhe, mustamaalaus, uhkaukset, ja jopa väkivalta, ovat osa suurempaa kuvaa, jossa maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, etniset ja uskonnolliset vähemmistöt ja naiset koetaan uhaksi.

3. Uuden narratiivin tarve

Siellä missä oikeistopopulismi on nostanut päätään, on kansalaisyhteiskunta noussut vastarintaan. Mutta kansalaisyhteiskunta on ollut usein liian reaktiivinen ja vastarinta hajanaista.  Kansalaisyhteiskunnan tulee luoda oma uusi visionsa ja tarinansa yhteiskunnalliselle muutokselle, joka puhuttelee myös niitä, jotka ovat pettyneet nykyiseen järjestelmään.

4. Arjen hätä

Ihmiset ovat osoittaneet mieltään usein hyvin arkipäiväisissä asioissa: esimerkiksi polttoöljyn tai peruselintarvikkeiden hintojen nousua vastaan tai säällisen työn ja parempien julkisten palvelujen puolesta. On ymmärrettävä ne syrjäyttävät taloudelliset ja aineelliset rakenteet, jotka ovat johtaneet siihen, että yhteiskunnissamme on paljon ihmisiä, jotka ovat pettyneitä ja turhautuneita.

5. Uusi, demokraattisempi talousjärjestelmä

Vuoden 2018 protesteissa kanavoitui monesti vuosia jatkunut turhautuminen: syrjäyttäminen, vallattomuus ja äänen vaimentaminen. Kymmenen vuotta talouskriisin jälkeen turhautuminen muutoksen vähyyteen on saanut monet haikailemaan paluuta entiseen.

Ratkaisun avaimet ovat kuitenkin sellaisessa talousjärjestelmässä, joka olisi aiempaa demokraattisempi, vastuullisempi ja inklusiivisempi. Tässä keskustelussa kansalaisyhteiskunnan on otettava aiempaa painavampi rooli.

6. Kansainvälinen järjestelmä nitisee liitoksissaan

Kansainvälisen järjestelmän perusteita ja sopimuksia heiluttavat niin Kiina, Venäjä kuin Yhdysvallatkin. Vuonna 2018 YK:n ihmisoikeusneuvostoon valittiin valtioita, jotka systemaattisesti polkevat ihmisoikeuksia. Tällä hetkellä neuvostossa 62 prosenttia jäsenistä edustaa valtiota, joissa perus- ja ihmisoikeuksia vastaan rikotaan merkittävästi.

7. Vinoutuneet vaalit

Yhä useammassa maassa vaaleihin liittyy ulkopuolista informaatiovaikuttamista, valeuutisia ja vaalijärjestelmiin kohdistuvaa manipulaatiota. Ei-vapaista vaaleista on tulossa uusi normaali.

8. Perusoikeuksia vastustavien ryhmien nousu

Vuonna 2018 äärilaidanryhmittymien kohteeksi joutuivat erityisesti ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Perusoikeuksia vastustavat ryhmät pyrkivät määrittelemään itsensä kansalaisyhteiskunnan ääneksi, vaikka eivät allekirjoita vaadetta kunnioittavasta dialogista. Kansalaisyhteiskunnan ääni on moninainen, mutta vihalla ja vihapuheella ei ole sen piirissä tilaa.  

9. Kansalaisyhteiskunnan voimanosoitus

Kansalaisyhteiskunnan ääni oli kaikesta huolimatta kantava voima myös vuonna 2018. Usein suurin muutosvoima löytyi niistä, jotka lähtivät liikkeelle ensimmäistä kertaa elämässään kokeneempien toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön voimin.

Ilmastomarssit, LGBTQI-yhteisöjen ja naisten oikeuksien puolustaminen ja kurjistava talouspolitiikan vastustaminen olivat tärkeitä globaaleja liikkeitä ja mielenilmaisuja vuonna 2018.