Britannian kehitysapuviraston DFID:n työntekijä purkamassa ebolanhoitoyksikköä Kerry Townissa Sierra Leonessa.
Kuva:
Tom Robinson
RLC Crown
Uutinen

Britannia takaa 0,7 prosentin kehitysavun lailla

Saarivaltio haluaa nostaa kehitysyhteistyön poliittisten kädenvääntöjen yläpuolelle.
Jukka Aronen
10.3.2015

Britannian parlamentin ylähuone on vahvistanut lain, jolla taataan, että jatkossa maan budjetista käytetään kehitysyhteistyöhön vähintään 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuutta vastaava määrä puntia vuosittain.

Lailla on ollut harvinaisen laaja poliittinen kannatus, sillä kaikki kolme pääpuoluetta esittivät sitä jo vuoden 2010 vaaleissa.

Britannian kehitysministerin Justine Greeningin mukaan laki on brittien edun mukainen, sillä köyhyyden vähentäminen ulkomailla merkitsee puuttumista muun muassa sairauksien, pakolaisuuden ja terrorismin taustalla oleviin syihin.

Laissa määritellään kehitysavun rahallisen tason lisäksi esimerkiksi se, miten rahankäyttöä valvotaan ja tuloksia arvioidaan.

Brittiläisten kehitysjärjestöjen mukaan uusi laki tuo vakautta köyhille maille ja rohkaisee myös muita teollisuusmaita pyrkimään YK:n asettamaan 0,7 prosentin tavoitteeseen.

ONE-kampanjan Britannian-johtaja Diane Sheard sanoi Guardianille, että "nyt on hyvä siirtää keskustelu avun laatuun ja tuloksiin".

Ensimmäisenä maailmassa

Britannia pääsi aputavoitteeseensa jo viime vuonna, kun sen kehitysyhteistyö oli suuruudeltaan 11,4 miljardia puntaa eli 0,72 prosenttia bruttokansantulosta.

Myös Ruotsi, Norja, Tanska, Luxemburg ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ylittivät 0,7-rajan.

0,7 prosentin tavoite määriteltiin YK:ssa vuonna 1970, ja käytännössä kaikki vauraat maat — Suomi mukaan lukien — ovat sitoutuneet sen saavuttamiseen.

Britannia on kuitenkin tähän mennessä ensimmäinen ja ainoa maa, joka on kirjannut tavoitteen lakiin.

Suomen kehitysministeri Sirpa Paatero (sd.) pohti helmikuussa Helsingin Sanomille, että olisi valmis "miettimään pidemmän aikajakson tavoitteiden kirjaamista lakiin".

Taustalla oli kritiikki siitä, että kehityspoliittisten ohjelmien rakenteet ja painotukset vaihtuvat liiaksi jokaisella hallituskaudella.