YK:n supervuosi lässähtämässä

Addis Abeban kokouksessa päätettiin myös, miten YK:n uudet kestävän kehityksen tavoitteet rahoitetaan. Tavoitteet ohjaavat kansainvälistä yhteistyötä vuoteen 2030 saakka, ja ne on määrä hyväksyä YK:n yleisistunnossa syyskuussa. YK on itse arvioinut, että tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan 2500 miljardia dollaria vuodessa. Kaikista köyhimmissä maissa julkisen rahoituksen tarve on suurin.Silti Addiksen suunnitelmasta puuttuu nimensä mukainen toiminta. Erilaisten rahavirtojen rooli lähinnä tunnistetaan, mutta valtiot eivät sitoudu toimiin niiden kasvattamiseksi ja ohjaamaan niitä varmistaakeen, että ne edistävät kestävää kehitystä.***Tällä hetkellä pääomaa pakenee kehitysmaista enemmän kuin sitä virtaa sisään. Hiljattain IMF arvioi, että kehitysmaat menettävät yli 200 miljardia vuodessa monikansallisten yritysten verovälttelyn takia. Menetykset ylittävät maiden nykyiset verotulot kymmennellä prosentilla.Teollisuusmaat vastaavat tähän haasteeseen tukemalla köyhien maiden verohallintoja kehitysavulla. Se on tärkeää mutta ei riitä, koska tarvitaan politiikan ja sääntöjen muutos, jotta verovälttely saadaan kuriin. Tällä hetkellä kansainväliset verotusta koskevat linjaukset tehdään vanhojen teollisuusmaiden talousjärjestö OECD:ssa, eikä kehitysmaita haluta päästää saman neuvottelupöydän äärelle. Siksi kehitysmaat kannattavat uuden YK:n alaisen verotoimielimen perustamista. Se olisi tarvittava askel edustuksellisuuden ja demokratian lisäämiseksi verokysymyksissä. Sen puitteissa olisi mahdollista neuvotella uudestaan maiden välisten verosopimusten ehdot, sopia periaatteet haitallisten verohelpotusten kitkemiseksi tai luoda toimivat säännöt siirtohinnottelulle.Uuden verotoimielimen toteutuminen ei kuitenkaan onnistunut. Konferenssin aikana kuulimme kehittyvien maiden G77-liittoutumalta jatkuvasti, kuinka heitä painostettiin noudattamaan Yhdysvaltojen ja EU:n kantoja, ja kuinka OECD-maat pelkäsivät verotuskysymysten politisointia YK:ssa.Samalla Suomi on päättänyt kutistaa oman kansainvälisen asemansa leikkaamalla rajusti kehitysapuaan ja jättämällä ison osan globaalista yhteistyöstä yksityisen sektorin varaan. Addiksessa olisi pitänyt vihdoin siirtyä vapaaehtoisesta yritysvastuusta sitoviin sääntöihin alihankintaketjujen ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten arvioimiseksi, ja velvoittaa yritykset raportoimaan toiminnastaan ja korjaamaan virheitänsä jos niitä ilmenee.***Monet maat Britannian johdolla ovat päättäneet kanavoida yhä enemmän kehitysapuvarojaan yksityisten investointien tukemiseen. Yksityisillä investoinneilla on tärkeä rooli kasvualoilla, mutta niillä ei voi paikata julkisen koulutuksen ja sairaanhoidon resurssipulaa. Britanniassa kehitysyhteistyön itsenäisen vaikuttavuuden komission (ICAI:n) tutkimuksen mukaan maan yksityisen sektorin tukitoimet muun muassa Ghanassa ja Intiassa eivät noudattaeet kehitysavun laatukriteerejä ja siten niillä ei ollut köyhyyttä vähentävää vaikutusta. Lisäksi julkis-yksityiset yhteishankkeet saattavat johtaa tulevaisuudessa julkisen sektorin velkataakan kasvuun.Olisikin ensisijaisen tärkeää luoda kestävän kehityksen kriteerit hankkeille, joissa yritysinvestointien riskit katetaan kehitysavulla.***Vuosi 2015 on kehityspolitiikan supervuosi. Addiksen kokouksen lisäksi syyskuussa päätetään kestävän kehityksen tavoitteista ja joulukuussa on Pariisin ilmastokokous, jossa on tarkoitus solmia sitova kansainvälinen ilmastosopimus. Jotta supervuosi ei lässähdä, tulee valtioiden lisätä kunnianhimoaan ja sitoutua konkreettisiin uudistuksiin. Vastakkainasettelu vanhojen teollisuusmaiden ja G77-ryhmän välillä hajauttaa maailmanpolitiikkaa, eivätkä vapaaehtoiset julkilausumat ja omaan napaan tuijottaminen luo muutosta parempaan. Pettymyksen ja epäluottamuksen tunnelman ei saa antaa säteillä loppuvuoden huippukokouksiin.Onneksi Addiksessa sovittiin, että jatkossa YK-maat kokoontuvat kerran vuodessa arvioimaan, miten kestävän kehityksen rahoituksessa ja tavoitteissa on edistytty. Tämä foorumi antaa myös mahdollisuuden lujittaa sitoumuksia, syventää kansainvälistä yhteistyötä ja luoda uusia toiminnan muotoja, jotta kansainväliset rahavirrat edistävät kestävää kehitystä.Eva NilssonKehityspoliittinen asiantuntijaKepa, Tansania Matti KohonenNeuvonantajaChristian Aid, Iso-BritanniaKirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 14.9.2015