Metallisiipiin pukeutunut lapsi juoksee kukkulalla.
Kokeilukulttuuri vaatii muun muassa aikaa ja turvallisuuden tunnetta. Ylityöllistettyjä työntekijöitä uudet kokeilut muun tekemisen päälle eivät välttämättä innosta. Kuvituskuva.
Kuva:
RichVintage
iStockphoto
Blogi

Viisi vinkkiä kokeilukulttuurin rakentamiseen työpaikalle

Mistä on kokeilukulttuurin rakennuspalikat tehty? Näillä Fingon innovaatioasiantuntijan Mika Välitalon vinkeillä kokeilukulttuuri ei jää työpaikallasi vain strategiseksi sanahelinäksi.
Mika Välitalo
17.2.2021

Kokeilukulttuuria? Kyllä kiitos. Kuulostaahan se ketterältä, kekseliäältä ja kehittävältä.

Näin ovat miettineet monet organisaatiot Suomessa viime vuosien aikana. Mutta mitä hyötyä kokeilukulttuurista voi olla järjestöille ja miten sellainen käytännössä rakennetaan?  

Kokeilut sopivat erityisen hyvin ongelmiin, joissa oikeaa ratkaisua ei ole mahdollista päätellä etukäteen. Olipa kysymys sitten uudesta tavasta sitouttaa vapaaehtoisia järjestösi toimintaan, parantaa kokouskäytäntöjä korona-aikana tai laajentaa seksuaaliterveystiedon saatavuutta kehitysyhteistyöohjelmassa, toimivimpia malleja on vaikea luoda ja varmistaa suunnittelupöydän ääressä.  

Jos ei tiedetä, pitää kokeilla. Kokeilun tarkoituksena on oppia lisää kehitettävästä asiasta.

Mitä paremmin kokeillaan, sitä enemmän voidaan oppia, ja sitä paremmin osataan luoda toimivampia ratkaisuja. Samalla voidaan välttää isojen investointien sitomista paperilla hyvältä vaikuttavaan ratkaisuun, josta ei ole vielä käytännön kokemusta.  

Miten järjestösi voisi tukea kokeiluja tukevaa kulttuuria ja käytänteitä?

Mitään yksittäistä reseptiä siihen ei ole olemassa, mutta seuraavassa esittelen muutamia rakennuspalikoita, jotka olen todennut tärkeiksi työskennellessäni järjestöissä innovaatioiden ja kokeilukulttuurin parissa reilun kymmenen vuoden aikana.  

1. Luo psykologista turvallisuutta 

Miten työpaikallasi suhtaudutaan uusiin ideoihin? Saatko kysellä tyhmiä? Miten työtoverisi tai esihenkilösi suhtautuvat, jos epäonnistut työtehtävässäsi?

Nämä ja lukemattomat muut ilmapiiriin vaikuttavat asiat joko rakentavat tai heikentävät kunkin työntekijän psykologisen turvallisuuden tunnetta. Jos epäonnistuminen koetaan häpeäksi ja virheitä vältellään, mikään ideaboksi tai suunnittelusessio ei riitä kokeilukulttuurin luomiseen.

Luovana johtajana toimiva Jani Halme on puhunut siitä, kuinka organisaatioissa pitäisi miettiä käytännöt, miten loukkaantuneet tuodaan etulinjasta joukkosidontapaikoille.

Toisin sanoen organisaatioilla pitäisi olla strategia sille, miten epäonnistumisen tunteita käsitellään työpaikoilla. Eihän jalkapallossakaan jätetä palloon kompastunutta ja nilkkansa nyrjäyttänyttä pelitoveria yksin kentälle makaamaan.  

Jos kokeilut nähdään onnistumisesta tai epäonnistumisesta riippumatta tapana oppia ja kehittää, kynnys yrittää laskee huomattavasti.

Yksi tapa luoda hyväksyvää ja oppivaa kulttuuria, on järjestää joko sisäisiä tai järjestöjen välisiä mokamessuja (Fail Festival), joissa jaetaan vapaaehtoisten esiintyjien mehevimpiä ammatillisia mokia.

Ensimmäistä kertaa FailFestaria järjestäessäni olin varma, että siitä tulee katastrofi, eikä kukaan tule paikalle, ja jos tulee, niin ainakin on vaivaannuttavaa kaikille.

Olin onneksi aivan väärässä. Yleisö täytti istuimet ja puhuja toisensa jälkeen ansaitsi kuulijoiden arvostuksen kertomalla työuransa isoimmista flopeista.

Vaikka mokista puhuminen tekisi kipeää tai vaikka tarinat naurattaisivat kyyneleet silmiin, jakaminen antaa voimia hyväksyä väistämättömiä epäonnistumisia.

2. Anna riittävästi resursseja ja aikaa 

Kokeilu kannattaa aluksi tehdä suhteellisen kevyesti, jotta tuloksia ja oppeja saadaan nopeasti. Jos menee pieleen, et putoa korkealta ja on helpompi jatkaa kehittämistä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hyvä suunnittelu unohdettaisiin. Se kuuluu myös kokeiluihin, sillä vain roiskimalla on hankala tietää mihin pyritään ja mitä halutaan oppia.

Harvemmin kokeilut hoituvat ihan ilmaiseksi. Siksi työpaikoilla voisi perustaa kokeilurahaston, josta saisi vaikka muutamasta satasesta tonniin ideoiden testaamiseen. Voisiko järjestösi varata 0,1-1 prosenttia henkilökunnan palkkakuluja vastaavan määrän kokeiluihin?

Lisäksi aika on usein kortilla oleva resurssi. Ylityöllistetyille kalenteripyörityksessä juoksevilla työntekijöille uusien kokeilujen mahduttaminen kaiken muun tekemisen päälle ei välttämättä saa toivottua vastakaikua. Voiko kokeilut ottaa huomioon työnkuvassa ja vuosisuunnitelmissa?

3. Kehitä selkeät rakenteet kokeiluille  

Miten ideoita kerätään? Kuinka paljon vapautta yksittäisillä työntekijöillä on käyttää työaikaa kokeiluihin? Millä tavalla päätetään kokeilujen saama rahoitus, jos sellaista on tarjolla? Kuinka opit kerätään ja jaetaan järjestössä? Miten kokeilut pitää suunnitella, jotta niistä saisi parhaan mahdollisen hyödyn?  

Demos Helsinki on hahmotellut selventävän kuvauksen kokeilujen eri vaiheista, johon kuuluvat tavoitteen asettelu, kokeilun valmistelu, ideointi ja oletukset, esitestaus, itse kokeilun toteuttaminen, arviointi ja oppiminen sekä mahdollinen skaalaus. Kannattaa tutustua!

Yhtenä käytännön esimerkkinä Fingo on Powerbank-hankkeessa viime ja tänä vuonna ostanut jäsenjärjestöiltä kokeiluja. Järjestöt ja paikalliset kumppanit ovat voineet tarjota omiin hankkeisiin teknologiaa hyödyntäviä ideoita.

Fingo ostaa jäsenjärjestöiltä koko järjestökenttää mahdollisimman monipuolisesti hyödyntäviä konsepteja toteutukseen ja jakaa oppeja avoimissa seminaareissa kokeilujen päättyessä. Tarkempia tietoja järjestelyistä voi lukea täältä.

Voisiko järjestösi soveltaa jotain näistä käytänteistä sisäiseen ideoiden ostamiseen ja kokeiluun? 

4. Kriittisyys on tervetullutta 

Vaikka kokeilukulttuurilla on paljon tarjottavaa järjestöille ja se on parhaimmillaan todella innostavaa sekä hyödyllistä, kaikkea ei voi eikä kannata muuntaa kokeiluksi. Ilmiötä saa ja pitää tarkastella myös kriittisesti.

Pelkkien sanojen ‘ketterä’, ‘innovaatio’ tai ‘kokeilukulttuuri’ toisteleminen strategiassa tai puheissa jää ontoksi, ellei käytäntöjä luoda yhdessä työntekijöiden kanssa.      

5. Opi uusia tietoja ja taitoja 

Kokeilemista ja uuden kehittämistä on toki tehty työpaikoilla jo maailman sivu.  Nykyiseen kokeilukulttuuriin liittyy kuitenkin paljon taitoja ja tekniikoita, joilla ideoiden suunnitteluun ja toteutukseen saa paljon apua.

Lukuisat järjestöjen työtekijät ovat opiskelleet viime vuosina palvelumuotoilua, josta työkalupakkiin saa oivia menetelmiä esimerkiksi tarpeiden kartoitukseen, prototyyppien luomiseen ja testaamiseen, sekä käyttäjälähtöiseen suunnitteluun.

Pääperiaatteita ja muutamia menetelmiä voi omaksua jo lyhyessäkin koulutuksessa. Kursseja järjestävät mm. monet ammattilaiset ja yritykset.

Myös Fingo järjestää ajoittain palvelumuotoiluun liittyviä koulutuksia ja tapahtumia. Omien kokemusteni pohjalta koulutusten järjestäminen myös etelän toimistojen ja kumppaneiden työntekijöiden kanssa on toiminut oikein hyvin ja luonut uusia menetelmiä hankkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi.