Ihmisiä kansainvälisessä ilmastokokouksessa.

Vahvat kattojärjestöt tarvitsevat vahvoja jäseniä – ja toisinpäin

Siitä on 25 vuotta, kun Senegal oli toinen kotimaani. Tänä aikana entiselle kotiseudulleni on tullut turismia ja netin kautta yhteydet toimivat maailmalle. Muutos on melkoinen siitä ajasta, kun rakensimme terveyskeskusta ja vesitornia, sen ajan modernia teknologiaa. Olen käynyt Senegalissa useasti aiemminkin ja nähnyt, kuinka se on vuosien aikana muuttunut.

Teksti: Rilli Lappalainen

Yksi viimeisimmistä mullistuksista entisessä kotimaassani on tapahtunut liikenteessä. Pääkaupunki Dakar on aina ollut liikennesumppu johtuen sen maantieteellisestä muodosta, eli merta kohden kapenevasta niemestä. Kun perille pääsee, on sieltä haastavaa päästä takaisin. Elintason lisääntymisen jälkeen Dakarissa on entisestään suuren automäärän lisäksi tullut käsittämätön määrä uusia autoja, joilla ihmiset liikkuvat yhä laajenevan kaupungin laitamille ja maaseudulle. 

Mega-Dakarista lähtee nykyään ulos kaupungista länsimaisen mittakaavan täyttävät moottoritiet vähän väliä ilmaantuvine tietulleineen. Moottoritie vetää, kunhan sinne ensin pääsee. Mitään halpaa lystiä siellä ajelu ei ole: vanhoille kotikulmille mennessä tien käytöstä sai yhteen suuntaan pulittaa melkein 15 euroa per auto. Se on paikallisille melkoinen summa. 

Suurimman osa moottoriteistä ovat tehneet kiinalaiset. Kuten niin monessa muussakin maassa, Kiina on panostanut infrastruktuuriin, pankkitoimintaan ja käyttänyt esimerkiksi runsaita kalastusvesiä hyväkseen jo vuosia. Kiinalaiset omistavat muun muassa laajan supermarketketjun, vaikuttavat erityisesti maatalousbisnekseen ja ovat EU:n jälkeen maan toiseksi suurin kauppakumppani. 

Järjestöjen yhteistyössä kehitettävää

Toimin Foruksen eli kansainvälisen kansalaisjärjestöjen yhteisen kattojärjestön varapuheenjohtajana ja tänä syksynä olimme vaihteeksi koolla Senegalissa. Yksi syy siihen oli tietenkin kokoontua tasapuolisesti eri puolilla maailmaa, mutta myös se, että Afrikassa yksittäiset kansalaisjärjestöt ovat olleet vahvoja, mutta yhteistyö järjestöjen kesken suhteellisen heikkoa. 

Länsi-Afrikassa kansalaisjärjestöjen yhteistyörakenne REPAOC on toki ollut olemassa, mutta silti yhteisten asioiden hoitaminen on ollut vaikeaa. Selkeä kohde vaikuttamistyöllekin, eli ECOWAS (Länsi-Afrikan talousyhteisö) on ollut olemassa pitkään.  Yksi tavoitteemme olikin kehittää REPAOCia ja sen jäseniä – esimerkiksi vahvistamalla yhteistyötä kestävän kehityksen jalkauttamisessa järjestöihin. 

Foruksen hallituksessa on jäseniä kaikilta mantereilta. Paikalliset olosuhteet tehdä kattojärjestötyötä vaihtelevat, mutta yhteiset teemat löytyvät helposti: jäsenten toimintamahdollisuuksien parantaminen ja jäsenten resurssien – tiedot, taidot ja taloudelliset resurssit – lisääminen. Lisäksi ilmastomuutoksen aiheuttamat haasteet ja yhteiskunnissa kasvava eriarvoistuminen ovat arkipäivää joka puolella maailmaa. 

Juuri näistä syistä päätimmekin, että seuraavan strategiamme punainen lanka on jäsenten kaikenlaisen kapasiteetin vahvistaminen. Ilman vahvoja kattojärjestöjä, jotka panostavat jäsentensä työn vahvistamiseen, tilan raivaamiseen ja yhteistyöhön, monet järjestöt hiipuvat tai niiden työ jää pienimuotoiseksi. 

Kattojärjestöt tarvitsevat vahvoja jäseniä

Kasvava eriarvoistuminen tapahtuu joka puolella maailmaa. Ihmiset ovat alkaneet menettämään luottamustaan poliittisiin järjestelmiin, jotka eivät ole ajaneet heikoimpien asemaa, vaan enemmänkin toimineet päinvastoin. Jokunen viikko sitten julkaistu Credit Suisse -pankin raportti kertoo, että yksi prosentti maailman rikkaimmista ihmistä omistaa 45 prosenttia maailman varallisuudesta, vajaa puolet maailman väestöstä omistaa lähes puolet ja jäljelle jäävä puolisko omistaa alle prosentin kaikesta maailman varallisuudesta.

Eriarvoistumisen pysäyttämiseksi tarvitsemme lisää ratkaisuja. Forus voi vaikuttaa yhdessä globaalilla tasolla haastamalla kansainvälisiä pelisääntöjä. Alueelliset rakenteet niin Länsi-Afrikassa kuin Euroopassakin voivat vaikuttaa alueelliseen toimintaan yhdessä. Kansallisesti kattojärjestöjä tarvitaan vaikuttamaan kansalliseen lainsäädäntöön. 

Kattojärjestöt eivät kuitenkaan ole mitään, elleivät niiden jäsenet ole hyvässä vireessä ja kyvykkäitä ratkaisemaan paikallisia haasteita. 

Kotikylässä kohteliaisuuskäynnillä käydessä olikin taas erittäin oppivaista kuulla kuinka paikallinen marabout eli muslimiopettaja näytti, kuinka koraanikouluissa on nyt partiolaisten kouluttamisen jälkeen otettu opetukseen mukaan ympäristönsuojelu ja hankittu kaikille koululaisille heidän varallisuudesta huolimatta oppikirjat.