Katja Iippola
Blogi

Sri Lanka tienhaarassa

Järkyttävien terrori-iskujen jälkeen moni tuntui pohtivan, mitä niistä Sri Lankassa seuraa. Kaikki tuntui yhtäkkiä muuttuneen, mutta maa on edelleen samojen polttavien ongelmien edessä kuin ennen iskujakin.
Katja Ilppola
13.5.2019

Ääri-islamistien pääsiäisen aikaan tekemät pommi-iskut nostivat Sri Lankan hetkeksi maailman pääuutisaiheeksi. Iskujen kylmäverisyys ja brutaalius järkyttivät kaikkialla.

Sri Lankan 21 miljoonasta asukkaasta noin 70 prosenttia on buddhalaisia singaleeseja. Suurimpia vähemmistöjä ovat hindu-uskoisten tamilien lisäksi kristityt sekä muslimit.  

Maassa ei ole koettu laajamittaista aseellista väkivaltaa sen jälkeen, kun vuosikymmeniä kestänyt verinen sisällissota tamilitiikereiden ja hallituksen välillä julistettiin loppuneeksi kymmenen vuotta sitten. Rauha on säilynyt, vaikka poliittiset, etniset ja uskonnolliset rajaviivat ovat vahvoja. Väkivaltaisia iskuja ja kahakoita on kyllä tapahtunut, mutta niiden laajuus on ollut täysin eri mittaluokkaa kuin pääsiäisenä tehtyjen iskujen.

***

Ennen huhtikuuta monet ihmisoikeusaktivistit ja Sri Lankan poliittista tilannetta seuraavat asiantuntijat pitivät maan suurimpina huolenaiheina poliittista epävakautta, rauhanprosessin etanamaisen hidasta etenemistä, eri väestöryhmien välisten jännitteiden ja ääriajattelun kasvua sekä Kiinan kanssa tehtyjä huonoja kauppasopimuksia.

Iskut nostivat karmealla tavalla esille sen, että väkivaltainen ääriajattelu ei ole kukoistanut vain yhden uskonnollisen ryhmän keskuudessa. Ennen iskuja jännitteet olivat purkautuneet väkivaltaisiksi yhteydenotoiksi useimmiten ääribuddhalaisten aloitteesta, eikä äärimuslimien toimintaa nähty uhkana.  

Iskujen myötä myös muut huolenaiheet ovat vahvistuneet. Rauhanprosessi tuskin edistyy iskujen jälkimainingeissa, eivätkä väestöryhmien väliset jännitteet ole lientymässä. Talouden osalta Kiinan tiukka ote mahdollisesti vain kasvaa, jos länsimaiset rahoittajat ja turistit alkavat karttaa saarta.

Kaikkein vakavimpana uhkana iskujen alla pidettiin sitä, että Sri Lankan poliittiseen johtoon saattaa lähitulevaisuudessa nousta päättäjiä, jotka pyrkivät  hyötymään vastakkainasettelusta tai jopa lisäämään sitä ja suorastaan sortamaan vähemmistöön kuuluvia ihmisiä.

Pelko on aiheellinen, sillä alle viisi vuotta sitten maan johdossa oli presidentti Mahinda Rajapaksa, joka sai kansainvälistä näkyvyyttä vähemmistöjen, ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien ahdistelusta ja vainoamisesta.

***

Vaikka maan nykyinen presidentti ja hallitus eivät ole viime aikoina loistaneet rauhaprosessin edistämisessä tai pommi-iskujen jälkihoidossa, on niiden suhtautuminen vähemmistöihin, oppositioon, ihmisoikeusaktivisteihin ja sananvapauteen paljon edellistä hallitusta suopeampaa. Tosin into uudistuksiin näyttää hiipuvan sitä mukaa kun vaalit lähestyvät.

Erittäin huolestuttavaa on että, vuoden 2019 presidentinvaalien ennakkosuosikki on julmista otteista tunnettu ja sisällissodan aikaisista sotarikoksista syytetty maan entinen puolustusministeri Gotabaya Rajapaksa, jonka suosiota viime aikojen tapahtumat mahdollisesti vain lisäävät. Kannattajilleen hän on malli vahvasta johtajasta ja vielä alkuvuodesta hänellä ei ollut varteenotettavaa vastaehdokasta.

Kymmenen vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen Sri Lanka onkin nyt tienhaarassa, josta se voi luisua uudestaan kovaotteiseen hallintoon ja väkivallan kierteeseen. Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja rauhanprosessia edistävään suuntaan kulkeminen on huomattavasti vaikeampaa. Siihen tarvittaisiin valtaväestöön kuuluvien ihmisten sekä myös keskenään eripuraisten vähemmistöjen välistä yhteistyötä.