Simo Kohonen
Blogi

Puhe ”ilmastopakolaisista” johtaa harhaan

Ilmastoon liittyvä siirtolaisuus on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin se, että ihminen lähtee etsimään kotia uudesta maasta, kun nouseva lämpötila ja sen seuraukset tekevät elämästä mahdotonta. Siksi myös ratkaisuja ympäristösiirtolaisuuteen täytyy miettiä useammalta kantilta, kirjoittaa kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n maajohtaja Simo Kohonen.
Simo Kohonen
18.6.2019

”This is devastating. Really unbelievable.”

Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n eteläisen Afrikan alueellinen johtaja Charles Kwenin seisoi huhtikuun alussa keskellä kiviröykkiötä. Hänen ympärillään lojui suuria lohkareita ja puuroskaa, joiden väleistä pulppusi hiekan punaiseksi värjäämää vettä.  

Idai-myrsky iski maaliskuussa 2019 valtavalla voimalla pyyhkien mukanaan kaupunkeja ja kyliä Mosambikissa, Zimbabwessa ja Malawissa. Myrsky vaikutti miljoonien ihmisten elämään. Yli tuhat ihmistä kuoli ja sadat tuhannet jäivät humanitaarisen avun varaan. Pahimmat tuhot kärsi Mosambik.

Charles Kwenin kollegoineen oli kutsuttu Zimbabween paikalle, jossa oli aiemmin sijainnut pieni kylä. Hän puhui videokameralle silminnähden järkyttyneenä.

Kiviröykkiön paikalla oli ollut ennen 77 taloa, Kewnin selosti tilannetta. Paitsi talot, myrsky oli vienyt mukanaan niiden 160 asukasta.   

***

Ilmastonmuutos on totta. IOM ja muut humanitaarista apua toimittavat järjestöt vastaavat yhä useammin ympäristökatastrofeihin, jotka pakottavat ihmiset liikkeelle. Vuoden 2008 jälkeen keskimäärin yli 21 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa joka vuosi säähän liittyvien katastrofien takia.  

Kun ilmasto lämpenee, määrä todennäköisesti kasvaa. Vuoteen 2050 mennessä maailmassa arvioidaan olevan 25 miljoonasta miljardiin ympäristösiirtolaista. Moni miettii, miten eurooppalaiset valtiot kestävät mahdollisen uuden pakolaiskriisin, kun jo vuoden 2015 aiempaa korkeampi turvapaikanhakijoiden määrä aiheutti poliittisia ongelmia.

Ympäristösiirtolaisista puhutaan usein ”ilmastopakolaisina”. Mielikuvissamme ilmastopakolainen on ihminen, joka lähtee etsimään kotia uudesta maasta, kun nouseva lämpötila ja sen seuraukset tekevät elämästä mahdotonta. 

YK:n pakolaissopimuksen nykyinen määritelmä ei kuitenkaan tunnista ympäristösyitä pakolaisstatuksen perusteena. Minultakin on kysytty, pitäisikö pakolaissopimusta siis muuttaa siten, että myös ilmastosyiden takia liikkeelle lähteneet saisivat suojelua.

Suojelun- ja avuntarpeeseen vastaaminen on suuri haaste, mutta välttäisin termiä ilmastopakolainen, sillä se ei kuvaa käsissämme olevaa ongelmaa nyt eikä tulevaisuudessa. Samoista syistä uusi tai muunneltu pakolaissopimus ei ratkaisisi ongelmaa.

Tälle on ainakin kolme syytä.

Ensinnäkin, ilmastonmuutos on harvoin liikkeelle lähtemisen ainoa syy, ja on vaikea arvioida, milloin muuttoliikkeen taustalla on juuri ilmastonmuutos.

Ilmaston lämpeneminen kyllä lisää sään ääri-ilmiöiden määrää, mutta ympäristönmuutos ei aina tule myrskyn muodossa. Se voi olla myös hyvin hidasta ja yhdistyä sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin tekijöihin.

Esimerkiksi kuivuus on jo nyt vakava ongelma, ja se kietoutuu usein muihin yhteiskunnallisiin ja ympäristöongelmiin. Hyvä esimerkki tästä on Afganistan, jossa vakavan kuivuuden arvioitiin ajaneen yli 250 000 ihmistä kodeistaan viime vuonna. YK:n humanitaarista apua koordinoivan OCHA:n mukaan avuntarpeeseen vastaamista vaikeutti se, että kuivuuden lisäksi konfliktin, kehitysongelmien ja kroonisen köyhyyden yhdistelmä heikensi paikallisten mahdollisuuksia selvitä katastrofista.

Toiseksi, kaikki ympäristön muutoksesta johtuva muuttoliike ei tapahdu pakosta.

Hitaasti muuttuva ympäristö ajaa ihmisiä liikkeelle, mutta kaikki eivät pakene akuuttia humanitaarista kriisiä, vaan osalla syynä lähtöön saattaa olla toive paremmasta toimeentulosta ja elinolosuhteista.

Kolmanneksi, suurin osa ympäristösyistä liikkuvista siirtolaisista pysyy kotimaansa rajojen sisäpuolella. Osa ihmisistä – todennäköisesti kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa olevat – ei pysty pakenemaan edes vaarallisia olosuhteita.

Jos siis loisimme uuden sopimuksen ilmastopakolaisille, se väistämättä jättäisi ulkopuolelle suuren osan suojelun tarpeessa olevista.

Ilmastopakolaista kuvaavampi termi olisikin ympäristösiirtolainen. IOM:n määritelmän mukaan ympäristösiirtolaiset ovat ihmisiä, jotka jättävät kotinsa tilapäisesti tai pysyvästi haitallisten ympäristömuutosten takia.

***

Ratkaisuja ympäristösiirtolaisten tilanteeseen täytyy miettiä ainakin kolmelta kantilta:

1.) Ennaltaehkäisy

Tarvitsemme tehokkaita ilmastotoimia. Päästöjä on vähennettävä, jotta välttyisimme ilmastonmuutoksen pahimmilta seurauksilta.

2.) Katastrofeihin varautuminen ja riskien minimoiminen

Tällä hetkellä ja todennäköisesti tulevaisuudessakin suurin osa maailman pakolaisista ja maan sisäisistä pakolaisista asuu kehittyvissä maissa ja juuri niillä alueilla, joilla selviytymismahdollisuudet ovat heikoimmat. On tärkeää, että kehitämme riskialueilla elävien ihmisten ja yhteisöjen kykyä vähentää katastrofiriskejä.

Hyvin valmistautuneissa yhteiskunnissa, joissa tukiverkot toimivat, ihmishenkiä pelastuu ja yhtä moni ei joudu pakenemaan kotoaan pitkän matkan päähän, kun katastrofi iskee.  

 3). Sopimukset ja lailliset reitit

Pakolaissopimukset eivät riitä. Niiden lisäksi tarvitsemme vapaaehtoisuuteen perustuvan kattavan järjestelmän, joka takaa ihmisten hallitun, humaanin ja turvallisen liikkumisen.

YK:n turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista siirtolaisuutta koskeva globaali asiakirja (Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration) tunnistaa monimutkaiset ympäristösyyt siirtolaisuuden taustalla. Onkin tarpeen varmistaa, että valtiot käyttävät jo olemassa olevia laillisia mekanismeja varmistaakseen ihmisoikeusperustaisen siirtolaisuuspolitiikan toteutumisen.  

 

Vaikka tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään varmuudella, emme voi jättää aihetta huomiotta. Tulevaan varautumisen lisäksi jo nyt ympäristösyistä kotinsa menettäneet tarvitsevat tukemme.

Idai-myrskyn tuhoalueella avustustyö jatkuu vielä pitkään. Tähän mennessä IOM on avustanut pelkästään Mosambikissa yli 250 000 ihmistä. Kun autamme valtiota jälleenrakentamaan tuhoalueita, tavoitteena on, että ne pääsevät jaloilleen entistä vahvempana.