pohjoiskorea
Blogi

Pienin askelin kohti yhtenäistä Koreaa

Pyeongchangin rauhanfoorumissa pohdittiin globaaleja rauhankysymyksiä keskellä Korean niemimaan askel askeleelta etenevää rauhanprosessia.
Rilli Lappalainen
19.2.2019

Vaikka aina ei siltä tunnu, maailmassa tapahtuu ihmeitä. Yksi tällainen ihme on naisten marssi, jonka kansainvälinen naisverkosto Women Cross DMZ on onnistunut järjestämään useana vuonna Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa.

Marssin tarkoituksena on luoda yhteyksiä ja ratkoa arkipäiväisiäkin asioita, mutta ennen kaikkea tukea Korean niemimaan valtioiden aseetonta ja rauhallista rinnakkaiseloa. Mukana on ollut satoja aktivisteja Etelä-Koreasta, mutta myös eri puolilta maailmaa, mukaan lukien naisasialiikkeen elävä legenda Gloria Steinem.

Positiivista kehitystä on tapahtunut myös siinä, että Korean niemimaan rauhanneuvottelut pääsivät aivan uuteen vauhtiin viime vuoden talviolympialaisten myötä. Kisoihin osallistui Koreoiden yhteinen joukkue, johon kuului esimerkiksi naisten jääkiekkojoukkue. Pelit menivät penkin alle (esimerkiksi Sveitsi rökitti Korean 8-0), ja erityisesti Etelä-Koreassa kansalaiset protestoivat yhteistä joukkuetta vastaan. Siitä huolimatta vaikuttaa siltä, että Koreoissa on käynnissä iso asennemuutos.

***

Tavallisten korealaisten vahva toive yhtenäisestä Koreasta ei välttämättä ole välittynyt Suomeen ja Eurooppaan asti. Sain kuitenkin itse kuulla yhdistymistoiveista usealta eri taholta, kun osallistuin viime viikolla kansainväliseen Pyeongchangin rauhanfoorumiin.

Tapahtuman korealaiset osallistujat kertoivat, että toive yhtenäisemmästä Koreasta on vahva molemmin puolin nimimaata - Pohjois-Koreankin puolella sitä toivovat ainakin ne ihmiset, jotka ovat olleet tekemisissä ulkomaailman kanssa.

Toistakymmentä vuotta sosiaalisia hankkeita Pohjois-Koreassa tehnyt ChildFund-järjestö kertoi pohjoiskorealaisten näkemysten ulkopuoliseen apuun muuttuneen viime vuosien aikana huomattavasti. Pohjois-Korea ei enää ota vastaan mitä tahansa apua. Esimerkiksi geenimuunneltu ruoka ei kelpaa, ja pohjoiskorealaiset haluavat itse oppia uusia viljelytekniikoita sekä uusien koneiden ja teknologioiden käyttöä.

UNDP ja Kansainvälinen Punainen Risti toimittavat Pohjois-Koreaan systemaattisesti apua pakotteista ja poliittisesta tilanteesta huolimatta. Hankkeet kattavat kuitenkin vain pienen osan siitä tarpeesta, jota avulle olisi. Maa on edelleen tiukan kontrolloitu, aseteollisuuteen panostetaan paljon ja ulkomaalaisia pidetään virallisen Pohjois-Korean politiikan mukaan pääsääntöisesti uhkana.

***

Kuitenkin samaan aikaan toive Koreoiden rauhanomaisesta yhdistymisestä tuntuu ja kuuluu vahvasti toiminnassa. Huhtikuussa Vietnamissa pidettävään Pohjois-Korean Kim Jong Unin ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tapaamiseen kohdistuu suuret odotukset.

Tuota tapaamista ja muita rauhaa edistäviä prosesseja varten järjestettiin myös Pyeongchangin rauhanfoorumi. Siellä sadat rauhanaktivistit, järjestöjen edustajat ja muut ammattilaiset kansainvälisistä organisaatioista parlamentaarikkoihin miettivät yhdessä, miten rauhaa voidaan vahvistaa osana kansainvälistä politiikkaa ja kestävää kehitystä.

 Jotta Koreoiden yhtenäistyminen todella tapahtuisi, tarvitaan prosessiin monenlaisia keinoja, mukaan lukien pitkäjänteistä rauhankasvatusta. Rauhanfoorumin ohjelmassa hyvinä työkaluina esiteltiin muun muassa urheilu ja musiikki. Molemmilla on Korean niemimaalla pitkät perinteet, ja esimerkiksi eteläkorealainen K-pop onkin jo levinnyt salakuljetettuna myös Pohjois-Korean puolelle.

Esittelin tapahtumassa Bridge 47-verkostoamme, joka kokoaa yhteen esimerkiksi rauhan-, globaali-, ympäristö- ja ihmisoikeuskasvatuksen teemoja. Oli hienoa kuulla, että Bridge47-hankkeen innoittamana on jo syntynyt Koreoiden kansallinen verkosto ja Aasian vastaava hanke on suunnitteilla.

Foorumin ohjelmaan kuulunut käynti demilitarisoidulla vyöhykkeellä oli kaltaiselleni rauhan aikana kasvaneelle suomalaiselle käsittämätön kokemus. Kollegat Palestiinasta ja Jemenistä kuitenkin elävät arkeaan sodan keskellä, ja heidän toiveensa rauhasta on paljon konkreettisempi kuin omani voi koskaan olla. Tästäkin on hyvä olla suomalaisena kiitollinen.

Globaalit ilmiöt eivät istu raja-aitojen takana, vaan koskettavat meitä kaikkia. Siksi tänäkin vuonna ja etenkin kevään eduskunta- ja EU-vaalien aikaan on syytä puhua ilmastosta, pakolaissopimuksista, turvallisuudesta ja muista globaaleista teemoista. Myös heinäkuussa alkavalla EU-puheenjohtajuuskaudella Suomen tulee osoittaa olevansa vastuullinen ulkopoliittinen toimija.