Vaikka moni asia oli pysynyt samana, kuten raikas visuaalinen ilme ja palava halu tehdä töitä johdonmukaisemman eurooppalaisen politiikan aikaansaamiseksi, kymmenessä vuodessa ehtii moni asia muuttua. Uutta olivat toimistotilat ja osa henkilökunnasta. Kuitenkin suurin muutos oli teema, jonka takia paikalla olin: kestävä talous.
Toimin Kehyksen hallituksessa kymmenen vuotta sitten Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) ry:n edustajana, ja silloin kestävä talous oli vielä taustalla häälyvä muodoton teema. Jo silloin Kehyksen kärkiteemana oli politiikkojen koherenssi, eli miten monikansallisen päätöksenteon eri toimintojen tulisi keskenään olla johdonmukaisempia. Esimerkiksi ponnistelut ruokaturvan edistämiseksi eurooppalaisin kehitysvaroin tuntuvat toivottomilta, jos toisaalla edistetään eurooppalaisten kalastusoikeuksien laajentamista naapurimaihin, mikä heikentää paikallisen ja pienimuotoisemman kalastuksen edellytyksiä.
Koherenssikeskustelu linkittyy olennaisesti talouskeskusteluun siten, että talouspolitiikkaa tehdään usein irrallaan muista politiikoista, vaikka talouspolitiikka vaikuttaa kaikkeen. Taloudesta puhutaan luonnonvoimana, johon ei voi vaikuttaa. Yleensä perustelut kulkevat sitä rataa, että nyt vain tulee tehdä näin, koska muuten talouskasvu ei toteutuisi. Ja jos talouskasvu ei toteudu, olemme lopun aikojen edessä. Olennaista argumentoinnissa on se, että taloudesta päättää rajattu joukko ihmisiä, vaikka talouden vaikutukset ulottuvat kaikkiin nykysivilisaatiossa toimiviin ihmisiin sekä ei-inhimillisiin toimijoihin, kuten eläimiin, kasveihin ja mikrobeihin.
Edellä kuvattu ymmärrys taloudesta luonnonvoimana on kapea ja valheellinen. Ensinnäkin talouskasvu on rakennelma, jota voi ja saa haastaa. Perustelu talouskasvusta hyvinvoinnin edellytyksenä on osittain oikea, mutta hyvinvoinnin ja talouskasvun välinen linkki on mahdollista purkaa. Talouskasvu perustuu historiallisesti ja valitettavasti yhä edelleen heikoimmassa asemassa olevien alistamiseen. Kiireelliseksi yhteyden purkamisen tekee havainto siitä, miten ihmisen toiminta tuottaa ympäristöongelmia, kuten lajien joukkosukupuuttoa, merien happamoitumista ja ihmisen ilmastonmuutosta. Toiseksi talous on osa kaikkea ihmisten olemista, joten talous kuuluu kaikille. Siksi taloudesta puhuminen kuuluu kaikille ja siksi talouskeskustelun demokratisointi on tärkeää.
Erilaisia ymmärryksiä talouskeskusteluun tuo Kehyksen keväällä 2017 julkaistu teos Kestävä kehitys ja globaali talous. Julkaisu on kompakti, tietoon perustuva, sujuvalukuinen ja kiinnostavasti kirjoitettu tietopaketti. Lisäksi se on hienosti kuvitettu ja taitettu. Voin lämpimästi suositella sen lukemista kenelle tahansa, joka on kiinnostunut laajentamaan ajatteluaan taloudesta, sillä julkaisu esittelee erilaisia tapoja hahmottaa kestävää taloutta.
Lopuksi haluan onnitella Kehyksen hallitusta ja henkilökuntaa, jotka rohkeasti perustivat kestävän talouden työryhmän ja ottivat julkaisun Kehyksen agendalle. Kymmenen vuotta sitten talous oli teema, jota sivuttiin, mutta aiheen käsittely oli vielä hahmottumassa. Nyt teema on hahmottunut kestävän talouden työryhmäksi, Kestävä kehitys ja globaali talous -julkaisuksi ja kasvavaksi kestävän talouden asiantuntemukseksi. Luonnollisesti asioista voi ja saa olla eri mieltä, kun kyse on kestävästä taloudesta. Kyse kun on jokaisen asioista. Nyt aika on kypsä, ja keskustelu on alkanut.