Näin summaa Stanfordin yliopiston antropologian professori T. M. Luhrmann kolumnissaan The New York Timesissa. Luhrmann viittaa Science-lehden julkaisemaan tutkimukseen, jonka mukaan vehnää ja riisiä viljelevät yhteisöt ovat vuosituhansien aikana kehittäneet kulttuureitaan, ja siksi samat ajattelumallit koskevat niitäkin yksilöitä, jotka eivät ole missään tekemisissä maanviljelyksen kanssa.Tutkijat kokeilivat teoriaa muun muassa Kiinassa, jossa Jangtsejoen pohjoispuolella viljellään vehnää ja eteläpuolella riisiä. Han-kiinalaiset joen eri puolilla ovat tutkimuksen mukaan erilaisia suhtautumisessaan yksilöllisyyteen. Jos heiltä esimerkiksi kysyttiin, miten he suhtautuisivat, jos joku heidän ystävistään aiheuttaisi heille taloudellisia menetyksiä, eteläpuolen riisinviljelijät olivat paljon anteeksiantavampia kuin pohjoisen vehnäväki. Vehnänviljelyalueilla oli myös enemmän patentteja — ja riisialueilla vähemmän avioeroja.Luhrmann viittaa myös muihin tutkimuksiin, joiden mukaan monissa kulttuureissa ihmiset mieltävät itsensä osana kokonaisuutta paljon tiiviimmin kuin länsimaissa. Sellaisissa kulttuureissa tavataan sopeutua toisiin eikä erottautua yksilöinä. Sosiaalipsykologi Hazel Rose Markus on havainnut, että kun ihmisille tarjoaa kynää niin, että nipussa on neljä oranssia ja yksi vihreä, eurooppalaiset tapaavat valita yksinäisen vihreän, kun taas aasialaiset tarttuvat mieluummin yhteen oransseista.Tämä vaikuttaa yllättäen myös ihmisten terveyteen: jos ihminen tuntee negatiivisia tunteita itseään kohtaan, se vaikuttaa fyysiseen terveyteen erittäin epäedullisesti — jos kokija on länsimaalainen. Jos japanilainen kokee samoja tunteita, vaikutus terveyteen on pienempi. Tutkijat epäilevät, että japanilaiset kohdistavat tunteensa laajemmin tilanteeseen ympärillään, eivätkä rämmi länsimaisten ihmisten tapaan itsesyytöksissä.
NYT: Länsimaiden itsekkyys johtuu vehnästä, Aasian yhteisöllisyys riisistä
Riisinviljely vaatii paljon yhteistyötä, koska kastelujärjestelmät on sovittava yhdessä ja kaikkien työ vaikuttaa naapureihin. Vehnää taas viljellään sateiden armolla, ja jokainen pärjää omillaan. Tämä saattaa selittää sen, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa kulttuurit ovat individualistisempia, ja Aasian riisinviljelijämaissa yhteisöllisempiä.
Teksti: Esa Salminen Kuva: Denis Rozan