Muun muassa vesistöt ovat saastuneet kaivostoiminnan myötä. Kuvassa kultakaivoksen sakka-allas. Kuva: Muun muassa vesistöt ovat saastuneet kaivostoiminnan myötä. Kuvassa kultakaivoksen sakka-allas.

Nicaraguassa kyllästyttiin kaivosyhtiön kovaan kohteluun

Monet kaivossektorille yleiset konfliktit olisivat ratkaistavissa, jos kaikki osapuolet sitoutuisivat toimimaan olemassa olevien lakien ja säädösten puitteissa.

Teksti: Minna Kuivalainen Kuva: Olivia Guevara

”Konflikti jatkuu kaivoskylä Mina el Limónissa.”; ”Kuusi ihmistä loukkaantui protesteissa kaivoskylässä.” Tähän tapaan huusivat nicaragualaisten sanomalehtien pääotsikot lähes viikon ajan.”Nyt niille riitti”, oli ensimmäinen ajatukseni lehtiä seuratessani. Vain viikkoa aiemmin olin nähnyt itse, miten turhautuminen paistoi läpi paikallisen kansalaisliikkeen edustajista heidän raportoidessaan Kepan kumppanijärjestölle kaivosyrityksen aiheuttamista ongelmista alueella.Mina el Limón on vanhaa kaivosaluetta, josta kultaa on louhittu jo useita vuosikymmeniä ja nykyinen Triton Minerals SA aloitti toiminnan alueella vuonna 1941. Vaikka kaivos on säännöllisin väliajoin herättänyt vastarintaa paikallisten asukkaiden keskuudessa, niin viime vuosina paikallisten ihmisten ja kaivosyhtiön rinnakkaiselo tuntui sujuvan kohtuullisen hyvin.Voittaakseen paikalliset asukkaat puolelleen kaivosyhtiö on investoinut erilaisiin sosiaalisiin hankkeisiin. Paikallisille asukkaille taattiin ilmainen energiansaanti ja lisäksi yritys tuki muun muassa opiskelijoiden koulumatkoja, ja tarjosi kuljetusapua lääkärin vastaanotolle. Köyhällä ja kuivalla alueella monen perheen tulot riippuivat työpaikasta kaivoksella, joten jonkinlainen kauhun tasapaino saavutettiin. Kyläläiset hyväksyivät kaivoksen ja sen mukana tulleet ympäristöongelmat, ja kaivos jatkoi toimintaansa suhteellisen rauhassa.* * *Kuten liian usein on tapahtunut muuallakin, myös Mina el Limónissa alettiin ottaa takapakkia. Kaivoksen uusi johto ei ollutkaan yhtä innostunut ylläpitämään suhteita paikalliseen väestöön kuin edeltävä oli ollut. Kiinnostus sosiaalisten ohjelmien ylläpitoon laski ja myös työehtoja heikennettiin työehtosopimuksen vastaisesti. Energiankulutus kasvoi niin yrityksen toiminnan laajentuessa kuin paikallisen väestön kasvaessa. Taatakseen kullantuotannon jatkuvuuden yritys alkoi säännöstellä sähköä kylän asukkaille. Ensin sähkökatkot kestivät muutaman tunnin päivässä, sitten yhä pitempään ja pitempään.Tämän lisäksi kaivokselta irtisanottiin väkeä, ja uusia työntekijöitä otettiin tilalle huonommilla työehdoilla. Useat talot ovat kokeneet vaurioita louhintatöiden seurauksena, eikä niitä ole kompensoitu. Vesilähteitä on kuivunut ja vesiä saastunut kaivostoiminnan seurauksena, joten juomaveden saatavuuden kanssa on ongelmia jo muutenkin erittäin kuivalla alueella.Paikalliset eivät olleet jääneet toimettomaksi tilanteen edessä. Valituksia oli jätetty lukuisille viranomaisille ilman reaktiota. Energialaitoksen kanssa oli selvitelty syitä jatkuviin sähkökatkoihin, ja he siirsivät vastuun kaivosyhtiölle. Yrityksen edustajat kieltäytyivät järjestelmällisesti tapaamisista paikallisen delegaation kanssa.* * *Nähtyäni ihmisistä läpipaistavan turhautuneisuuden konfliktiuutiset eivät tulleet suurena yllätyksenä. Siinä missä lehtien palstoilla valtion ja elinkeinoelämän edustajat vaativat asian sopuisaa käsittelyä laillisten kanavien kautta, harva mainitsi, että mikään näistä laillisista kanavista ei alun perinkään vastannut kyläläisten reklamaatioihin.Lehtitietojen mukaan viikon mielenosoitusten jälkeen paikalliset asukkaat ja kaivosyritys saivat sovittua akuuteimman asian, ja sähkökatkokset luvattiin peruuttaa. Paikallisen kansalaisliikkeen edustajat eivät kuitenkaan itse päässeet kertomaan näkemyksistään lehdistötilaisuuteen Managuaan saakka, sillä heitä oli uhkailtu ja he pelkäsivät turvallisuutensa vuoksi.Tämä selkkaus oli yksi tuhansista vastaavanlaisista, ja kansallinen huomio on jo täysin muualla. Opimmeko tilanteesta mitään? Tuskin. Olisimmeko voineet oppia? Ehkä.Ensinnäkin, yritysten olisi hyvä muistaa, että sosiaalisen vastuun strategioihin tulee sitoutua pitkäjänteisesti. On tärkeää pitää kiinni tehdyistä sopimuksista, myös silloin kun kyseessä ovat ”vain” köyhät paikalliset asukkaat tai kouluttamattomat työntekijät. Sitoumukset velvoittavat silloinkin kun taloudellinen tilanne ei ole noususuhteessa.Kannattaa myös noudattaa paikallisia ja kansainvälisiä sosiaalisia ja ympäristöstandardeja. Ne suojaavat paitsi ympäristöä ja paikallista yhteisöä, lopulta myös yrityksen työrauhaa ja siten myös tuottoa. Viranomaisten tulisi ottaa huomioon yritystoiminnan tukemisen lisäksi myös paikallisyhteisöjen tarpeet ja vaateet. Valitusten ja haasteiden käsittely olemassa olevien kanavien kautta ja kunnioittaen lakeja ja säädöksiä on ensiarvoisen tärkeää. On kaikkien etu, jos ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja mahdolliset konfliktit ratkaistaan laillisten kanavien kautta.Jos olet paikallisyhteisön edustaja ja koet, että oikeuksiasi on loukattu, jatka taistelua! Asiat eivät muutu, jos kukaan ei nosta niitä esille, yhä uudelleen ja uudelleen.