EU-kokouksen henkilöitä
Kyproksen energiaministeri Yiorgos Lakkotrypis, Coreper I -suurlähettiläs ja pysyvän edustajan sijainen Minna Kivimäki Suomen pysyvästä EU-edustustosta ja ministeri Timo Harakka.
Kuva:
European Union
Blogi

Miksi julkisesta maakohtaisesta raportoinnista päättäminen on EU:ssa niin vaikeaa?

Outi Hakkarainen
20.12.2019

Euroopan unionin komissio teki huhtikuussa 2016 esityksen julkisesta maakohtaisesta raportoinnista (country-by-country-reporting, CBCR). Se oli vain joitakin päiviä Panaman paperien julkistamisen jälkeen, mutta esityksen taustalla oli jo kesäkuussa 2015 käynnistynyt arviointi siitä, millaisia vaikutuksia koituisi, jos EU soveltaisi monikansallisiin yrityksiin julkista raportointia koskevia vaatimuksia.

Kansalaisjärjestöt olivat jo monta vuotta kampanjoineet asian puolesta. Ne toivottivat komission ehdotuksen tervetulleeksi, vaikka sen sisällössä olikin puutteita.

Komissio toivoi optimistisesti, että Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto pääsisivät nopeasti yhteisymmärrykseen esityksen sisällöstä, ja että uusi direktiivi olisi vuodessa osa jäsenmaiden kansallisia lainsäädäntöjä.

Toisin kävi. Direktiiviesityksen käsittely on nyt, yli kolme vuotta myöhemmin, edelleen kesken. Suomi yritti puheenjohtajana kiitettävästi edistää asiaa, mutta sai joulukuiselle kompromissiehdotukselleen piirun verran liian vähän kannatusta.

Miten tärkeä CBCR verovälttelyn kitkemiseksi on?

Yritysten verovälttelyllä on merkittäviä vaikutuksia valtioiden talouteen ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon. EU-alueen veronkierrosta johtuva veronmenetys on EU-komission mukaan 50-70 miljardia euroa vuodessa. Jokainen menetetty veroeuro voitaisiin käyttää julkisiin palveluihin tai investoida vaikka ilmastotoimiin tai muuhun kestävän kehityksen edistämiseen.

Yritysten verotietojen julkisuuden lisääminen on keskeinen keino puuttua yritysten verovälttelyyn. EU-tasolla kaivattua läpinäkyvyyttä saataisiin parhaiten lisättyä nimenomaan säätämällä julkinen maakohtainen veroraportointi pakolliseksi EU-alueella toimiville kansainvälisille yrityksille.

Suuryritysten vuosittaiset julkiset raportit kussakin maassa tekemistään voitoista ja maksamistaan veroista parantavat kansalaisjärjestöjen, toimittajien ja tutkijoiden mahdollisuuksia arvioida yritysten verovastuullisuutta. Ne myös tarjoavat poliittisille päättäjille tärkeää tietoa suuryritysten toiminnasta. Tieto auttaa myös kehittyviä maita tarttumaan haitallisiin verokäytäntöihin, sillä raportointivelvoite koskee myös suuryritysten toimintaa EU-alueen ulkopuolella. 

Suuryritysten verovälttelyn vaikutukset tuntuvat kaikkialla maailmassa, mutta Afrikan maat ovat muita riippuvaisempia yritysten maksamista veroista. Ne keräävät yrityksiltä keskimäärin 30 prosenttia koko veropotistaan. UNCTAD on arvioinut vuonna 2015, että kehittyvät maat menettävät 70–120 miljardia euroa vuodessa pelkästään yhdellä monikansallisesti toimivien yritysten käyttämällä verovälttelytekniikalla, ja että niiden BKT-menetykset ovat 30 prosenttia suuremmat kuin OECD-mailla.

Menetetyt verotulot tuntuvat erityisesti köyhien naisten ja lasten elämässä. Kun julkisia palveluita ei ole, naiset jäävät miehiä useammin kotiin hoitamaan perheen heikoimpia. Yritysveromenetyksiä paikataan kulutusveroilla, joita on helpompi kerätä. Nekin iskevät erityisesti naisiin, koska he käyttävät enemmän rahaa perheen yhteisiin menoihin, kuten koulutarvikkeisiin ja ruokaan.

Miksi monet jäsenmaat jarruttavat direktiiviprosessia?

Euroopan parlamentti äänesti julkisen maakohtaisen raportoinnin puolesta. Se kuitenkin loi myös valitettavan porsaanreiän, joka tarjoaa mahdollisuuden väärinkäytöksille. Jäsenmaa voi antaa yritykselle luvan jättää tietoja raportoimatta, jos se katsoo ne liikesalaisuuksiksi.

Viimeisenä oli vuorossa Euroopan unionin neuvosto. Puheenjohtaja-Suomi piti julkisen maakohtaisen raportoinnin neuvoston asialistoilla: yhtiöoikeustyöryhmässä 25.10., kilpailukykyneuvostossa 28.11. sekä 5.12. talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa Ecofinissa.

Keskeistä oli käsittely kilpailukykyneuvostossa, jossa Suomi esitteli kompromissiehdotuksensa. Sen kannatus jäi täpärästi vaille vaaditun määräenemmistön.

Suurin osa esitystä vastustaneista maista vetosi puheissaan siihen, että esitys tulisi käsitellä verotusasiana, jolloin päätöksen tulisi olla yksimielinen. Suomen tulkinnan mukaan kyse on tilinpäätöksistä eli määräenemmistöllä päätettävästä kilpailukykyasiasta. Samoilla linjoilla ovat komissio ja Euroopan parlamentti.

Vastustajien joukkoa johtivat EU:n tunnetuimmat kevyen yritysverotuksen maat: Luxemburg, Malta, Kypros ja Irlanti. Ruotsin vastustuksella oli erilaiset perusteet. Sen mielestä käsittelytavan pitää olla kiistaton ja kaikkien hyväksymä. Ruotsi on pitänyt linjansa, vaikka tiedostaa, että määräenemmistöpäätöksellä saataisiin tuloksia aikaan. Kroatian kerrottiin muuttaneet kantansa viime metreillä, Saksa ei ottanut kantaa.

Kokousta johtanut ministeri Timo Harakka oli pettynyt: ”valitettavasti emme saavuttaneet asiassa yhteisymmärrystä”. Suomen esityksen hyväksyminen olisi lunastanut poliitikkojen aiemmat lupaukset suuryritysten verojalanjäljen avaamisesta.

Miten asian käsittely jatkuu EU:ssa? Mitä kansalaisjärjestöt aikovat?

Esityksen jatko EU:ssa on auki. Harakka toivoo, että asia saadaan etenemään jatkoneuvotteluissa, että uusi komissio ja tulevat puheenjohtajat edistävät asiaa. Seuraava puheenjohtaja Kroatia korosti puheenvuorossaan halukkuuttaan käydä jatkokeskusteluja Suomen kanssa.

Merkitystä on myös direktiivin sisällöllä. Paljon on vielä matkaa siihen, että EU saisi aikaan direktiivin, joka yltäisi järjestöjen toiveiden tasolle. Tehtyjen esitysten puutteet liittyvät kokorajoihin, raportoitavien tietojen laajuuteen, raportointitapaan sekä siihen, ettei esityksessä vaadita maakohtaista raportointia kaikkien maiden osalta.

Komissio esimerkiksi asetti esityksessään liikevaihdon alarajaksi vähintään 750 miljoonaa euroa, jolloin isoistakin yrityksistä valtaosa välttäisi raportointivastuun. Suomalaiset kansalaisjärjestöt tarkensivat komission esityksen puutteita kirjeessä, jonka ne lähettivät lokakuussa ministeri Mika Lintilälle.

Kirje oli osa eurooppalaisen velka- ja kehitysverkoston Eurodadin koordinoimaa Euroopan laajuista verokampanjointia. Tavoitteena on kannustaa EU:n jäsenmaita tekemään kunnianhimoisia veropäätöksiä. Julkisen maakohtaisen raportoinnin vaatimus on mukana myös yli 30 suomalaisen kansalaisjärjestön ja ammattiliiton yhteisessä #430-kampanjassa, jonka tavoitteena on saada veropohjaa tiiviimmäksi ja verovälttelyä suitsittua.

Verovaatimusten saavuttaminen on vaikeaa, mutta kansalaistoiminta jatkuu, kunnes tavoitteet on saavutettu.