Maailman muuttaminen edellyttää nuoria ja naiiveja

Järjestöjen edustajia ja kansalaisaktivisteja eri puolilta maailmaa kerääntyy tällä viikolla Etelä-Afrikkaan Johannesburgiin keskustelemaan, oppimaan ja jakamaan ideoita siitä, miten luoda oikeudenmukaisempaa maailmaa ja mikä on kansalaisyhteiskunnan rooli muutoksessa.

Teksti: Katja Hintikainen

Suurten yhteiskunnallisten muutosten ja kokonaisten maailmankuvien mullistusten tuottaminen tuntuu helposti ylivoimaiselta tehtävältä. Historia kuitenkin tuntee monia mullistuksia, siksi voi olla hyödyllistä pysähtyä hetkeksi ja katsoa taaksepäin.Etelä-Afrikan historian huomioon ottaen olisi silkkaa hulluutta olla katsomatta suureen murrokseen, apartheid-järjestelmästä irrottautumiseen.”Olimme valmiita tekemään ne uhraukset, joita teimme, koska uskoimme toisenlaisen maailman olevan mahdollinen”, Sibongile Mkhabela, ”Bongi”, kertoo.Entinen opiskelijaliikkeen ja apartheidin vastaisen liikkeen aktiivi jakoi omia kokemuksiaan osallistujien joukolle, joka jalkautui Johannesburgin symboliselle Constitution Hillille. Nykyisin Bongi toimii Nelson Mandela Children’s Fund -säätiön johtajana.Bongi kertoo, kuinka hän nyt näkee nuoren itsensä naivina ja hupsuna. Varustettuna juuri niillä ominaisuuksilla, jotka olivat edellytys rohkeudelle toimia ja visioida toisenlaisia tulevaisuuksia.Nuori aktivisti istui lopulta vankilassa vastustettuaan rotusortojärjestelmää. Bongi muistelee noita aikoja varovaisesti – meni kauan ennen kuin hän kykeni palaamaan Constitutional Hillille ja siellä nykyään museona toimivaan vankilaan.Nuoret idealistit eivät myöskään miettineet kaikkia toiminnan seurauksia. Mukaan oli helpointa houkutella roisia nuoria ja lapsia, jotka olivat yhtä valmiita ja tarpeeksi idealisteja uskomaan muutokseen.***”Emme edes tunteneet termiä kansalaisyhteiskunta tai NGO, kun taistelimme vapautemme puolesta neljä vuosikymmentä sitten. Kansanliikkeitä on ollut aina ja ihmiset tuottavat muutosta ilman kansalaisyhteiskuntaakin, etenkin jos se ei ole relevantti toimija heidän näkökulmastaan”, hän sanoo.Etelä-Afrikan kansalaisyhteiskunnan nykytilaa Bongi suomii järjestöjen innokkuudesta toimia palveluntarjoajina sen sijaan, että ne vaatisivat päättäjiltä vastuullisuutta ja tukisivat ihmisten omaehtoista toimintaa.Omassa työssään säätiön johdossa hän haluaa varmistaa, että säätiö tukee perheiden kykyä huolehtia itse omista lapsistaan sen sijaan, että lapsille rakennettaisiin parempia lastenkoteja.Bongi myös harmittelee tapaa, jolla monet organisaatiot ovat menettäneet kosketuksensa niihin, joita väittävät edustavansa. Hänen näkökulmastaan on eri asia puolustaa omia oikeuksiaan kuin muiden oikeuksia. Hän tietää mistä puhuu omasta kokemuksestaan.***Kysymys kuuluukin, kuinka kansalaisjärjestöt voivat tukea ihmisiä heidän omissa taisteluissaan ja olla sitä kautta merkityksellisiä toimijoita ja muutoksen moottoreita.Muutos Etelä-Afrikassa ei tietenkään ole valmis, maailma ei koskaan ole valmis tai oikeudenmukainen. Bongi toteaakin maansa nykyisiin haasteisiin, että hänen sukupolvensa teki osuutensa tasa-arvoisemman Etelä-Afrikan puolesta, nyt olisi seuraavien vuoro jatkaa siitä mihin he jäivät.Uusien sukupolvien nuorten ja naiivien on aina rohjettava kuvitella seuraava askel ja uskallettava lähteä toteuttamaan sitä.