Kaisa Väkiparta
Blogi

Lääkärit Ilman Rajoja ei vaikene

Lääkärit Ilman Rajoja haluaa puhua ääneen kohtaamastaan hädästä. Vain siten asiat voivat muuttua, kirjoittaa järjestön Suomen toimiston viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta.
Kaisa Väkiparta
20.5.2019

Syksyllä 2013 osallistuin YK:n historian ensimmäiseen pakolaisia koskevaan korkean tason keskusteluun. Kokouksessa pidettiin hiljainen hetki samaan aikaan Lampedusan edustalle hukkuneiden yli 300 ihmisen muistolle. Sen jälkeen jatkettiin kuten ennenkin: rajat pysyivät kiinni, ja turvaan pyrkivät ihmiset pakotettiin yhä vaarallisemmille matkoille.

Riskeistä huolimatta ihmiset pakenivat edelleen sotaa, vainoa ja väkivaltaa. Pakolaisten määrä maailmassa kasvoi vuosi vuodelta. Se näkyi myös Euroopassa: vuonna 2015 yli miljoona ihmistä haki täältä kansainvälistä suojelua. Suuri osa ylitti Välimeren, joka on kuolleiden määrässä laskettuna maailman vaarallisin raja-alue.

***

Lääkärit Ilman Rajoja näki omin silmin, miten Euroopan siirtolais- ja pakolaispolitiikka vaikutti käytännössä. Järjestön laivoihin pelastettiin lähes 80 000 ihmistä, joukossa niin nuoria kuin ikääntyneitä, lapsia ja aikuisia. Monia ei ehditty pelastaa. Vuonna 2015 yli 2 000 hukkui Välimereen. Todellinen luku on suurempi – moni hukkuu ilman, että kukaan saa koskaan tietää.

Euroopan Unioni yritti pysäyttää turvaa hakevien tulon solmimalla maaliskuussa 2016 Turkin kanssa sopimuksen. Sen ydin oli rajojen sulkeminen rahaa vastaan. Kreikasta turvaa hakevat palautettaisiin Turkkiin, ja vastineeksi otettaisiin yhtä monta syyrialaispakolaista Eurooppaan Turkin pakolaisleireiltä. Turkille luvattiin vastineeksi kolme miljardia euroa pakolaisten ylläpitoon ja sen EU-jäsenyysneuvotteluja edistettäisiin.

Lääkärit Ilman Rajoja järkyttyi sopimuksesta monien muiden järjestöjen tavoin. Pakolaissopimusten syvin ydin, oikeus hakea turvaa, laitettiin koetukselle. Vastalauseeksi EU:n epäinhimilliselle pakolaispolitiikalle Lääkärit Ilman Rajoja päätti lopettaa EU-maiden rahoituksen vastaanottamisen. Tämä päätös on pitänyt. Niin on myös EU:n ja Turkin välinen sopimus.

***

Humanitaariset tarpeet – niin Välimerellä kuin kaikkialla muuallakin – eivät ole katoamassa. Niihin vastaamiseksi tarvitsemme varoja. Siksi Lääkärit Ilman Rajoja toimii nyt myös Suomessa.

Toki myös Suomen maailmanluokan terveysosaaminen kiinnostaa järjestöä: kirurgimme Heidi on tälläkin hetkellä Jemenissä ja anestesialääkäri Kariantti on juuri palannut Burundista. Heille ja heidän kollegoilleen on kova kysyntä maailman kriisialueilla.

Kun olen kertonut aloittaneeni työt tässä suuresti ihailemassani, rohkeassa järjestössä, harva on tiennyt viestinnän merkityksestä järjestön ytimessä. Yksitoista lääkäriä ja toimittajaa perustivat järjestön Biafran kriisin aikoihin siksi, että turhautuivat humanitaaristen toimijoiden hiljaisuuteen.

Avustustyössä nähtiin toinen toista karmeampia ihmiskohtaloita, mutta niistä ei uskallettu puhua, jottei avustustyö vaarantuisi. Lääkärit Ilman Rajoja halusi muuttaa tämän.

Me uskallamme puhua ääneen kohtaamastamme hädästä. Haluamme, että maailma tietää, miten potilaamme Irakissa tai Kongon demokraattisessa tasavallassa voivat. Juuri nyt vaadimme pakolaisten ja siirtolaisten välitöntä evakuoimista Libyasta. Vain ääneen puhumalla asiat voivat muuttua.

Pakolaisten ja siirtolaisten tilanne odottaa vielä muutosta, mutta yksi asia on varma. Me emme vaikene.