Tuoreessa raportissaan ActionAid on laskenut, että olutjätti kiertää Afrikassa vajaat 24 miljoonaa euroa veroja vuosittain. SABMillerin taskussa on melkoiset panimomarkkinat, tsekkiläisestä Velkopopovickýstä Italian Peroniin ja Hollannin Grolschista eteläafrikkalaiseen Castleen. Puhumattakaan jenkkien Milleristä ja Coorsista.
ActionAidin kampanjavideo havainnollistaa hupaisasti syytöksen, jonka mukaan verohyödyt menevät niin sanotusti parempiin suihin.
SABMiller kiisti ActionAidin väitteet tuoreeltaan, sanoen ettei se harrasta aggressiivista verosuunnittelua missään päin maailmaa.
Verolainsäädännön noudattaminen on yritykselle erittäin tärkeää, yhtiö teroittaa vastineessaan.
Mutta ActionAid ei sanonutkaan, että panimojätti rikkoisi lakeja. Sen mukaan monimutkaisten yritysrakenteiden luominen, rahojen pyörittäminen hämärien veroparatiisien kautta ja kalliiden porsaanreikäspesialistien palkkaaminen on täysin laillista. Se on nykyään itse asiassa niin tavallista, että siitä on tullut vähän kuin maailman tapa. Tapa, jolla yritysjätit saavat hyviä kilpailuetuja paikallisiin yrityksiin nähden.
Tavallinen mosambikilainen yritys ei voi vaikka tehdä näin, niin kuin ActionAid väittää SABMillerin tekevän:
ostetaan paikallinen panimo
rekisteröidään paikallinen olutmerkki Hollantiin, jossa rojaltiverotus on pientä
maksetaan mosambikilaisesta panimosta tekijänoikeusmaksuja Hollantiin (oman firman sisaryritykselle) kyseisen olutmerkin käytöstä
saadaan mosambikilaisen panimon tulos tämän ja muiden vipstaakkien avulla lähelle nollaa tai jopa pakkasen puolelle, ja ”siirretään” voitot sisäisten laskutusten kautta sellaiseen maahan, jossa verotus on Mosambikia kevyempää. Vaikka Sveitsiin.
Kippis!