Hämmennystä lisäsi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, joka vihjaili avaamisesta parissakin lausunnossaan. Ilmeisesti myös Kenia ehdotti tekstin avaamista YK:n ympäristöohjelma UNEP:n roolin vahvistamiseksi, mutta ehdotus hylättiin, koska sen hyväksyminen olisi tarkoittanut koko tekstin tuomista takaisin neuvotteluihin.
Oli helppo sympata äänekkäitä järjestöjä, jotka protestoivat pettymystään muun muassa osoittamalla mieltään neuvottelusalin ulkopuolella. Kriittisimmät ovat nimenneet tuloksen Rio-20:ksi.
Pettymykselle on hyvät perusteet: dokumentista puuttuvat kaikki viittaukset planeetan kantokyvyn ylittymiseen tai tilanteen vakavuuteen. Ikään kuin päättäjät kuvittelisivat, että meillä on loputtomasti aikaa jatkaa nykymenoa. Lisäksi monissa asioissa mennään taaksepäin, esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisterveyskysymysten heikossa muotoilussa.
Monet, esimerkiksi Suomen ministerit, näkivät asiakirjassa myös jonkin verran hyvää. Ympäristöministeri Ville Niinistön mukaan paperi on niin hyvä kuin se tässä poliittisessa tilanteessa on mahdollista. Kukaan ei voi myöskään todella tietää, olisiko tekstiä todella pystytty vielä parantamaan itse kokouksen aikana.
***
Brasilian kovia otteita tekstin tuottamisessa on arvosteltu täällä kärkkäästi. Toisaalta puheenjohtajan toiminnan voi nähdä myös positiivisessa valossa. Kuunneltuaan riittävän kauan lähes umpikujassa olevia neuvotteluja puheenjohtajamaa tuotti luonnoksen “parempi kuin ei mitään” -periaatteella. Niin heikon, että kaikki saattoivat sen hyväksyä, mutta kuitenkin sellaisen, jossa on joitain hyviä elementtejä.
Nyt vaikuttaa siltä, että jos kestävä kehitys menee eteenpäin lähivuosina, se tapahtuu pikemminkin Rion lopputuloksesta huolimatta kuin sen ansiosta.
Kuka avaisi Pandoran lippaan?
Rion kokousta leimasi spekulointi mahdollisuudella avata valmiiksi sovittu loppuasiakirjateksti uusille neuvotteluille. Ihan ensimmäiseksi oli epäselvää, olisiko avaaminen yleensä mahdollista ja toiseksi, olisiko se lainkaan viisasta.
Teksti: Mika Railo Kuva: Joni Karjalainen