Kansalaisyhteiskunta puolustaa ihmisoikeuksia

Usein sanotaan, että maan ollessa konfliktissa täytyy ensin huolehtia turvallisuuden ja vakauden palauttamisesta. Vasta sen jälkeen voidaan keskittyä ihmisoikeuksiin. Afganistanilaisen Sima Samarin mukaan asia on kuitenkin päinvastoin.

Teksti: Iina Leppäaho

“Ei voida ajatella, että ensin hoidettaisiin turvallisuus ja vakaus kuntoon, ja sitten keskitytään ihmisten oikeuksiin”, sanoo Sima Samar.Hän toimii AIHCR:n (Afghan Independent Human Rights Comission) puheenjohtajana ja on työskennellyt vuosia Afganistanissa ja Sudanissa ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten oikeuksien puolesta. Kansalaisyhteiskunnan roolista ihmisoikeuksien puolustajana keskusteltiin 23.9. KIOS:n Human Rights in the Era of Post 2015 Agenda -seminaarissa.Afganistanissa on ollut pitkään levotonta. Hallintojärjestelmä on vaihtunut moneen otteeseen, mutta ongelmat ovat pysyneet. Samarin mukaan maan ongelmat liittyvät siihen, että johto ei ole ollut kansan valitsema.“Ihmisillä täytyy olla vapaus valita ja vapaus osallistua”, Samar sanoo. Ihmiset ovat nousseet vastustamaan hallintoa, koska ihmisoikeuksia on loukattu. Perusoikeuksien toteutuminen takaa ihmisten tyytyväisyyden ja kestävän lopputuloksen.Yksi ongelma on Sima Samarin mukaan se, että kaikilla ei ole tasavertaista vaikuttamismahdollisuutta. Heikoimmassa asemassa olevat ihmiset kuten naiset, lapset ja vanhukset kärsivät konflikteista usein eniten. He eivät voi puhua omasta puolestaan eikä heitä kuunnella. ***“Välttääksemme konflikteja meidän on keskityttävä edistämään ihmisoikeuksien toteutumista”, Samar sanoo. On parempi toimia ennaltaehkäisevästi, sillä ihmisoikeuksien toteutuminen vähentää konfliktien syntymistä. Konfliktin alettua ollaan jo myöhässä.Samarin mukaan kestävien ratkaisujen savuttamiseksi naisten pitäisi osallistua rauhan rakentamiseen. Rauhanneuvotteluja ei voida käydä vain poliittisten johtajien välillä, jos halutaan saada kestäviä tuloksia. Ihmisten, joita päätökset koskevat, pitää päästä osallistumaan työhön.Samar korostaa myös, että vaikka ihmisoikeuksien periaatteet ovat kaikkialla samat, toiminta pitää suhteuttaa aina todellisuuteen. Se mikä toimii Latinalaisessa Amerikassa ei ehkä toimi Afganistanissa.Erityisesti kansalaisyhteiskunta on oleellisessa asemassa ihmisoikeuksien edistämisessä, painotti samassa seminaarissa puhunut David Kabanda CEHURD-järjestöstä.”On maita, joissa ihmiset luottavat enemmän järjestöihin kuin valtioon. Erityisesti maissa, joissa valtionhallinto ei toimi kunnolla, tarvitaan järjestöjen työtä.”Järjestöt voivat osoittaa ongelmia, lisätä ihmisten tietoisuutta oikeuksistaan ja vaikuttaa poliitikkoihin. Tällä tavoin toimii Kabandan edustama CEHURD, joka edistää äitiysterveyttä Ugandassa, missä raskaus ja synnytys ovat suuri terveysriskejä.***Kansalaisyhteiskunta on tuonut vahvasti esille ihmisoikeuksia osana YK:n kestävän kehityksen tavoitteita vuoden 2015 jälkeiselle ajalle.”Uusi globaali kehitysagenda antaa mahdollisuuden nähdä ihmisoikeudet kehityksen keskiössä ja ajaa aidosti ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa”, muistuttaa Priti Darooka intialaisesta naisten oikeuksien järjestöstä (Programme on Women’s Economic, Social and Cultural Rights).”Järjestöjen on tärkeä puhua yhdellä äänellä, jotta viesti päättäjille olisi mahdollisimman selkeä”, sanoo Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Aino Pennanen. Ihmisoikeuksien aito toteutuminen Post 2015 -agendalla vaatii hänen mukaansa sitovan toimintasuunnitelman ja selkeät välitavoitteet.