nainen rinneviljelyksillä Filippiineillä
Maanviljelyä Sebu-järven lähellä Filippiineillä.
Kuva:
Allan Barreo
ILO
Blogi

Ilmastotoimissa luonto ja alkuperäiskansat tarjoavat ratkaisun

Metsäkadon ja elinympäristöjen heikentymisen jatkuminen pahentaa ilmastokriisiä ja tuhoaa ihmiskunnan hyvinvoinnin mahdollisuuksia. Päättäjien Suomessa ja EU:ssa on pysäytettävä metsäkato ja suojeltava elinympäristöjä. Alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen tukeminen on avainasemassa, jotta luonto voi elpyä.
Hanna Aho
11.6.2019

Olemme päästäneet ilmakehään niin paljon hiilidioksidia, että ilmastonmuutoksen hillitseminen 1,5 asteeseen vaatii nopeiden päästövähennysten lisäksi vahvoja ekosysteemejä sitomaan hiilidioksidia ilmakehästä ja viilentämään ilmastoa.

Luonnon omia prosesseja vahvistamalla ja tukemalla voimme hillitä ilmastonmuutosta ja samalla vahvistaa maaoikeuksia, ihmisten terveyttä ja luonnon monimuotoisuuden suojelua.

Hyviä esimerkkejä löytyy jo. Nepalissa kyläyhteisöjen yhdessä toteuttamalla metsien hoidolla ja suojelulla metsäkato on saatu kuriin ja metsäpinta-alaa lisättyä. Tansaniassa paikallisten yhteisöjen oikeuksia vahvistamalla on onnistuttu hillitsemään metsäkatoa.

Suomessa monet metsänomistajat ovat siirtyneet jatkuvaan kasvatukseen tai ovat suojelleet metsiänsä.

* * *

Kokonaisuudessaan tilanne näyttää kuitenkin hälyttävältä. Luonnon liikakäyttö on johtanut globaalisti ekosysteemien hiilivarastojen puolittumiseen. Tutkimusten mukaan 40 prosenttia vuosien 1850 ja 2010 välillä havaitusta lämpenemisestä on seurausta ekosysteemien tuhoutumisesta (pdf).

Metsäkato ja maankäytön muutos aiheuttavat noin 10 prosenttia nykypäästöistä. Jos metsäkato ja turvemaiden tuohon päästöt tulisivat yhdestä valtiosta, se maa olisi maailman kolmanneksi suurin päästäjä.  

Viime vuosi oli huolestuttava: trooppista metsää tuhottiin kolmanneksi eniten sitten vuoden 2002. Erityisesti lihan, soijan ja palmuöljyn tuotannon laajentumisen vuoksi menetettiin 3,6 miljoonaa hehtaaria. Palmuöljyä hyödynnetään elintarvikkeissa, mutta erityisesti EU:n uusiutuvan energian direktiivi on lisännyt palmuöljyn käyttöä liikennepolttoaineena.

Metsäkadon ohella metsien harventuminen ja liikakäyttö ovat johtaneet paitsi hiilen karkaamiseen ilmakehään myös luonnon monimuotoisuuden kriisiin, joka on yhtä vakava uhka ihmiskunnan hyvinvoinnille kuin ilmastonmuutos.

* * *

Ylikulutus on johtamassa tilanteeseen, jossa fossiilisten raaka-aineiden käyttö halutaan korvata uusitutuvilla luonnonvaroilla. Mutta tämä ei ole ratkaisu.

Ennen fossiilitalouden aikakautta Euroopan metsät hupenivat, ja useat valaslajit olivat kuolemassa sukupuuttoon. Vanhaan malliin ei siis ole paluuta.

Jos emme kykene vähentämään omaa kulutustamme maapalon rajojen mukaiseksi, johtaa energiamurros jälleen metsien ja luonnon ryöstöön.

Ratkaisuksi on myös ehdotettu metsittämistä. Kun kilpailu luonnonvaroista käy kiihkeämmäksi, syntyy suuri houkutus yrittää lisätä biomassan tuotantoa ja hyödyntämistä keinolla millä hyvänsä.

Tästä meillä on jo liuta varoittavia esimerkkejä. Suomessa ja Irlannissa luonnontilaisia soita on ojitettu ja metsitetty puuntuotannon lisäämiseksi.

Kiinassa ja Saharan ympärillä monet suuret metsityshankkeet ovat epäonnistuneet, sillä puuplantaasien tieltä on ajettu pois paikalliset asukkaat, jotka ovat menettäneet maakaappauksissa kotinsa ja elantonsa. Vaikutukset luonnolle, vesistöille ja ilmastolle ovat olleet vakavat.

* * *

Järjestöjen yhteenvetoraportti osoittaa, että metsiä ja muita elinympäristöjä suojelemalla ja ennallistamalla 1,5 asteen lämpenemisrajassa pysyminen on vielä mahdollista.

Mullistus siinä miten kohtelemme luontoa, onnistuu vain, jos alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen rooli ilmastotoimissa otetaan tosissaan. Tarvitaan kolmenlaisia toimia.

Ensinnäkin meidän on vaikutettava kulutuksen tasoon ja vapauduttava ylikulutuksesta poliittisin keinoin. Kiertotalouden, uusiokäytön ja luonnonvarojen kulutuksen laskulla voimme vähentää kasvavaa painetta ekosysteemeihin sekä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

Me suomalaiset kulutamme vuosittain luonnonvaroja lähes neljän maapallon verran. Esimerkiksi lihan kulutuksen puolittaminen vapauttaisi maa-alaa kasvinviljelyyn sekä metsittämiseen. Näin voisimme taata ravinnon saannin maapallon kasvavalle väestölle sekä lisätä luonnon suojelua.

Toiseksi hiilen varastoitumista ekosysteemeihin tulee vauhdittaa maankäyttötapoja parantamalla. Maatalousmailla tämä tarkoittaa luonnonmukaisia viljelymenetelmiä sekä peltometsäviljelyä.

Metsien hoidossa se tarkoittaa monilajisia, iäkkäämpiä ja tiheämpiä metsäekosysteemejä, jotka ovat vastustuskykyisempiä ympäristönmuutokselle, sekä tuotannon siirtymistä pitkäikäisiin puutuotteisiin.

Kolmanneksi meidän on suojeltava laajempia maa-aloja teolliselta hyödyntämiseltä. Tämän tulee tapahtua erityisesti alkuperäiskansojen maaoikeuksia vahvistamalla.

Alkuperäiskansojen alueilla sijaitsevat hiilivarastot ovat 1000 gigatonnin kokoiset (pdf), mikä vastaa noin 30 kertaa maailman vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä. Niiden purkautuminen ilmakehään on estettävä. Näillä alueilla on usein myös huomattavia biodiversiteettiarvoja.

Puolet maailman pinta-alasta on traditionaalisessa käytössä, mutta vain 10 prosentin osalta alkuperäiskansojen oikeudet on tunnustettu. Näin ollen niiden maiden määrä, joiden käyttöön liittyy konflikteja, on suuri. Suomessakin hakkuukiistat jatkuvat Saamenmaalla.

* * *

Suomi voi kantaa globaalia vastuutaan kotimassa suitsimalla ylikulutusta, viemällä fossiilisten polttoaineiden päästöt nollaan ja vahvistamalla hiilinieluja. Rinteen hallitusohjelma antaa tähän mahdollisuuden, mutta lisätoimia tarvitaan ripeästi.

Suomen tulee kantaa vastuu omista päästövähennyksistään eikä ulkoistaa niitä kehitysmaihin esimerkiksi tukemalla usein ongelmallisia päästökompensaatiohankkeita.

Meidän on kiritettävä vahvoja ilmastotoimia globaalisti vahvoin keinoin, kuten toimeenpanemalla ja vahvistamalla EU:n maankäyttösektorin päästöjä ja hiilinieluja koskevaa LULUCF-asetusta. Näin voimme näyttää hyvää esimerkkiä ensimmäisestä Pariisin sopimuksen alla toteutettavasta maankäyttösektorin säätelystä.  

Jos olemme aidosti huolestuneita maailman metsien tilasta, Suomen tulee myös kannustaa EU-komissiota esittämään kiireellisesti toimintaohjelma globaalin metsäkadon pysäyttämiseksi. Edelläkävijöitä löytyy jo: Ranska on päättänyt suitsia tuonnin aiheuttaman metsäkadon vuoteen 2030 mennessä.

Koska EU on maailman suurin metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden kuluttaja, ratkaisu on löydettävä yhteisesti. EU-kansalaisista 87 prosenttia kannattaa metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden tuonnin rajoittamista lainsäädännöllä. Jäsenmailta odotetaan nyt tukea vuoden 2019 alussa julkaistavalle komission aloitteelle.

Emme voi jäädä odottamaan yksisarvisia tai teknologisia ratkaisuja. Kaikki tarvittavat keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat jo olemassa. Tarvitsemme vain rohkeutta ja oikeudentuntoa niihin tarttumiseen.