Kati Pietarinen.

Eläköön salapoliisit!

Yksi hämmentävimmistä ja pelottavimmista viime vuosien ilmiöistä on totuuden hämärtyminen joka paikassa leviävän disinformaation vuoksi. Meillä se näyttäytyy useimmiten Donal Trumpiin tai Venäjään liittyvänä ilmiönä, mutta pysäyttävintä on se, miten…

Teksti: Kati Pietarinen

Yksi hämmentävimmistä ja pelottavimmista viime vuosien ilmiöistä on totuuden hämärtyminen joka paikassa leviävän disinformaation vuoksi. Meillä se näyttäytyy useimmiten Donal Trumpiin tai Venäjään liittyvänä ilmiönä, mutta pysäyttävintä on se, miten valheellisten sisältöjen leviäminen horjuttaa politiikkaa, median uskottavuutta ja ihmisten turvallisuutta ihan kaikkialla. 

Kun Oxfordin journalismintutkimuskeskus tänä vuonna kysyi 72 000 haastateltavalta 36 maassa disinformaatiosta, erityisen suurta huolta aihe aiheutti Brasiliassa, Portugalissa, Etelä-Afrikassa, Meksikossa, Britanniassa, Espanjassa, Chilessä ja USA:ssa. Ilmiö vaivaa yhtä hyvin globaalia pohjoista kuin etelää, vaikka usein eri tavoilla. 

***

Globaalissa pohjoisessa disinformaatio yhdistetään yksittäisten poliitikkojen sanomisiin, väärässä kontekstissa leviäviin somekuviin tai keksittyjä juttuja (joskus aitojen rinnalla) julkaiseviin sivustoihin.

Intiassa, Brasiliassa, Malesiassa ja Etelä-Afrikassa taas on tavallista kuulua satojen ihmisten Whatsapp-ryhmiin, joissa keskustellaan politiikasta. Intian maaseudulla tällaisissa ryhmissä levinneet huhut siitä, että pienissä kylissä vierailleet ulkopuoliset olisivat lapsikaappaajia tai rikollisia ovat viimeisen parin vuoden aikana johtaneet ainakin 17 ihmisen lynkkaamisiin.

Myös teknologia on valjastettu epätosien tietojen levittämiseen.

Myös meille tutumpi disinformaatio piinaa etelässäkin: ennen vuoden 2017 Kenian presidentinvaaleja Whatsapp-ryhmissä kiersi BBC:n tekemäksi uutisraportiksi naamioitu juttu, joka ennusti istuvan presidentin vaalivoittoa. Vietnamilaisen valokuvaaja Na Son Nguyen ottama kuva taas on levinnyt somessa milloin syyrialaisia orpojen, milloin Nepalin maanjäristyksen uhrien kuvana. 

Myös teknologia on valjastettu epätosien tietojen levittämiseen. Kun intialainen tutkiva toimittaja Rana Ayuub keväällä 2018 otti kantaa muslimitytön raiskaukseen, hänestä tehtiin valepornovideo, jossa hänen kasvonsa oli yhdistetty pornonäyttelijän kehoon. Sitä on katsottu satoja tuhansia kertoja.

Disinformaation pysäyttämisestä taas on tullut monessa maassa kätevä tekosyy vaientaa kriitikkoja. 2018 Malesiassa ajettiin läpi valeuutisten vastainen laki, jonka taustalla oli ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan yritys tukahduttaa uutisointi pääministeri Najib Razakin väitetystä kavallustapauksesta (maan uusi hallitus perui lain viime viikolla.) 

Eniten “valheellisten tietojen levittämisestä” on vangittu toimittajia Kamerunissa. Viime vuonna telkien takana istui neljä journalistia.

***

Mutta eikö tämän kolumnin pitänyt juhlia salapoliisitaitoja? 

No, elokuun alussa Intian hallitus yhtäkkiä poisti erityisalueen aseman Jammun ja Kashmirin osavaltiolta ja liitti sen suoraan keskushallinnon alaisuuteen; toi armeijan massiivisesti kaduille ja katkaisi netti- ja puhelinyhteydet. Hallitus väitti tilanteen alueella pysyneen rauhallisena, mutta BBC ja Al Jazeera julkaisivat videomateriaalia protestista pääkaupunki Srinagarissa. Lukuisat somekäyttäjät väittivät, että videot olivat vanhoja tai kuvattuja Pakistanissa.

India Today -lehti uskalsi uhmata virallista linjaa ja pystyi helposti todistamaan kuvauspaikan yhdistämällä videoissa näkyviä vihjeitä avoimeen karttadataan ja kauppakyltteihin. Lopulta maan hallitus joutui myöntämään, että alueella oli protestoitu. 

Totuuden selvittäminen voi olla työlästä ja vaikeaa, mutta netti on onneksi täynnä ilmaisia salapoliisityön peruskursseja.

Samanlaista menetelmää käyttämällä Amnesty, avoimeen dataan työnsä perustava faktantarkistajaverkosto ja BBC Africa Eye onnistuivat verifioimaan kesällä 2018 netissä julkaistusta karmivasta naisten ja lasten teloituksia kuvaavasta videopätkästä pölyisen hiekkatien sijainnin Kamerunin maaseudulla ja tunnistamaan osan tappajista. Tapauksen aluksi valeuutiseksi kuitannut Kamerunin hallitus joutui myöntämään ihmisoikeusrikkomuksen todeksi, ja pidätti seitsemän sotilasta. 

Lokakuun alussa taas Kolumbian vakoojapomo joutui jättämään tehtävänsä, kun sanomalehti El Columbiano ja uutistoimisto AFP osoittivat maan presidentin käyttäneen YK:lle luovutetussa raportissa harhaanjohtavia valokuvia Venezuelan uhasta. 

Totuuden selvittäminen voi olla työlästä ja vaikeaa, mutta netti on onneksi täynnä ilmaisia salapoliisityön peruskursseja. Alkuun pääsee esimerkiksi First Draft -järjestön materiaaleista.

Tekstissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä vastaa Fingon linjaa.