Intialaisia YK-joukkoja Gomassa vuonna 2007. Kuva: Intialaisia YK-joukkoja Gomassa vuonna 2007.

Apusektori pyörittää taloutta Kongon Gomassa

Itä-Kongon levottomuuksilla on lieveilmiönsä: Goman kaupungin talous pyörii lähes täysin ulkomaisten aputyöntekijöiden varassa.

Teksti: Esa Salminen

Uutistoimisto Irinin laajassa artikkelissa käsitellään ”expat-taloutta”, joka pitää palvelut pyörimässä, takaa markkinoita paikalliselle ruoantuotannolle ja autonvuokraukselle – mutta on myös ajanut asuntojen hinnat taivaisiin. Paikallisen yökerhon pihassa on joka ilta parkkipaikka täynnä YK-väen ja avustusjärjestöjen autoja. Olut on hinnoiteltu länkkärikukkaron mukaan.Osalla paikallisesta väestä on hankaluuksia pärjätä nousevien elinkustannusten kanssa, mutta toisaalta monet kouluttamattomatkin saavat kauan kaivattua työtä lastenhoitajina ja siivoojina. Avustusjärjestöt ylläpitävät kouluja ja terveysasemia – ja aiheuttavat samalla sen, ettei valtio sitä tee, eikä helposti tule jatkossakaan tekemään.Goman siunaus ja kirous ei tietenkään ole yksittäistapaus, eikä rajoitu vain apusektorille. Entisessä kotikaupungissani Pohjois-Mosambikin Pembassa koetaan kuulemma nykyään ihan vastaavaa, koska sen lähistöltä on löytynyt maakaasua. Energiafirmojen väki maksaa niin hyvin, että asunnot ja maan sisäiset lennot ovat nykyään poskettomissa hinnoissa.Jokunen vuosi sitten ihastelin itäisessä Sambiassa South Luangwan kansallispuiston kupeessa kukoistavaa Mfuwen kylää. Turistien tuomien tulojen tähden siellä oli selkeästi parempi meininki kuin maakunnan muissa osissa.”Onhan se niinkin”, vastasi yksi mfuwelainen tuttava, ”mutta tänne tulee kauheasti väkeä töiden perässä lähialueilta ja kauempaakin, ja he tekevät töitä halvemmalla kuin mfuwelaiset.”Kongon Gomassa eniten ulkomaisesta rahasta hyötyvät Irinin mukaan keskiluokkaiset ja koulutetut – samat tyypit, jotka hyötyivät myös verisestä kaivostoiminnasta. Muut tyytyvät klassiseen triggle down -tihkumiseen. Sellaiset kai ovat talouskasvun tuoman kehityksen kasvot.