2017-12-ftc
Transparency´s Tipping Point -konferenssi järjestettiin lokakuussa Helsingissä. Kuva: Transparency´s Tipping Point -konferenssi järjestettiin lokakuussa Helsingissä.

Aitoa veronkantoa ja rehellistä rahaa – keinoja eriarvoisuuden kitkemiseksi

Kuilu köyhimpien ja rikkaimpien välillä syvenee maailmassa, mikä näkyy niin globaalien rakenteiden epäoikeudenmukaisuutena kuin eriarvoisuuden lisääntymisenä.

Teksti: Outi Hakkarainen Kuva: Iina Leppäaho/Kepa

Yhä pienempi joukko rikkaita miehiä omistaa enemmän kuin maailman väestön köyhin puolikas. Afrikan on arvioitu subventoivan muuta maailmaa yli neljälläkymmenellä miljardilla dollarilla vuosittain. Suomessa karsitaan sosiaaliturvaa samalla kun sallitaan satojen tuhansien eurojen eläkkeitä. 

Onneksi on myös vastavirtoja. Viimeisten 10-15 vuoden aikana verojen asianmukainen periminen ja laittoman rahan kaitseminen ovat nousseet tärkeiksi keinoiksi hillitä eriarvoistumiskehitystä. Innostavia aloitteita on liikkeellä ja lupaavia käytännön toimia käynnistetty kansallisesti ja kansainvälisesti, mutta paljon on vielä työtä tehtäväksi.

Näin todettiin myös Helsingissä lokakuun lopulla pidetyssä kansainvälisessä Transparency’s Tipping Point -konferenssissa, johon osallistui noin 200 tutkijaa, kansalaisjärjestöedustajaa, virkamiestä ja asiantuntijaa yli viidestäkymmenestä maasta.

Tapahtuman järjestivät yhteistyössä kansalaisjärjestöjen globaali verkosto Financial Transparency Coalition (FTC) ja Kepa.

Rahavirtojen seuranta ja verokysymysten työstäminen eivät ole irrallisia asiakokonaisuuksia, vaan kytkeytyvät tiiviisti ympäröivään maailmaan. Niihin vaikuttavat erilaiset trendit, kuten kansalaisyhteiskuntien toimintaedellytysten maailmanlaajuinen heikkeneminen, yksityisen sektorin yhteiskunnallisen roolin kasvattaminen ja nationalismin vahvistuminen.   

***

Kansalaisyhteiskunnilla on merkittävä rooli siinä, että oikeudenmukaisen verotuksen ja talouden läpinäkyvyyden tärkeys yhä laajemmin tiedostetaan yhteiskunnan eri sektoreilla, epäkohtia paljastetaan sekä uusia säädöksiä ja käytäntöjä luodaan.

Viime vuosien myönteinen kehitys verovälttelyn vähentämiseksi on nähty pitkälti rohkeiden toimittajien ja kansalaisjärjestöaktiivien esiin nostamien paljastusten ansioksi. Kansalaisjärjestöt myös linkittävät veroasioita ihmisoikeuksien toteutumiseen ja tasa-arvokysymyksiin esimerkiksi nostamalla verolaeista esiin kohtia, jotka syrjivät tiettyjä ihmisryhmiä.

Kansalaisyhteiskunnan toimijat konkretisoivat verokysymysten tärkeyttä yhdistämällä niitä muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja avaamalla monimutkaisia asioita ymmärrettäviksi paikallisessa kontekstissa. Järjestöt vahvistavat ihmisten oikeutta tietää ja ymmärtää mitä yhteiskunnassa tapahtuu.  

On tärkeää konkretisoida sitä, mitä kadotetuilla varoilla saavutettaisiin. Esimerkiksi niillä sadalla miljardilla eurolla, jotka kehitysmaat menettävät aggressiivisen verosuunnittelun takia vuodessa, voitaisiin taata terveydenhoito kaikille, koulupaikka 240 miljoonalle lapselle tai aurinkosähköä 1,8 miljardille kotitaloudelle.

Mitä kaikkea voitaisiinkaan rahoittaa niillä yli tuhannella miljardilla dollarilla, jotka laiton pääomapako kuljettaa pois kehitysmaista vuosittain?

Kansalaisjärjestöt voivat kuitenkin toimia vain siinä laajuudessa kuin niiden yhteiskunnallinen toimintaympäristö sallii. Kansalaisyhteiskunnan tila on huolestuttavasti kaventunut eri puolilla maailmaa, kuten Civicus-verkoston raportit osoittavat.

Suomi on kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten osalta maailman huippumaita, mutta huolestuttava kehityssuunta on täälläkin havaittavissa. Tuore esimerkki siitä on aikomus lopettaa ulkoministeriön tuki kansalaisjärjestöjen kehitysviestinnälle ja globaalikasvatukselle.

Tällainen päätös heikentäisi merkittävästi nimenomaan sellaisten järjestöjen toimintaedellytyksiä, jotka seuraavat verokysymyksiä ja laitonta pääomapakoa. Sellainen on esimerkiksi yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva Finnwatch, joka on juuri julkaissut raportin verosuunnittelupalveluista Suomessa.

Tilanteen tulisi olla päinvastoin. Jotta verotukseen ja laittomaan pääomapakoon liittyviä aloitteita saataisiin eri maissa ja kansainvälisesti tuloksellisesti edistettyä, tulisi kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä merkittävästi vahvistaa.

 ***

Yrityksille ja yksityisen sektorin muille toimijoille on alettu ladata yhä enemmän yhteiskunnalliseen kehitykseen liittyviä odotuksia.

Tämä kehityssuunta näkyy niin kansallisissa ja kansainvälisissä kehityspoliittisissa linjauksissa, julkisten resurssien jaossa kuin erilaisissa kansainvälisissä foorumeissa, kuten kestävän kehityksen tavoitteiden vuosittaisissa korkean tason seurantakokouksissa New Yorkissa.

Kaikkien yhteiskunnallisten sektorien panos verojärjestelmien kehittämiseen sekä verovälttelyn ja laittoman pääomapaon kitkemiseen on tärkeää ja tervetullutta, mutta yritysten osalta tilanteet voivat olla ristiriitaisia.

Yksi esimerkki on tavoite saada yritykset julkaisemaan maakohtaiset verotietonsa, jotta verotulot saataisiin sinne, minne ne kuuluvat. Tämä on kansalaisjärjestöille keskeinen tavoite, mutta monessa maassa yritysten etujärjestöt lobbaavat sitä vastaan.

Yritysten kanssa tulee usein vastaan myös kysymys siitä, miten määritellä toimintatapojen eettisyys ja se, mikä tarkalleen ottaen on laillista. Varsinaisiin laittomuuksiin syyllistymättä on mahdollista tehdä paljon eettisesti kyseenalaista. Kun esimerkiksi Googlea ja muita suuryrityksiä syytetään verovälttelystä, ne vetoavat siihen, että ovat noudattaneet lakia.

Yritysten toimintaan nivoutuu kiinteästi myös avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatimus, joka on laittomien rahavirtojen katkaisemisen avainasioita. Toimintaa on pystyttävä valvomaan. Miten yritykset on rakennettu, mitä niiden aktiviteetit sisältävät ja mitä tehdään missäkin.

Nyt ollaan tilanteessa, ettei ole ketään, joka säätelisi kaikkia yritysten toimintaan liittyviä ohjeita.

On tärkeää tarkastella eri sektoreita makrotasolla. Isoimmat monikansalliset yritykset ovat liikevaihdoltaan suurempia kuin monet valtiot bruttokansantuotteeltaan, mutta silti me tiedämme niiden toiminnasta hyvin vähän. Laitonta rahaa voidaan tuottaa ja siirtää hyvinkin hienostuneilla tavoilla.

On tärkeää myös saada yritysten todelliset edunsaajat esiin, tunnistaa vastuulliset. Siten voidaan päästä perille siitä, miten laajemmat verkostot rakentuvat ja toimivat.

Hyvien käytäntöjen edistämiseksi löytyy kuitenkin myös epätyypillisiä, mutta tervetulleita koalitioita.

Yksi sellainen on The B Team. Se on yritysten ja kansalaisyhteiskunnan johtajien ryhmä, jonka tavoitteena on muun muassa todellisten edunsaajien läpinäkyvyys, anonyymien yritysten toiminnan lopettaminen ja korruption estäminen.

Ryhmä on tehnyt paljon yhteistyötä yritysten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Ryhmän Helsingin konferenssissa alustanut edustaja kertoi, että yritykset lisäävät ohjeistusta ja keinovalikoimaa, jotta ne oppivat tunnistamaan tilanteita, joissa saattavat olla edistämässä korruptiota.

Ryhmä ylläpitää rekisteriä todellisista edunsaajista (Open Ownership Register), jossa on mukana neljä miljoonaa yritystä. Siihen on kerätty tietoa monista erilaisista tietokannoista.

***

Jokaisen maan tulee tuntea omat ongelmansa ja etsiä niihin parhaita ratkaisuja, mutta tarvitaan myös valmiutta entistä tiiviimpään ja avoimempaan kansainväliseen yhteistyöhön. Esimerkiksi matalan tulotason mailla tulisi olla kansainvälisessä yhteistyössä tasa-arvoinen asema.

Ei kuitenkaan ole helppoa löytää yhteisiä ratkaisuja.

Yksi ajankohtainen kysymys on saada aikaan kansainvälinen foorumi, jossa veroasioista sovitaan. Sellaista ei tällä hetkellä ole, joten päätöksiä tehdään pitkälti teollisuusmaiden järjestössä OECD:ssä. Sen epädemokraattisuudesta johtuen YK on kuitenkin monille ainoa mahdollinen vaihtoehto, YK:ssa on mukana 193 ja OECD:ssä 35 maata.

Kepan ja monien muiden järjestöjen näkemys on, että YK:n roolia tulee vahvistaa verotusta koskevassa kansainvälisessä yhteistyössä.

Kansainvälisestä veroyhteistyöstä käytiin Helsingin konferenssissa vilkasta keskustelua, jossa monet erilaiset vaihtoehdot saivat kannatusta.

Yhtenä esteenä kansainväliselle veroyhteistyölle nähtiin kansallisten hallitusten haluttomuus lähteä vahvistamaan mitään kansainvälistä instituutiota, kun maailmassa on ennemmin vallalla trendi käpertyä kohti kansallista tilaa.

Toisaalta myös kestävän kehityksen tavoitteet todettiin tärkeäksi kansainväliseksi kontekstiksi edistää veroyhteistyötä.