Afrikka kartta
Kuva:
iStockphoto
Artikkeli

Afrikka on nyt pop!

Geopoliittisessa pelissä ollaan tilanteessa, jossa monet maanosat, valtiot ja jopa yksittäiset toimijat yrittävät asemoitua mielekkäällä tavalla suhteessa toisiinsa. Yksi tällainen pelinappula tuntuu tällä hetkellä olevan Afrikka. Strategisen kumppanuuden vahvistaminen Afrikan maiden kanssa löytyy EU:n painotuksista ja Suomen hallitusohjelmasta.
Rilli Lappalainen
11.3.2020

Euroopalla ja Afrikalla on pitkä historia. EU ja Afrikan mantereella on ollut yhteiset sopimukset ja strategiat jo vuodesta 1976, jolloin Lomé-sopimus luotiin uudenlaiseksi yhteistyökehykseksi Euroopan yhteisöjen (EY) ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) välille. Sopimuksella oli kaksi keskeistä tarkoitusta.

Ensinnäkin sen piti helpottaa AKT-maiden maataloustuotteiden ja mineraalien tullivapaaksi muodostunutta tuontia Euroopan yhteisöjen alueelle. Toiseksi EY:n tarkoituksena oli mukauttaa nämä maat toimimaan markkinatalouden puitteissa ja siksi maille kohdistettiin aluksi kolmen miljardin euron tuki Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kautta. Lome I on saanut jatkoa saumattomasti tähän päivään saakka. Vain nimi muuttui 2000-luvulle siirryttäessä Cotonou-sopimukseksi. Tämän lisäksi Euroopan unioni ja Afrikan unioni ovat solmineet useita strategioita ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa taas on tehty yhteistyötä EU:n naapuruuspolitiikan kautta.

Euroopan ja Afrikan alueilla on siis pitkä historia. Mutta miksi ihmeessä myös Suomi haluaa nyt oman Afrikka-strategiansa? Ulkoministeriön vetämän, koko valtioneuvoston toiminnan kattavan strategian tavoitteena on syventää Suomen suhteita Afrikan maiden kanssa sekä maantieteellisesti että temaattisesti, ja päivittää Suomen Afrikka-politiikka vastaamaan Afrikan kehityksessä ja globaalipolitiikassa tapahtuneita muutoksia. Tavoitteena on myönteinen kuva Afrikasta ja tasavertainen yhteistyöei pelkästään haasteiden alleviivaaminen. Kehitysyhteistyö huomioidaan osana kokonaisuutta, mutta pääpainopisteen on tarkoitus olla muissa toimissa. Strategia toivottavasti selkeyttää Suomen intressejä ja prioriteetteja, vastaa afrikkalaisten toiveisiin yhteistyöstä sekä antaa selkänojaa ja osallistumisen mahdollisuuksia eri toimijoille. Kansallisen strategian on tarkoitus valmistua syksyllä.

Myös EU päivitti oman Afrikka-strategiansa. Komissaari Urpilaisen johdolla työstetty suunnitelma on laajan yhteistyön kattava strategia, jossa painotetaan ilmastonmuutosta, kestävää talouskasvua, digitaalista muutosta, rauhaa ja turvallisuutta ja muuttoliikettä. Toivottavasti tämäkin strategia nostaa Afrikan ja yhteistyön positiiviset mahdollisuudet esiin. Afrikassa on jo nyt ja muutaman vuoden päästä paljon nuoria uusia voimia, ja se on maailman suurin tulevaisuuden kauppa-alue. Afrikan unioni valmistelee myös afrikkalaista passia, joka vauhdittaa maanosan sisäistä kehitystä monin tavoin.  

Kansalaisjärjestöjen pääviestit tähän mennessä molempiin strategiavalmisteluihin ovat olleet ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen ottaminen toiminnan keskiöön, eriarvoisuuden vähentämiseen tähtäävät toimet ja kansalaisyhteiskunnan toimintatilan ja -kyvyn tukeminen.

Fingo keräsi evästyksiä jäseniltään Suomen Afrikka-strategiaan (kannanottoluonnos). Järjestöjen yhteisen kirjallisen näkemyksemme lisäksi on hyvä, että Afrikasta puhutaan. Tässä järjestöjen erilaiset omat tilaisuudet, kumppanien näkemykset, yleisöosastokirjoitukset ja tapahtumat ovat enemmän kuin tervetulleita rikastuttamaan nykyaikaista kuvaa Afrikasta ja suhteestamme siihen.