Ykkösketjuun-kampanja.
Ykkösketjuun-kampanjaan lähti mukaan reilut 70 järjestöä, yritystä ja ammattiliittoa, ja kampanjan päättyessä toukokuussa 2019 joukko oli kasvanut yli 140:een
Analyysi

Suomi kulkee nyt kohti yritysvastuulakia – mitä tapahtuu muualla Euroopassa?

Ykkösketjuun-kampanjan tavoite täyttyi: hallitusohjelmaan saatiin kirjaus ihmisoikeuksia koskevan yritysvastuulain valmistelusta. Useissa Euroopan maissa vastaava laki on jo säädetty tai valmisteilla, ja myös EU-tasolla selvitetään mahdollisuuksia sitovaan sääntelyyn.
Sanna Jäppinen
10.6.2019

Vuonna 2011 YK:ssa hyväksyttiin yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet, ja Suomi julkaisi ensimmäisten maiden joukossa periaatteita soveltavan kansallisen toimeenpanosuunnitelman vuonna 2014.

”Kaikki toimet ovat kuitenkin tähän asti perustuneet yritysten vapaaehtoisuudelle”, tutkija Anu Kultalahti yritysvastuujärjestö Finnwatchista sanoo.

Sipilän hallituskaudella sitoutuminen YK-periaatteiden toimeenpanosuunnitelmaan heikkeni, ja seuraavaa hallitusta kirittämään käynnistettiin syksyllä 2018 #ykkösketjuun-kampanja. Finnwatch koordinoi kampanjaa, jonka mielestä ihmisoikeudet ovat liian tärkeitä jätettäväksi yritysten vapaaehtoisuuden varaan.

Kampanjan tavoitteena oli saada yritysvastuulaista kirjaus hallitusohjelmaan – ja se saavutettiin. Hallitusohjelman mukaan Suomesta tehdään nyt yhteiskuntavastuun edelläkävijä, ja se tapahtuu näin: Tehdään selvitys, jonka tavoitteena on yritysvastuulain säätäminen. Laki perustuu yrityksille asetettavaan niin kotimaista kuin ulkomaista toimintaa koskevaan huolellisuusvelvoitteeseen.

”Huolellisuusvelvoite tarkoittaa sitä, että yritysten pitää kartoittaa toimintansa ihmisoikeusvaikutukset ja pyrkiä ehkäisemään ja lieventämään mahdollisia kielteisiä vaikutuksia sekä korjata jo toteutuneita haittoja”, Kultalahti selittää.

”Olennaista on myös tehtyjen toimenpiteiden vaikutusten seuraaminen ja niistä tiedottaminen.”

Yritykset kuuntelevat kuluttajia – mutta ilman lakia muutos on liian hidas

#ykkösketjuun-kampanjaan lähti mukaan reilut 70 järjestöä, yritystä ja ammattiliittoa, ja kampanjan päättyessä toukokuussa 2019 joukko oli kasvanut yli 140:een. Noin puolet mukana olleista tahoista oli yrityksiä, ja niitä oli hyvin eri sektoreista ja kokoluokista, mikroyrityksistä Suomen suurimpiin.

Monet yritykset tekevät jo nyt töitä ihmisoikeuksien edistämiseksi. Yritysvastuulain myötä mukaan saataisiin koko laaja yrityskenttä", perustelee esimerkiksi vastuullisuuspäällikkö Seija Säynevirta Pauligin osallistumista kampanjaan.  

Kun vastuullisuus alkaa olla asiakkaille valintakriteeri, siihen paneudutaan yrityksissä ihan uudella tavalla.

Kampanjassa kerättiin myös tavallisilta kansalaisilta allekirjoituksia vetoomukseen yritysvastuulain puolesta. Nimiä kertyi yli 10 000. Kulutustapoja tutkinut sosiologian professori Terhi-Anna Wilska on sitä mieltä, että kuluttajien vaatimuksilla on erittäin suuri merkitys yritysten toimintatavoille.

”Kun vastuullisuus alkaa olla asiakkaille valintakriteeri, siihen paneudutaan yrityksissä ihan uudella tavalla”, hän sanoo.

Wilska muistuttaa, että asenteet ja varsinainen kulutuskäyttäytyminen eivät kuitenkaan aina kohtaa. Vaikka vastuullisen tuotteen tai palvelun hankkiminen olisi ihanne, eivät ihmisten aika, energia ja raha välttämättä riitä tavoitteen toteuttamiseen käytännössä.

”Juuri siksi ihmiset haluaisivat, että vastuullisuus olisi yritysten toimintaan sisäänrakennettuna. Ettei tarvitsisi jatkuvasti itse vertailla tuotteita ja miettiä mitä ja keneltä ostaa.”

Tieto tuotteiden vastuullisuuteen vaikuttavista tekijöistä on Wilskan mielestä lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Samalla vastuullinen kuluttaminen on arkipäiväistynyt, eikä se ole enää pienen tiedostavan kuluttajajoukon yksinoikeus.

”Silti määrä ei ole niin suuri kuin vaikka median perusteella voisi päätellä. Asenteet ovat kyllä muuttumassa, mutta hitaasti – suuri osa kuluttajista ei vapaaehtoisesti muuta käyttäytymistään. Varsinkin nuoret toivovat, että poliitikot tekisivät päätöksiä, sillä he ovat erityisen ristiriitaisessa asemassa: toisaalta globaali kulutusyhteiskunta kehottaa ostamaan ja etsimään elämyksiä, toisaalta pitäisi pelastaa tämä maapallo ja lopettaa kuluttaminen.”

Ranska on edelläkävijä ­– Rana Plazan tragedia oli yksi kimmoke

Asenneilmapiirin muutoksen vaikutus poliittisiin päätöksiin on havaittavissa ainakin yritysvastuun edelläkävijämaassa Ranskassa, jossa parlamentti hyväksyi huolellisuusvelvoitelain helmikuussa 2017. Tuoreessa tutkimuksessa on selvitetty, miksi läpimurto tapahtui juuri Ranskassa.

”Kyse oli otollisesta ilmapiiristä, aktivismista ja onnesta”, tutkija Alice Evans analysoi.

Evansin mukaan aika oli kypsä muutokselle sekä kansainvälisten linjausten kuten YK:n yritysvastuuperiaatteiden ansiosta että kansallisesti Ranskan talouspolitiikan suunnan kääntyessä. Ranskalaisten skeptisyys monikansallisia yrityksiä kohtaan oli kasvanut ja suhtautuminen valtion sääntelyyn muuttunut myönteisemmäksi. Suuri yleisö alkoi myös vaatia yrityksiltä enemmän vastuunkantoa esimerkiksi tuhansien ihmisten kuoltua ja loukkaannuttua Rana Plazan tekstiilitehtaan romahduksessa Bangladeshissa vuonna 2013.

Huolellisuusvelvoitelain puolesta kampanjoitiin neljän vuoden ajan, ja lopulta sen etenemisessä oli Evansin mielestä kyse myös onnesta – tai ajoituksesta – , kun lakia ajavat kansalaisaktiivit ja poliitikot saivat tuekseen samanmielisen ministerin keskustavasemmistolaisesta hallituksesta.

Uraauurtavassa laissa on useita puutteita

Ranskan laki on erityisen uraauurtava siinä, että se kattaa kaikki ihmisoikeudet ja koskee kaikilla sektoreilla toimivia yrityksiä. Siinä on kuitenkin myös selkeitä puutteita.

”Keskeinen heikkous on se, että se koskee vain erittäin suuria yrityksiä: sellaisia, jotka työllistävät Ranskassa noin 5 000 tai globaalisti 10 000 ihmistä. Arvioiden mukaan sen piiriin kuuluu noin 150 yhtiötä”, Kultalahti sanoo.  

Lakiin on myös jäänyt tulkinnanvaraa sen suhteen, kuinka laajoja yrityksille määritellyt huolellisuusvelvoite ja vahingonkorvausvastuu ovat. Ne kattavat yrityksen ”vakiintuneet kaupalliset suhteet” – mutta viittaako tämä esimerkiksi vain ensimmäisen portaan alihankkijoihin vai pidemmälle toimitusketjuun, on vielä epäselvää.

”Tulkinta jää oikeuskäytännön varaan, eikä kokemuksia oikeudenkäynneistä ole vielä saatu. Lain esitöiden perusteella ajatus näyttäisi olevan, että vastuu ulottuisi pidemmälle.”
Laki on tullut voimaan portaittain. Vuonna 2018 yritysten piti julkaista suunnitelmat siitä, kuinka ne huolehtivat ihmisoikeuksista, ja mahdolliset sanktiot astuvat voimaan vuonna 2019.

”Ranskalaiset kansalaisjärjestöt ovat analysoineet ensimmäisiä suunnitelmia, ja kehittämisen varaa on. Useimmissa raporteissa ei esimerkiksi kerrota riittävän yksityiskohtaisesti, mitä ihmisoikeusriskejä on havaittu, missä osassa toimitusketjua ja miten niihin on puututtu”, Kultalahti sanoo.

Vahingonkorvaukset vs. viranomaisvalvonta

Toisena Euroopan maana huolellisuusvelvoitteeseen perustuvan yritysvastuulain sai aikaan Alankomaat, kun lapsityötä koskeva laki hyväksyttiin toukokuussa 2019.

”Nyt hyväksytty laki rajoittuu vain lapsityövoimaan, mutta useat poliitikot ovat todenneet, että se on ensimmäinen askel kattavampaan yritysvastuulakiin”, Kultalahti sanoo.

Sveitsissä yritysvastuulaki on ollut valmisteilla jo muutaman vuoden ajan. Parlamentin alahuone on kertaalleen hyväksynyt lain, mutta se on palautunut uuteen käsittelyyn ylähuoneen hylkäyksen jälkeen. Mutkistuessaan lain valmistelu voi vielä vaatia kansaäänestyksen.

Ranskan huolellisuusvelvoitelain tavoin Sveitsin lakialoitteessa pääasiallinen toimeenpanokeino  on vahingonkorvausoikeudellinen, eli ihmisoikeusloukkausten uhreilla on mahdollisuus hakea korvauksia yritysten kotimaissa.

”Alankomaiden lain toimeenpano perustuu viranomaisvalvontaan. Kuka tahansa voi tehdä valituksen yrityksestä valvontaviranomaisille esittämällä konkreettisia todisteita lapsityöstä yrityksen arvoketjussa. Valituksen saatuaan valvova viranomainen arvioi, onko yritys noudattanut riittävää huolellisuutta, ja päättää jatkotoimenpiteistä”, Kultalahti sanoo.

"Pidämme tärkeänä sitä, että lailla parannettaisiin ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeussuojaa ja mahdollisuutta hakea vahingonkorvauksia suomalaisista tuomioistuimista."

Myös Saksassa valmisteilla olevassa yritysvastuulaissa on vahva painotus viranomaisvalvonnassa.

Tiedot lain yksityiskohdista pohjautuvat keväällä julkisuuteen vuodettuun lakiehdotukseen, eikä tiedetä, miten pitkällä lain valmistelut todellisuudessa ovat. Virallisesti maa aikoo ensin selvittää, miten hyvin huolellisuusvelvoite täyttyy vapaaehtoisuuden avulla.

”Vuodetun lakiehdotuksen mukaan Saksan lakiin sisältyisi jopa rikosoikeudellinen vastuu ja hyvin korkeita mahdollisia sakkoja. Puhutaan jopa viidestä miljoonasta eurosta”, Kultalahti sanoo.

Millainen laki Suomeen?

Kansallisten yritysvastuulakien sisältö näyttää siis vaihtelevan melko lailla, eli mikä mahtaisi olla paras ratkaisu Suomelle, kun lakia ryhdytään meillä valmistelemaan?

”#ykkösketjuun-koalitiossa ei laadittu yksityiskohtaista lakiehdotusta. Meillä oli ensisijaisena tavoitteena saada aikaan poliittinen tahtotila siitä, että tällainen laki tarvitaan”, Kultalahti sanoo.

Sen sijaan Finnwatch on itsenäisesti antanut vuosi sitten tekemässään raportissa suosituksia tulevaan lakiin.

”Pidämme tärkeänä sitä, että lailla parannettaisiin ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeussuojaa ja mahdollisuutta hakea vahingonkorvauksia suomalaisista tuomioistuimista. Erityistä huomiota on kiinnitettävä uhrien todistustaakkaan, sillä yritykselle on huomattavasti helpompi näyttää noudattaneensa riittävää huolellisuutta kuin toisinpäin”, Kultalahti sanoo.

”Vahingonkorvausoikeuden ohella voisi olla myös viranomaisvalvontaa, sillä molemmissa on puolensa.”

Sekä Sveitsin että Saksan lakialoitteessa kattavuutta on yritetty laajentaa niin, että suuryritysten rinnalle on tuotu myös pienempiä yhtiöitä, jotka toimivat korkean riskin toimialalla tai alueella.

”Haasteena on se, kuka nämä toimialat ja alueet määrittää. Parempi olisi, että laki koskisi lähtökohtaisesti suurempaa joukkoa yrityksiä huomioiden pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet YK-periaatteiden mukaisesti.”

Miksei ajeta suoraan EU-tason sääntelyä?

Kansallisten yritysvastuulakien viidakossa tarpoessa herää kysymys, eikö olisi kätevintä tavoitella suoraan koko EU:n kattavaa yhtenäistä lainsäädäntöä.

”Tässä vaiheessa tarvitaan kunnianhimoisia kansallisia esimerkkejä, jotta EU-tason sääntelystä saadaan tehokasta ja toimivaa. Jos lähdettäisiin olemassa olevien lakien perusteella laatimaan EU-sääntelyä, voisi hyvinkin käydä niin, että se ei vastaisi kaikkiin tiedossa oleviin ongelmiin.”

Kultalahti muistuttaa, että kansallisten valmistelujen rinnalla EU-tasollakin mennään koko ajan eteenpäin. EU:ssa on jo nyt pyritty joillain sektoreilla sitovaan, ihmisoikeudet huomioivaan yritysvastuun valvontaan. Esimerkiksi vuonna 2021 voimaan tulevalla konfliktimineraaliasetuksella yritetään konfliktialueilta peräisin olevan mineraalien ja metallien kauppaa valvomalla estää aseistettujen ryhmien rahoittaminen.

Parhaillaan on myös tekeillä Euroopan komission selvitys yritysvastuun sääntelystä erilaisilla lainsäädännöllisillä keinoilla, ja selvityksen pitäisi valmistua tämän vuoden aikana.

”Suomella on nyt EU-puheenjohtajuuskaudella tuhannen taalan paikka edistää asiaa myös EU:ssa”, Kultalahti sanoo.

Kuuntele Fingon podcast yritysvastuulaista. 

Sanna Jäppinen

Sanna Jäppinen

Kirjoittaja on globaalikysymyksiä seuraava toimittaja ja viestintäyrittäjä.